Uudet metsäpuutarhassa

Jatketaan vielä aiheesta, kun se on niin ihana... Metsäpuutarhapenkkieni ehdottomasti paras kasvupaikka on suuren katajan alla, siinä on hyvä maa ja jotakin toivoa happamammasta maasta tällä kalkkikivisaarella. Olen epäonnistunut erikoisempien kiurunkannusten kanssa sekä liian kuivassa että liian raskaassa maassa, mutta katsokaapa, miten reipas tupas tästä viime kesänä istutetusta safiirikiurunkannuksesta on katajan katveessa tullut! Tämän pitäisi olla lajiketta 'Purple Leaf', siitä en tosin ole satavarma. Tämä kuva on otettu pari viikkoa sitten.

Nyt kiurunkannuspuska on vielä suurempi. Otin tämän kuvan, jossa ei näy yhtään purppuraisuutta lehdissä, mutta joku mielenkiintoinen tyyppi sattui osumaan paikalle. Olisiko joku jäärä.

Koska paikka kerran on niin hyvä, istutin siihen ihan lähelle uusimman aarteeni amurinkärsäkallan. Ostin sen näin upeasti kukassa Uudenkaupungin kukkamessuilta Vakka-Taimen osastolta.

Kiurunkannuksen toisella puolella on luhtaesikko 'Snowdrop'.

Muutama vuosi sitten ruokakaupasta hankittu tarhakääpiöesikko Belarina on yhä hengissä, mutta se kasvoi kovin kuivalla paikalla. Palkitsin nyt sen sinnikkyyden siirtämällä kasvin katajan alle ja toivon, että se vähän rehevöityy tästä. On se silti jaksanut pykätä kaksi kukkaa laihassa maassa.

Tiinan viime kesänä tuoma purppuraorvokki on aloittanut kukinnan. Voi että tämä on suloinen! Tämä kasvaa perinteisen violettikukkaisen puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorumin' juurella, missä toivon hyvää sävykomppausta alppiruusun kukkiessa.

Viereisessä penkissä vaahteran alla on tiiviimpi maa ja muutenkin huonommat olot. Tertturotkokielo on oikea menestyjä ja kasvaa valtavan rehevänä vuodesta toiseen. Se myös versoaa aikaisin, tämä kuva on parin viikon takaa, nyt kasvi aloittaa kukinnan. Sen edessä on viherjouluruusu, jonka menestymisestä vuodesta toiseen olen erityisen iloinen.

Samassa penkissä ovat tarhakoiranhammas 'Pagodat' oikein reippaita. Ne rehevöityvät pikkuisen joka vuosi. Nyt kukinta on jo ohi.

Päivän särkynytsydän & kesälumipisara -kuva. Ransu esittelee. Nurmi piti taas leikata ja samalla menivät voikukat, tuli vähän kauniimpi kuva kuin edellinen, missä voikukat kukkivat taustalla. Vaikka pirteitähän ne ovat, pidän niistä kovastikin oikeissa paikoissa.

Ja nyt hommiin. Puuhakasta tiistaita kaikille!

Another post on my woodland borders with some new acquisitions in them.


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Luhtaesikko – Primula sieboldii
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Safiirikiurunkannus – Corydalis flexuosa
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tarhakoiranhammas – Erythronium Tuolumnense-Ryhmä
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Tertturotkokielo – Smilacina racemosa
Viherjouluruusu – Helleborus viridis