Karitsointi alkoi

Matkani oli ajoitettu niin, että pystyin auttamaan karitsoinnissakin. Oikeastaan ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Kun olin saanut metsän istutettua, alkoi karitsoja putkahtaa maailmaan.

Lambing Time
My trip could not have been better timed – after planting the Forest of Midgarth I got to help with lambing. Helping turned out to be a bit more that I'd anticipated: of course it started as Marion was away in Kirkwall so I had a crash course in quad bike driving. We had to get little lambs away from the field as soon as possible, since there was a lamb-stealing ewe about...

Ensin lampaat olivat laitumella rannan tuntumassa, mutta kun karitsoinnin oli määrä alkaa (lampailla tiineysajan voi laskea lähes päivän tarkkuudella), ne siirrettiin ylemmäs lähelle taloa, jotta niitä saatiin vahdittua paremmin.

Eräänä päivänä tilan emäntä Marion joutui lähtemään vuorokaudeksi Kirkwalliin. Karitsoinnin oli määrä alkaa vasta parin päivän päästä.
Rakensimme kuitenkin isännän kanssa karsinoita valmiiksi.
Niinhän siinä kävi, että puoli tuntia karsinoiden valmistumisen jälkeen tuli isäntä kysymään, jos voisin auttaa. Pitäisi ajaa mönkijällä hakemaan vastasyntyneet karitsat emonsa kanssa, sillä toinen uuhi yrittää omia karitsat. Tällöin on tosi ja kiire kyseessä: toisen uuhen hajuiset karitsat eivät enää kelpaa emolle, eikä se imetä niitä. Silloin niistä tulee pulloruokittavia, sillä varas-uuhen omien karitsojen synnyttyä ei maitoa riitä niin monelle. Noin sadan uuhen tilalla ei pulloruokittavia hirveästi kaivata.

Sain puolen minuutin pikakurssin mönkijällä ajoon, sen jälkeen menimme laitumelle. Isäntä nappasi uuhen peräkärryyn, poimin karitsat ja laitoin ne mukaan, ja isäntä sekä elikot peräkärryssä ajoin navettaan karsinoiden luo. Varas-uuhi pinkoi perässä minkä pystyi, joten jouduin vähän kaasuttelemaan, jotta se jäi jälkeen. Huh. Tämän jälkeen taisinkin tehdä peribrittiläiset eli keitin rauhoittavan kupin teetä. Pian sai jo lähteä seuraavia karitsoja hakemaan.

Lisäksi sain osallistua lääkintää tarvitsevan uuhen kiinniottamiseen, se onkin paljon haastavampaa kuin karitsojen nappaus, jotka pysyttelevät aina emonsa lähellä. Onneksi onnistuin, vieläpä kertaheitolla. On mukavaa huomata, ettei ole ihan ruosteessa (meillä oli lampaita entisen poikaystävän kanssa).

Uuhi ja vastasyntyneet karsinassa. Seuraavana päivänä ne pääsivät jo laitumelle, mutta ihan pienet saavat erikoistarkkailua ja oman rauhan.
Tilalla syntyi yhdet nelosetkin, se on liian monta yhdelle uuhelle ruokittavaksi. Onneksi vähän ajan päästä toinen uuhi synnytti kuolleen karitsan, niin sen sai nyljettyä. Oman karitsan hajun hyväksyvä emo adoptoi tulokkaan, jonka selkään pikku talja on laitettu.
Karitsoinnin kanssa saa olla nopea, että asiat sujuvat. Näinä kuukausina isäntä ei nuku, vaan valvoo ja torkahtelee olohuoneen nojatuolissa monitorien ääressä: monitorit näyttävät kohta vasikoivia lehmiä navetassa. Parin tunnin välein hän käy tarkistamassa navetan ja sisälle öiden ajaksi otetut uuhet.

Lehmät vasikoineen omissa karsinoissaan.

Shetlanninlampaat ovat hauskoja. Sekin on vanha rotu, mutta eroaa hieman suomenlampaasta pyöreämmän olemuksensa ansiosta. Käytöskin on hieman erilainen. Uuhet ovat erittäin suojelevia pienokaisiaan kohtaan. Jos niitä lähestyy, alkaa uuhi kiertää karitsojaan ja katsoo tuimana tulijaa sekä polkee kiukkuisena jalkaa!

Koko saari tuntui olevan täynnä karitsoja, mää ja bää kuului joka puolelta. Tässä toisen tilan lampaita, taustalla saaren satamakylä Whitehall.

Tässä taas kuvankaunis St Catherine's Bay.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kriisejä ei tullut, mitä nyt melkoinen kiire välillä. Eläinten kanssa on niin suuri vastuu niiden hyvinvoinnista, toisaalta eläinten kanssa työskentely on melkeinpä kaikkein motivoivinta ja mukavinta työtä, mitä kuvitella saattaa.