Friday 11 May 2018

Lunneja etsimässä

Neljä päivää ennen paluuta tuli odotettu uutinen: lunneja on nähty Stronsaylla! Syksyllä ne olivat juuri ehtineet häipyä avomerelle, vaikka painuin niitä etsimään heti toisena päivänä saarelle saavuttuani.
Saaren kaakkoiskulma on lähes asumatonta, vain lampaat laiduntavat korkeiden rantatöyräiden päällä – hyvää lunnimaastoa.
Aloitin kävelylenkin laakealta etelärannalta Housebyn lahdelta (äännetään huusbi). Päivä ei olisi voinut hienompi olla: vain kevyt tuulenvire, merikin oli lähes tyyni.

In Search of Puffins
Four days before my return awaited news arrived: puffins had been seen on Stronsay! I went for a lovely walk from Houseby to the Vat of Kirbuster. A pod of killer whales had been seen between Brough Head and Auskerry the previous day, adding greatly to the excitement. It was a super lovely walk. I returned to Brough Head the following evening too.


Lenkki alkoi hyvin: tarkkailimme hylkeen kanssa toisiamme pitkän tovin.

Tämä on mielinäkymäni Stronsaylla: etelässä laakea majakkasaari Auskerry ja kauempana pieni mutta korkea Copinsay, parinkymmenen kilometrin päässä.

Tunnelma oli erittäin jännittynyt. Lunnien lisäksi oli mahdollisuus nähdä miekkavalaita! Edellisenä päivänä niitä oli nähty Auskerryn ja Stronsayn välissä juuri näillä vesillä. Kiikaroin zoomlinssin läpi merelle vähän väliä.

Polku seurailee rantaa ja nousee loivasti ylös. Stronsayn korkeimmat rantatöyräät kohoavat 30 metrin korkeuteen.

Jyrkänteillä näkyi tiivinä ryhminä lintuja, jotka lintuystävä tunnisti kuvista etelänkiisloiksi.


Kiisloilla on hyvät jemmat jyrkänteillä, sinne ei ihminen pääse, vaikka haluaisikin.

Onneksi Orkneyn sivusaarilla saa kävellä pääosin aivan rauhassa, lintujen tapaan minäkään en kaipaa ihmisseuraa. Yksi pariskunta näkyi kaukana edessäpäin, tuli samanlainen harmitus kuin täällä Suomen saaristossa, jos lähtee retkelle asumattomalle luodolle ja siellä onkin jo joku. Tuntuu, että paikka on jo varattu, ääh!
Maasto oli kätevästi sen muotoinen, että pariskunta hävisi näkyvistä kummun taakse, ja vaikka kävelimme toisiamme kohti, ei tarvinnut katsella ihmisiä, merta ja lintuja vain. Tervehdimme kyllä kohteliaasti sitten, kun kohtasimme, mutta onneksi hävisimme taas toistemme näköpiiristä.


Välillä täytyi istahtaa ihailemaan auringossa kimmeltävää aavaa ulappaa. Syksyllä kävin samassa paikassa harmaana ja tuulisena päivänä, kokemus oli aivan erilainen.

Kun katsoin taaksepäin, pystyin vielä ihailemaan majakkasaarinäkymää.
Valaita ei näkynyt, eikä lunnejakaan. Lunnit ovat merkillisiä lintuja: ne saapuvat rannoille pesimään toukokuun alussa, ja elokuussa poikasten ollessa riittävän isoja ne häipyvät avomerelle, missä ne viettävät koko talven laskematta räpylää kertaakaan maan kamaralle yli kahdeksaan kuukauteen.

Kohta näkyi edessäpäin yhden jyrkänteen juurella hylkeiden ihanat köllöttelykalliot.

Niitä lojui myös kivillä vuonomaisessa pienessä lahdessa, osa uiskenteli ja sukelteli. Lahti on varmaan suurimman osan ajasta hyvin tyrskyisä, mutta tänään hylkeillä oli siinä lähes uima-altaan veroinen suvantopaikka. Mikä paratiisi! Oli kiehtovaa seurata hylkeiden sukeltelua kaukaa ylhäältä käsin, kirkkaassa vedessä niiden nopeat liikkeet veden alla erottuivat hyvin.

Vaikutti siltä, että hylkeet ottivat kaiken irti ihanasta säästä ja viettivät rantalomaa. Osa vain köllötteli vedessä kelluen. Tuohon on niin mahdottoman helppo samaistua! Ne varmaan hokivat toisilleen hylkeiden kielellä: aah miten ihanaa.

Yksi jo pesivä lintu löytyi: näin jyrkänteillä pari korpin pesää poikasineen. Nämä jättinokkaiset mustat rujot poikaset ovat aivan ylisöpöjä.


Palasin takaisin sivistyksen pariin Stronsayn nähtävyyden Vat of Kirbusterin kautta. Tämä on luonnon muovaama kivikaari, jonka läpi meri tyrskyää (silloin kun tyrskyää).


Koska en löytänyt lunneja, päätti ystäväni Marion lähteä kanssani seuraavan päivän iltana uudelle retkelle samaan paikkaan. Mukaan lähti 7-vuotias poika, joka yritti pysyä niin hiljaa kuin 7-vuotias poika pystyy, jotta ei häiritsisi lunneja.
Varjoselfie ilta-auringossa.

Vaikka lunneja ei tälläkään kertaa löytynyt, oli elämys istua jyrkänteen partaalla, kun myrskylinnut liitelivät aivan nenän edessä. Olisin voinut kurottaa käden ja koskettaa niitä. Ihan huimasi. Kymmeniä metrejä alempana oli edelleen rauhallinen meri. Yritin olla ajattelematta, että jyrkänne viettää ulospäin, saatan istua tyhjän päällä.

Myrskylinnut ovat lähes söpöimpiä lintuja mitä tiedän (kun en ole lunneja tavannut). Ne ovat hieman pönäköitä, lokkia pulleampia ja lyhyempiä, eivätkä vaikuta ollenkaan niin taitavilta lentäjiltä kuin ovat. Mutta kun niiden liikkeitä alkaa tarkkailla, hämmästyy. Uteliaitakin ne ovat. Ne liitelevät läheltä, kääntävät päätään ja katsovat tutkivasti kulkijaa tumman sielukkailla silmillään.
Nyt niillä oli kosintapuuhat meneillään. Poikasvaiheessa ne puolustavat pesäänsä oksentamalla haisevan nesteen tunkeilijan päälle, silloin niistä kannattaa pysyä etäällä.

Unohtumaton viimeinen ilta Stronsaylla.


Etelänkiisla – Uria aalge
Korppi – Corvus corax
Lunni – Fratercula arctica
Myrskylintu – Fulmarus glacialis

14 comments :

  1. Vau! Oletpa ollut upeissa maisemissa. Huikea reissu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli ihana! Yhtä ihana kuin syksyllä.

      Delete
  2. Ompas kertakaikkisen kaunista. Harmi, ettet nähnyt lunneja. Onneksi reissut kuitenkin olivat muuten upeita <3 Kivaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan mielettömän kaunista. Lunneja varten täytyy tehdä joskus uusi reissu taas, voi harmi ;-)
      Kiitos samoin, aurinkoista viikonloppua!

      Delete
  3. Sinulla on ollut mahtava matka.
    Onhan sitten ensi kerraksi haaste nähdä Lunneja kun nyt ei näkyny.
    Kaikkea hyvää sinulle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy käydä vielä kerran ;-)
      Lunnit ovat nähtävillä vain kesäkuukausina, pitää olla vikkelä. Toivottavasti niitä kuitenkin siellä on ja pesinnät onnistuvat.
      Kiitos samoin!

      Delete
  4. Harmi ettei lunneja näkynyt! Ehkä sitten ensi kerralla? Lisää hyviä syitä palata Orkneyhyn ;)

    Monet linnut on kyllä ihmeellisiä. Niinkuin nuo lunnit, jotka ovat ilmassa tauotta kuukausikaupalla. Ja kolibrit, paratiisilinnut (on erikoiset höyhenpuvut!), pingviinit, useimmat haukat (erityisesti muuttohaukka, joka voi saavuttaa syöksyssä reilusti yli 300km/h nopeuden!) ja muut. Ja tietenkin korpit myös älykkyydessään.

    Mitenkähän tuntuu, että eläinmaailmassa kaikissa muissa lajeissa kaikki on ns. mietitty valmiiksi, mutta ihmiset on jätetty reilusti keskeneräisiksi? :D (No oikeastihan ei ole mietitty eikä ole valmista, mutta kuitenkin...)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Orkneylle palaamisen syitä tuntuu tulevan joka visiitillä lisää :-D
      Kyllä kai lunnit meressäkin ovat, mutta silti - en voisi kuvitella nukkuvani 8 kuukautta putkeen vellovassa Pohjois-Atlantissa tai syöväni sukelluksissa! Eläimet ovat tosiaankin ihmeellisiä, niin täydellisiä. Miksi ihminen on täynnä puutteita (suurin niistä kai se, että ihminen kuvittelee olevansa "luomakunnan kruunu").

      Delete
  5. Lunnit ovat ehkä sympaattisimpia lintuja, kirjavine nokkineen. Olen nähnyt niiden valtavia yhdyskuntia Islannissa ja Färsaarilla, missä niitä tapaa myös marketin pakastealtaassa.
    Myrskylinnuista minulla on samantyyppisiä kokemuksia, luulen, ttä ne pystyvät lumoamaan ihmisen katseellaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, olet nähnyt niitä! Lunnit kukkivien laukkaneilikoiden keskellä olisi sellainen näky, että (yhdessä valaan bongaamisen kanssa) sitten olisikin elämässä saavutettu kaikki saavuttamisen arvoinen. Mutta sitä varten pitäisi olla pois täältä omasta pihasta juuri näiden vuoden ihanimpien viikkojen aikaan!
      Lunneja on syöty paljon, ymmärrettävää etenkin saarilla, joilla liharuoka (muu kuin kala) on ollut harvinaista herkkua. Ehkä sen nykyään voisi jo jättää, kun kannat ovat ainakin paikoitellen pienentyneet... Vanha mies Stronsaylla kertoi, kuinka lokinmunia käytiin ryöväämässä pesistä noilla rantajyrkänteillä, kun ne olivat niin hyviä - silloin kun hän oli pikkupoika. Kyllähän täällä meidänkin saaristossa esimerkiksi haahkanmunat on olleet herkkua.
      Myrskylintujen tummat silmät ovat ihmeelliset ♥

      Delete
  6. Lunneja ei tosiaan ole ollenkaan helppo löytää ellei suuntaa suoraan niiden pesimäpaikoille. Olen nähnyt niitä vain kerran, Norjassa, mutta sekin oli pienoisen hakuammunnan tulosta. Koska budjetti ei sallinut lauttamatkaa lunnisaarelle, etsin kartasta sitä lähimmän saaren, jonne pääsi maanteitse ja josta oli suora näköyhteys lunnisaaren suuntaan. Ajoimme sinne ja pystytimme kaukoputket rantaan kaukana siintävän lunnisaaren suuntaan. Elettiin heinäkuuta, joten oletin, että lunneja olisi vielä pesimäseudullaan. Pienen odottelun jälkeen niitä löytyikin putkeen. Muutama yksilö uiskenteli meressä. Ne eivät olleet enää soidinpukunsa loistossa, mutta söpöjä ja hienoja eläimiä yhtä kaikki. Ilman kaukoputkea niitä ei olisi kyllä havainnut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ihanaa, onnistuit näkemään lunneja!
      Tuolla rannoilla Orkneyllä ne pesivät kyllä. Ongelma oli varmaan siinäkin, että niitä alkoi vasta tulla ripotellen. Yritin kiikaroida kameran zoomlinssin läpi merellekin, ja vaikka se on tehokas, ei sentään kaukoputken veroinen...
      Menin vielä viimeisenä päivänä Orkneyn pääsaaren kupeessa olevalle saarelle, missä niitä aina kuulemma näkee, mutta ei onnistunut sielläkään. Istuin kyllä monta ihanaa tuntia ihailemassa suulien taidokkaita sukelluksia ja ruokkeja, joita en ollut tällä toisella saarella nähnytkään. Lintujen ja meren katsominen on joka tapauksessa aina kivaa.

      Delete
    2. Hihi, itse en ole koskaan nähnyt ruokkia! :D

      Delete
    3. Hyviä syitä lähteä matkalle uudestaan: sulle ruokkien ja mulle lunnien takia ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!