Thursday, 31 May 2018
Pikkuruisia iloja, osa 2
Ystäväni, ihana Leena, toi tuliaisen Taimimoisiolta Porista: vaaleanpunakukkaisen valkovarjohiipan! Tätä suloisempaa ei varmaan olekaan. Minulla oli jo tavallisempi valkokukkainen 'Niveum', tämä on 'Roseum'.
Tiny Pleasures, part II
Some of the most wonderful plants in my garden are tiny. Actually, nearly all of my favourite plants seem to be tiny or at least have very delicate little flowers.
Tässä valkovarjohiippa 'Niveum' metsäpuutarhapenkissä. Seurana sillä on hirmu reippaasti kuivuudessa kukkiva pikkuinen orvokki, jota voi yrittää tunnistaa. Se on Marketanpuiston markkinoilta joskus hankittu. Ehkä. Voi se olla ihan pihani luonnonvaraista aho-orvokkiakin. Mutta tähän kohtaan olen joskus istuttanut niitä Marketanpuiston pikkuisia.
En olekaan ottanut siitä kuvaa täydessä kukassa, tässä se vasta aloitti kukinnan. Pieni ja sinnikäs ei ole saanut yhtään kastelua ja kukkii silti aivan pystypäin.
Yksi lajiehdotus tälle olisi perhosorvokki 'Dark Freckles', mutta minusta perhosorvokilla on nypylaitaisemmat lehdet.
Hieno tumma purppuraorvokki kansoittaa ison katajan alustaa. Nyt sillä on aiempaa enemmän tilaa, kun tykkylumi ratkoi katajasta kaksi kolmasosaa pois talvella.
Jos pitäydytään vielä orvokeissa, niin täytyy esitellä Rohanin ihanat pikku taimet. Olen istuttanut tänne kukkivina hankkimiani tummakukkaisia ja ne ovat tehneet siementaimia. Isokukkaisia orvokkeja en hanki, aina vain näitä pikkuisia tarhaketo-orvokkeja tai vastaavia.
Tämän kevään ruukkukukkahankintoja: tiilenpunakukkainen orvokki ja punalehtinen valkoapila samassa sävyssä. Olisihan ne voinut istuttaa toki samaan ruukkuunkin... ehtii vielä. Olen tosi huono yhdistelemään, minusta kesäkukkaruukut, joissa on monia sekaisin, ovat kovin... ääh. Sekaisia!
Tämän aamun yhdistelmä Rohanissa: pieniä tummia orvokkeja ja 'White City' -espanjansinililjaa. Vieressä on yksi sininen, väärän värinen Rohaniin, täytyy siirtää se huomenna. Eilen siivosin tämän penkin, silloin ei nupussa näkynyt vielä sinistä. Ja tänään oli kamera kädessä, olisi pitänyt mennä hakemaan lapiota, mutta jotain muuta tuli varmaan taas mieleen siinä välissä. Kaikki tapahtuu melko vauhdilla nyt, puutarhurillakin saa olla ripeä askel, koko ajan huomaa heti-tehtävää.
Orvokin takana on hurmesilkkiheinä, jonka istutin viime kesänä ja elän vielä toivossa, että siitä jotakin versoisi.
Metsäpuutarhapenkissä on kuin onkin hengissä tummakukkainen 'Bacchanal' -kesäpikkusydän. Tätä olen yrittänyt kasvattaa varmaan ainakin viisi vuotta ja pariinkin kertaan olen luullut tämän kuolleen. Nyt se on saanut kasvaa tässä parisen vuotta ja näyttää pärjäävän, onneksi.
Ransu esittelee metsäpuutarhapenkkiä. Sammalkeinun takana on Rohan.
Tellima ei ole muuten pieni, mutta sillä on suloisen pienet kukat. Kukkavarret kohoavat puoleen metriin. Tämän tieteellinen nimi grandiflora muuten tarkoittaa isokukkaista. Kuinkahan pienet kukat sillä normaalikukkaisella sitten on!
Pysytään metsäpuutarhateemassa. Saniaistarhassa on vielä pelottavan moni kasvi versomatta, mutta ilonkiljahdus oli suuri, kun löysin nämä tarha-adiantumin versot.
Samoin ilostuin suuresti, kun löysin pienen suo-orvokin kosteasta notkelmasta (jossa maa jo halkeilee). Olin näitä jo ehtinyt etsiäkin. Sain näitä ystävältä Nurmeksen seudulta vuosi sitten, istutin saniaistarhaan ja tähän. Saniaistarha on kuivempi ja siellä ei suo-orvokista ole jälkeäkään. Tässä on raskasta savea, mutta onneksi pieni orvokki sietää sitä. Nuo pyöreät lehdetkin ovat suloisuuden huippua.
Musti esittelee kosteaa notkelmaa (kivipengermästä alas, siellä on pieni oja). Suo-orvokki saa lisäksi japaninlehtikuusen kevyen varjostuksen.
Ahomansikat ja Pink Panda -koristemansikat ovat alkaneet kukkia, sekaisin nämä ovat aika söpöt.
Kun kävin heinikon keskellä kurkkaamassa, mitä punahevoskastanja 'Briotiille' kuuluu, hämmästyin. Punaiset pampulat näyttävät melkoisesti kukkanupuilta. Ei kai tämä puu nyt meinaa polvenkorkuisena kukkia?
Ostin vielä yhden kesäkukan, nimittäin 'Rebecca' -tarhasarviorvokin. Tämä on niin unenomaisen kaunis. Kerran minulla oli tämä avomaassa ja suuri oli suru, kun se ei talvehtinut. Ehkä näiden ei kuulukaan talvehtia. Onneksi löysin nyt uuden.
Musti esittelee kesätunnelmaa. 'Rebecca' kukkii ruukussa Moskovan Kaunottaren ja akileijapilven edessä.
Ahomansikka – Fragaria vesca
Aho-orvokki – Viola canina
Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kesäpikkusydän – Dicentra formosa
Koristemansikka – Fragaria × rosea
Perhosorvokki – Viola sororia
Punahevoskastanja – Aesculus × carnea
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Suo-orvokki – V. palustris
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tarhaketo-orvokki – Viola Tricolor-Ryhmä
Tarhasarviorvokki – V. Cornuta-Ryhmä
Tellima – Tellima grandiflora
Valkoapila – Trifolium repens
Valkovarjohiippa – Epimedium × youngianum
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Ihania pieniä suloisuuksia, kuten tuo hennon vaaleanpunakukkainen varjohiippa. Minulla ei ole varjohiippoja vielä ollutkaan. Piha on aika aurinkoinen, en tiedä pärjäisivätkö täällä.
ReplyDeleteVoi kokeilla, on ne minullakin puolivarjossa, ei täysvarjossa. Tarhavarjohiipat kukoistavat paikassa, jossa ne saavat täyttä paahdetta koko aamun puoleenpäivään asti. Ja se on vielä kuivakin, aivan saarnen tyvellä. Tämä valkovarjohiippa on aina ollut hieman kitukasvuinen, nyt mietin, millainen olosuhde sille mahtaisi olla paras- en ole vielä istuttanut tuota vaaleanpunaista söpöliiniä.
DeleteIhanat pienet, kiitos esittelystä 💚🌿
ReplyDelete♥
DeleteKaunista ja herkkää! Hevoskastanja olisi ihana. Harmitus, kun tontille ei enää mahdu. Onko tuo grandiflora monivuotinen? Siis talvehtiiko tai pitääkö nostaa ylös?
ReplyDeleteHevoskastanja on tosiaan niin mielettömän kaunis puu, etenkin kukkiessaan. Mutta leveäkasvuinen se on. Tämän, jos osoittautuu talvenkestäväksi, pitäisi olla tavallista valkokukkaista pienempi. Toivon näin :-D Naapurissa tien toisella puolella onkin sitten minun kastanjalleni pari, upea iso hevoskastanja.
DeleteTellima on monivuotinen, viihtyy varjossa. Tekee nätin lehtiruusukkeen, ja nuo kukathan sinä laittaisit tietysti kimppuun :-)
Ihana varjohiippa 'Roseum', suloisuuksien suloisuus! Hiipat ovat niin kauniita!!! Tykkään ihan mahdottomasti pienistä orvokeista myös. Sinulla on upeita tummakukkaisia kaunottaria! Juuri viikko sitten ostin nimetöntä pienikukkaista valkoista orvokkia Haikalalta, varoitettiin leviämisestä, no sellaisen juuri halusinkin. Lavakauluksessa on sininen pieni orvokki, ajattelin että siitä saan kukkia salaattiin :D. Viime vuonna minulla oli tuossa lasihuoneen edessä korissa pikkuorvokkeja ja ne ovat kai ampuneet siemeniä pitkin sepelikköä ja siinä ne nyt sitten kukkivat kaikki sata tainta kuivassa sepelikössä ja arvaa...en koskaan voisi ostaa keltaista orvokkia, mutta nuo pikkuiset ovat jotenkin risteytyneet ja melkein kaikki on keltaisia!!!
ReplyDeleteIhana tuo hevoskastanja! Onko sen kukka valkoinen? Aika varhain se aloittaa kukinnan, vai voisiko se kukkia tämän kuivuuden takia - ehkä sillain yrittää pelastaa sukuaan tekemällä kukinnan jälkeen siementä :D.
Toivottavasti saataisiin edes pikkuisen sadetta, edes viikon verran! Mukavaa alkanutta kesäkuuta ja rapsutukset ihanuuspojille!
Hih, keltaisten orvokkien invaasio :-D Mutta loistoidea tuo salaattiin laittaminen. Tai vaikka mehulasiin, gintonicista nyt puhumattakaan, sopisi sinne sitrunaviipaleen kaveriksi ;-)
DeletePunahevoskastanjat ovat punakukkaisia, 'Briotii' tumman vadelmanpunakukkainen. Sen pitäisi kyllä kukkia suunnilleen samaan aikaan kuin tavallinen hevoskastanja, eli sikäli kukinta-aina natsaa kyllä, mutta että näin nuorena!! Sehän on peräisin 2 vuotta sitten pidetystä blogitapaamisesta Suvikummussa & Vakka-Taimessa. Tuo kuivuuteen kuoleminen kävi kyllä mielessä... kastelin sitä onneksi kunnolla tässä yksi päivä, ja nyt - huraa - ensi yölle on luvassa sadetta 50 % todennäköisyydellä, tosin vain 0,2 mm :-DDD Mutta onhan sekin jo tsiljoonasti enemmän kuin viime viikkoina on tullut!
Suloinen varjohiippa. Varjohiipoissa on jotakin erityisen herkkää ja koskettavaa. Upeita näkymiä ja miten mielenkiintoisia retkiä voitkaan tehdä omassa puutarhassasi, aina uutta ja ihmeellistä kukintaa.
ReplyDeleteVarjohiipoissa on ihanaa luonnonkukan siroutta. Toivon tälle menestystä ja pitkää ikää. Osa varjohiipoista tuntuu voivan erinomaisesti pihallani, mutta valko- ja idänvarjohiipat vaikuttavat kitukasvuisilta, täytyy tutkia, mitkä niiden tarkemmat kasvuvaatimukset olisivat.
DeleteKyllä täällä voi tutkimusretkeillä, siihenkin saa päivänsä kulumaan :-D
Meilläkin kukkii mansikkaa pihatien pientareella, liekö vanhaa puutarhamansikkaa, kun on niin isot kukat toisissa...toisaalta marjat tulee kyllä pieniä...jos niitä muutama tulee niinkuin yleensä. Mukavaa alkavaa viikonloppua Saila <3
ReplyDeletePääasia, että marjat ovat hyviä. Ahomansikassa on kyllä se paras marja. Nyt sain ystävältä jotakin puutarhalajiketta, jossa on ahomansikan maku - sitä odotan vesi kielellä.
DeleteKiitos, samaa sinulle Sesse!
Täällä kävelytien laidalla kasvaa ahomansikkaa. HArmi, ettei niitä voi syödä, kun siellä ulkoilee muitakin koirulaisia, kuin Niilo..:) Hevoskastanja on yksi hienoimmista puista, kukkiessaan.
ReplyDeleteVoi harmi, tienposkesta ei tosiaan uskalla ottaa.
DeleteHevoskastanja on aivan upea, onneksi tässä kylällä on ihan naapurissa, kun omaan pihaan ei kaikki mahdu. Olisi upeaa nähdä edes pari tuon uuden punakukkaisen kukkaa!
<3
ReplyDeletePojilta terkut!
DeleteNiin monenlaista kukkijaa taas sinulla. Pikkukukkaiset orvokit on niitä parhaita, kun ostan joskus taimia niin en huoli isokukkaisia ollenkaan.
ReplyDeletePienet luonnollisen näköiset orvokit ovat niin mahdottoman suloisia.
DeleteIhana varjohiippa. Pienet orvokit on tos kivoja ja vielä sekin, jotta kylyväytyy iheksiään. Kaikenlaisii ihanuuksii siulta löytyy.
ReplyDeleteSekin on muuten tärkeä juttu, ja ihana yllätys, että pienet orvokit tekevät taimia ja jäävät elämään puutarhassa!
DeleteKaunis varjohiippa, tuo väri saa minua jo harkitsemaan varjohiippojen hankkimista, olen pitänyt niitä jotenkin mitättömän näköisinä. Ja suloiset pienet orvokit.
ReplyDelete:-D No onhan ne varjohiipat mitättömän näköisiä, kyllä! Mutta jotain erikoisen ihanaa niissä on. Jos tykkää mitättömistä siis :-D
DeleteOletko laskenut kuinka monta eri lajia olet puutarhassasi on? Näitä esittelyjä lukiessa tuntuu, että tuhansia voisi olla hyvä veikkaus :D Lisäksi voisi kuvitella, että pihasi kattaisi koko (suuren) saaren!
ReplyDeleteKaunista sinulla on kyllä <3
En ole enkä laske :-D
DeleteKaksi lajia on ylitse muiden ja onneksi ne kukoistavat vuodesta toiseen: Felis catus domesticus 'Black Treasure' ja Felis catus norvegicus 'Blue Manul'.
Onneksi pystyt kommentoimaan! Toivottavasti ei ole hankalaa. Bloggerin help-foorumin keskusteluissa on tsiljoona kiukkuista kannanottoa open ID -asiaan ja siihen, että emme enää saa kommenteista ilmoitusta sähköpostiin. Se on toivottavasti vika joka korjataan, sillä sille on edelleen asetus olemassa.
Ymmärrettävät kestosuosikkilajit! Ja mikä vielä parempaa, eivät ole alttiita peurojen tuhoille!
ReplyDeleteVoin kuvitella, että tuo open-ID-asia on suututtanut ihmiset :D Kommentointi onnistuu aivan hyvin, jos blogissa on nimi+url-mahdollisuus käytössä, kuten sulla on aina ollutkin. Siinä on tietty sitten se roskaposti- ja trollausriskit, jotka varmaan monille on ihan oikea ongelma.
Pojilla on toki täällä riskinsä, kun ulkoilevat, kaikkea voi sattua. Mutta peura ei onneksi tule ja puraise heitä!
DeleteSähköpostiini tuli juuri tieto, että blogger säätää sähköposti-ilmoitusasiaa ja kommenteista pitäisi taas lähiaikoina tulla tieto sähköpostiin. Hyvä juttu!
Roskakommenttiongelmaa ei ole ollenkaan, jos laittaa asetuksen, että esim. 21 vrk vanhempiin postauksiin kommentit pitää ensin vahvistaa ennen kuin menevät eetteriin. Mulla on se vaihtoehto, kun ne roskat ei tule uusimpiin postauksiin kuin yhdessä tapauksessa tuhannesta. Se toimii todella hyvin. Muutenkin kandee toki seurata kommentinvalvontasivua, sillä roskapostiin voi joskus vahingossa mennä joku ei-roskakin. On kurjaa, jos kaikki eivät saa kommentoida!