Saturday 19 May 2018

Viimeinen lunnibongausyritys

Viimeisen päivän postaus Orkneyn-matkalta jäi vielä tekemättä. Olin matkustanut pääsaarelle, josta lento lähti seuraavana päivänä. Halusin nähdä lunneja, joten menin bussilla Brough of Birsaylle pääsaaren luoteiskulmaan. Se on majakkasaari, jonne pääsee jalan laskuveden aikaan. Lunnit pesivät siellä.

Brough of Birsay
In desperate search for puffins... I spent a few lovely hours wind-beaten but happy observing waves and sea birds: gannets, razorbills, fulmars, oystercatchers.

Jännittäviä kalliomuodostumia patikkamatkan varrella.

Kiipesin kohti saaren korkeinta kohtaa, jossa majakka sijaitsee. Näkymät ovat hienot joka suuntaan. Pohjoisessa erottuvat Rousayn ja Westrayn saaret.

Saavuin saaren länsirannalle, missä lunnien pesien pitäisi olla. Vastassa on aava ja lähes ääretön Atlantti (vastapäinen ranta on ehkä Grönlannin eteläkärki, tai jos sen ohittaa, Kanada). Ihminen tuntee itsensä pieneksi.

Sain ihailla suulien taidokasta lentoa ja syöksysukelluksia. Näitä en ollut Stronsaylla nähnytkään, enkä aiemmin Orkneyllä, ainoastaan viime syksynä Shetlannissa.
Suulan siipien kärkiväli voi olla 180 cm. Kun lintu lähtee sukeltamaan, se vetää siivet suppuun kymmenien metrien korkeudessa ja syöksyy mereen kuin ohjus.

Kottaraisiakin näkyy merilintujen joukossa tuulentuivertamilla rannoilla. Tälläkin on kiiltävä höyhenpuku melko sekaisin!

Aaltojen voimaa on mahdoton kuvailla tai saada ikuistettua kuviin. Nämä aallot eivät ole pieniä. Iltapäivän mittaan tuuli yltyi.


Tämä on täydellistä lunnimaastoa! Vain lunnit puuttuivat.

Meriharakoitakin näkyi, ne ovat Orkneyllä yleisiä ihan pelloilla ja laitumillakin.

Vaikuttavia tummanpuhuvia isokihuja liiteli pään yli.

Ihan tavallisia tuttuja pikkulintujakin näkyi, kuten kivitaskuja ja luotokirvisiä, joita tässäkin kuvassa on yksi, vaikka sitä tuskin huomaa.

Haahkat uiskentelevat hieman kovemmassa aallokossa kuin kotipuolessa!

Myrskylintujen hienoja lentonäytöksiä pääsi taas ihailemaan.


Ihastuttava myrskylintu, niin kauniit silmät.

Retki huipentui, vaikka lunneja ei vieläkään näkynyt. Näin ruokkeja!

Ruokeilla ei paljon päätä huimannut pystysuorilla kallioilla tyrskyjen yllä. Minua kyllä huimasi! Tässä kuvassa on kaksi ruokkia, pieniä mustia pisteitä.


Päivä oli mahtava päätös tämänkertaiselle Orkneyn-reissulle.

Lopetan jutun silti kuvaan Stronsayn saarelta, lempimaisemaani: Colonsayn saari näkyy horisontissa ja Stronsayn hienot merenlahdet ja hiekkarannat ovat silmien alla. Tänne palaan varmasti.

Häkellyin kun huomasin, että edellistä kuvaa suurentamalla pystyy erottamaan Colonsayn valkoisen majakan. Se on kuitenkin noin 30 kilometrin päässä!


Haahka – Eider duck (orkneyksi Dunter) – Somateria mollissima
Isokihu – Great skua (orkneyksi Bonxie) – Stercorarius skua
Kivitasku – Northern wheatear (orkneyksi Chuckie) – Oenanthe oenanthe
Kottarainen – Starling (orkneyksi Scootie) – Sturnus vulgaris
Luotokirvinen – Rock pipit (orkneyksi Tang) — Anthus petrosus
Lunni – Puffin (orkneyksi Tammie norie) – Fratercula arctica
Meriharakka – Oystercatcher (orkneyksi Shaalder) – Haematopus ostralegus
Myrskylintu – Fulmar (orkneyksi Mallimack) – Fulmarus glacialis
Ruokki – Razorbill (orkneyksi Cooter-neb) – Alca torda
Suula – Gannet (orkneyksi Sula) – Morus bassanus

16 comments :

  1. Piilossa pysyttelevistä lunneista huolimatta on tuo ollut upea reissu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ollut, ja hyvä syy mennä uudestaan ;-)

      Delete
  2. Mahtavia kuvia! Tarina ei kerro, että pääsitkö kuivin jaloin pois saarelta kun tuulikin oli niin kova? Miten pitkä välimatka on?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei se ole kuin parisataa metriä. Menin saarelle, kun vesi oli vasta vetäytymässä, ihan hyvin pääsin poiskin. Nousu- ja laskuveden välillä on kumminkin kuutisen tuntia.

      Delete
  3. Voi apua noita maisemia! Häkellyttäviä ja mykistäviä. Mutta harmi ettet nähnyt lunneja! Ensi kerralla sitten.

    Mutta en ole kyllä sitäkään tiennyt, että suulan siipien kärkiväli voi olla noin suuri! Olen tiennyt niiden olevan melko isoja lintuja, mutta en noin isoja! Aina oppii, kiitos siitä! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Maisemat on niin mielettömän hienoja, niin erilaisia kuin kotona, tuulettuu mukavasti. Lintuja on mukava tarkkailla, mutta pelkistä maisemistakin nauttii.
      Suula on jännä, kun se näyttää liidellessään valkoiselta tikulta, jonka päät ovat mustat. Keskivartaloa ei kunnolla näe, pelkkiä siipiä.

      Delete
  4. Onpa upea kuvasarja, kiitos jälleen näiden ihanien kuvien jakamisesta. Ehkä ensi kerralla lunneja? Aurinkoista viikonloppua sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti ensi kerralla, täytyy mennä kesäkuukausina.
      Kiitos samoin!

      Delete
  5. Voi taivas että voi olla kaunista! Niin jylhän komeaa rantamaisemaa! Harmi kun lunneja ei tällä kertaa näkynyt, jospa ensi kerralla olisi parempi onni♥ Ihanaa viikonloppua♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, voi taivas. Että osaakin olla avarat maisemat, ja vaikuttavat, ja kotoisat, kaikkea samaan aikaan.
      Lunneja näkyy varmasti joku kerta, onneksi näkyi vaikka mitä kiinnostavia lintuja ja kasvejakin.
      Kiitos samoin!

      Delete
  6. Onpa upea kuvasarja hinoista rantamaisemista ja linnuista.
    Varmasti ihana reissu.

    Mukavaa Helluntaita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli ihana reissu, toivottavasti pääsen taas joskus raportoimaan Orkneyn maisemista.
      Kiitos samoin, Sylvi!

      Delete
  7. Uudestaan: vaaaau! <3 Ja onnittelut ruokeista. :D

    ReplyDelete
  8. Wau! Pitkästä aikaa blogissasi, heti pääsin ihailemaan upeita reissukuviasi.
    Olen usein luonto-ohjelmia katsoessa miettinyt, miten on mahdollista, ettei tuuli viskele lintuja pesineen alas tuollaisilta kallioilta.
    Upea reissu ollut sinulla!
    Ihanaa alkavaa kesää,
    Toivottaa R&T

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei pitkästä aikaa!
      Hei, sanopa muuta. Pesissä tuntuu olevan jonkin betoniperustus :-D Kaipa linnut käyttävät jotakin tehokasta sideainetta.
      Kiitos, samaa sinulle!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!