Lehtoakileijat kukkivat joka paikassa kovin kauniina. Edessä ja taustalla on kerrottu 'Nora Barlow', välissä on sen ja tummanvioletin lehtoakileijan risteymä.
It's the columbine season!
Tässä tarkennus on siinä keskimmäisessä. Se on löyhemmin kerrottu kuin Barlowit, minusta jopa niitä kauniimpi rennossa keveydessään.
Perinteiset lehtoakileijat kasvavat parin metrin päässä 'Nora Barloweista', näiden joukossa on myös vaaleanpunaisia.
Tässä näkymä vähän kauempaa. Pieni kukkapenkin mutka on aivan täynnä lehtoakileijoja. Kirkkaassa auringonvalossa niistä ei vain saa kaunista kuvaa.
Tässä sama kohta vähän kauempaa.
Ja viimein akileijoille otollisimmassa illan hämyssä. Ransu esittelee. Ransun kohdalla ovat ne ensimmäisten kuvien kerrotut.
Tolkien-penkissä on 'Red Hobbit' -jaloakileijoja.
Muotopuutarhassa kasvaa valkoisia lehtoakileijoja, joiden siemenet ystävä on lähettänyt valtameren takaa.
I love these white columbines – thank you Carlo for the seeds if you're reading this ♥
Muotopuutarhassa kukkii myös tummia 'Black Barlow' -lehtoakileijoja ja joku punerva risteymä sekä kääpiöjapaninakileija, josta oli jo kuva. Toisaalla sysiakileija on tulossa kukkaan. Niistä kuvia toisella kertaa, nyt Ransu esittelee muotopuutarhanäkymää metsäpuutarhasta käsin.
Nyt on lämmin, muistakaahan pysytellä varjossa keskipäivän tunteina!
Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Lehtoakileija – A. vulgaris
.JPEG)
.jpg)
No en ole katkera, mutta kuitenkin ;)
ReplyDeleteRansu se on oikea linssilude !
ReplyDeleteMiten mulla voi olla valkoisia akileijoja kun penkissä on ollut vain sinisiä lehtoakileijoja...ymmärtääkseni ne on niitä ...hurjan korkeita ovat. Mites siniset voi risteytyä niin että syntyy valkoisia...
Mää voisin täyttää akileijoilla koko meijän puutarhan! Tuala pari postausta sitte niitä muistaakseni jo ylistinki. Onkohan niistä muita värejä ko vaaleenpunanen, violetti ja valkonen?
ReplyDeleteEmme olisi huomanneet Ransua tuossa "Ransu esittelee" kuvassa, jos ei olisi lukenut niin. Maastoitui niin hyvin. Ihana paljon Akileijoja!!
ReplyDeleteAkilleijat ovat niin ihastuttavia ja niiden kukinta on tällähetkellä suorastaan ryöpsähtelevää =)
ReplyDeleteAmalia; No voi, eivätkö sinulla akileijat tänä vuonna ole onnistuneet.
ReplyDeleteLeena ja Pojat; Itsekin ihmettelen, kun yhdestä lapsuudenkotini tummanvioletista siementaimesta on vähitellen syntynyt myös vaaleanpunakukkaisia. Ilmeisesti akileijoissa on muidenkin värien kantajageeniä.
Maija; Juu, ja jos muistaa leikata ohikukkineet, niin akileijat kukkivat koko kesän! Lehtoakileijassa on myös vihertävää ja sinistä, muissa lajeissa keltaista, oranssia ja punaista.
Pepsi + Max; Ransu osaa esitellä niin, että puutarha pääsee pääosaan :-)
Jori; Niin on ♥
Oj vad fina aklejor du har, jag har bara blåa och mörklila. Kan du försöka spara frö från de vita och ljusröda vanliga gammaldags åt mig?
ReplyDeleteMikä paratiisi! Onko Ransu tai Musti koskaan lähtenyt pihalta jonnekin kauas vaeltamaan ja eksynyt? Vai ovatko pojat kiltisti omalla reviirillä? Tuli vain mieleen Orpokissasta - vaikka eihän se vaeltanut itse, vaan julmuri kidnappasi. Hyvä uutinen tuli kuitenkin tänään, Orpo on kotona taas! Kuukauden jälkeen kyllä tosi väsynyt ja silleen, mutta kuitenkin terve. Terkkuja sinnekin!
ReplyDeleteCarita; Jo, förstås! Men det kan vara att det blir andra färg också från frön.
ReplyDeleteSulo; Voi että kun oli ihana uutinen!!! Ei tässä ilolta pysty mitään muuta sanomaan. Paitsi että sellainen naapuri pitäisi viedä helikopterilla keskelle Tyyntämerta ja pudottaa sinne!
Musti ja Ransu kulkevat vähän naapureidenkin pihoilla, mutta eivät ole eksyneet. Kerran Musti oli yli viikon poissa, kun olin itse matkoilla ja Musti ei halunnut ilmestyä hoitajille, jostain syystä. Vaikka olivat ihan tuttuja tyyppejä. Mutta kun tulin kotiin, Musti löytyi naapurin pihasta, sillä oli kyllä kovasti moitittavaa asiasta.
En muuten ole voinut kommentoida teidän blogiin moneen viikkoon, tulee aina viesti että kommenttini tulkittiin roskapostiksi :-(
Kiva katsaus akileijoistasi. Onko Sinun Red Hobbiteissa käyneet akileijanäkämäsääsket tekemässä omia kylvöksiään, osa kukinnoista näyttää vähän siltä. Minullakin useammassa vanhemmassa akileijassa on niiden tekemiä tuhoja.
ReplyDeletePS. Ransu on valloittava akileijojen esittelijä, kysyisitkö tulisiko hän minulle töihin?!
Suloisia Akileijoja!
ReplyDeleteMinusta kesä on silloin kun akileijat kukkii..
Jaksaako Ransu liikua helteellä?
Mein kaikki kissat makoilevat pensaissa. Börjen on niin kuuma ettei ennen iltaa tule näkyviin.
Ihania, varsinkin tuo tumma kerrottu!
ReplyDeleteAkileija; No siltä sääskeltä vaikuttaa, toinen hobittipuska on paljon huonomman näköinen vielä. Täytyy kysyä Ransulta ;-)
ReplyDeleteTaina T; Kyllä nyt on kesä kauneimmillaan! Nuo Ransu-kuvat on otettu illalla, päivällä hän viettää siestaa.
Saraheinä; Se onkin huippuihana. Purppuraisempi kuin 'Black Barlow' ja suuremmat kukat kuin sillä (se voi tosin kai johtua kasvupaikan kosteudesta).
No niin... Siellä se sit hehkuttaa akileijojen ihanuutta, kun minä yritän lähinnä päästä jyvälle siitä. Onhan ne... joo, jotenkin... Nii-ih.
ReplyDeleteSulla on mökkimäisen kesäistä siellä. Hieno, lämmin kesätunnelma.
No hei, siis akileijathan on todellakin ihania! Samaten kuin lehtoängelmät. Ehkä sulla onkin jotain niiden lehtiä vastaan, ovat niin samanlaiset. Et ehkä pidä myöskään kiurunkannuksista? Oireita täytyy nyt alkaa toden teolla tutkia, jotta diagnoosi voidaan tehdä ja sopiva hoito aloittaa ;-)
ReplyDeleteHei,
ReplyDeletekiitos ihanasta blogista ja paaaaaljon rapsuja Ransulle ja Mustille <3
Hieman neuvoja kaipaisin akileijojen suhteen. Tässä päässyt yhden mökin pihaa hieman kupsuttamaan ja siellä on akileijoja. Ne kasvavat hieman huonossa paikassa. Kysynkin, uskaltaako niitä mennä siirtämään? ja jos niin mikä olisi paras ajankohta. Kun jostain luin että ne ei pidä siirtämisestä ...
-mummo-
Olen aina tykännyt akileijoista, mutta tänä keväänä olen niihin jotenkin erityisesti ihastunut. Nuo ´Barlowet`sekä Nora että Black ovat tulleet vastaan monessa blogissa, ja nyt mun on ihan pakko saada ne... :)
ReplyDeleteKyllä ovat kauniita! Minäkin tahdon. Mutta mutta, niinhän minä tahdon vaikka mitä mitä näissä kuvissa esiintyy, mutta sitten tulevat elämän realiteetit mieleen. Esimerkiksi pienen pihani koko!
ReplyDeleteAkileijat ovat ihania. Aikanaan siirtelin niitä tavoitteena saada oma akileijapenkki, mutta eihän niitä pidättele mikään. Nyttemmin niissä ihastuttaa nimenomaan tuo omapäisyys. Ovat vähän niinkuin kissatkin; tekevät, mitä lystäävät. Sain viime kesänä tuota Red Hobbitia, mutta nyt sain sinulta sille nimen. Itsekseni nimitin sitä hovinarriksi.
ReplyDeleteMummo; Kiitos kommentistasi! Rapsut annetaan, kunhan pojat tulevat sisään, täällä kun sade meni jo ohi niin kissat painuivat ulos.
ReplyDeleteOlen siirtänyt akileijoja surutta mihin aikaan vain, en ollut tietoinen tästä, ettei saisi siirtää. Hyvin ovat kaikki siirrot onnistuneet. Täytyy aina muistaa työntää talikko riittävän syvälle, jotta koko juuripaakku nousee, sillä akileijalla on pitkät juuret. Paras aika kasvin siirtoon on kuulemma keväällä, mutta itse olen siirtänyt mihin aikaan tahansa, myös kukkivana.
Riitta; Barlow-lajikkeissa on myös ihana sininen 'Blue Barlow', ja valkoinen 'White Barlow', muun muassa. Kaikissa on tuo hieno kerrottu kukka.
Mamma N; Jaa-has, se on sitten alettava katsoa suurempia tiluksia. Kelpais varmaan Sulollekin ;-)
Between; Lapsuudenkotini pihalla ne kasvoivat sekä kukkapenkeissä että sorakäytävällä, samoin kuin sinivuokot. Kumpikin taitaa olla aika omapäinen. Red Hobbit on vain polvenkorkuinen, niin kuin hobitit tuppaavat olemaan, siitä sen tunnistaa. Saman värisiä voi varmaan olla muitakin, korkeampia lajikkeita.
Oi, tällä hetkellä oikein lempiaiheitani nämä akileijat! Kaunis tuo Nora Barlow ja sen violetti risteytymä - kuten muutkin. Minulla on yksi muhkea puska Noran sukulaista Bordeaux'ta, sellaista tummanpunaista. Se ilmestyi kuin tyhjästä kahden vuoden takaa, jolloin esikasvatin taimia ja istutin kolme pientä kukkapenkkiin. Luulin niiden menehtyneen, kun mitään ei näkynyt viime kesänäkään.
ReplyDeleteVoi, se Bordeaux on todella upean värinen. Mukava yllätys!
ReplyDeleteOih voih, *huokaus*, ihania!
ReplyDeleteEdelliseen viitaten, osa on siirretty omenapuun alle, jossa niistä kyllä on pidetty huolta, osa on jäänyt vanhan talon edustalle eli heinän, nokkosten ja vattupuskien sekaan. :)
Akileijat ovat :-)
ReplyDeleteNiillä on myös taito sinnitellä rikkaruohojen seassa, itsekin olen löytänyt jonkun akileijan vanhalta villiintyneeltä pihalta.
Ihania kaikki, mutta erityisen kauniita nuo valkoiset!
ReplyDeleteValkoinen on ihanan raikas. Hassua, kun mielestäni kasvatin niitä useita taimia siemenestä, mutta vain tuo yksi isompi puska on jäljellä, tai sitten en vain huomaa niitä muita. Uutta lähes valkokukkaista on kasvussa siemenistä, lajike 'Green Apples', vihertävä nupulla. Voisin lähettää sulle tuon valkoisen siemeniä kun niitä tulee.
ReplyDeleteVoi että, ottaisin lähetyksen iloilla vastaan!
ReplyDeleteJuuri sen valkoisen siemenet on ystävä lähettänyt Amerikasta asti, joten on erityisen hauskaa laittaa ystävyyssiemeniä eteenpäin!
ReplyDeleteToivotaan, että ostamastani mysteeriakileijasta tulee tuollainen kerrottu Barlow - sellaista himoitsen edelleen. Ihanasti näkyy siementaimia meillä penkin mullassa, joten ensi vuonna on varmasti joka paikka akileijaa pullollaan, eikä haittaa ollenkaan, kun näitä katselee. Kiitos kierroksesta!
ReplyDeleteSehän olisi sitten jymyvoitto, jos sieltä paljastuisi Barlow! Joka paikkaan kylväytyneet akileijat kuuluvat pihaan, samoin varjoliljat - molempia oli lapsuudenkotini pihalla tietenkin. Varjoliljat vain kehittyvät kukkimisikäisiksi hitaammin, mutta kyllä niitäkin on alkanut tupsahdella pikku hiljaa sinne tänne :-)
ReplyDeleteVoi, akileijat hurmaavat suloisuudellaan... Kiitos ihanasta kuvakavalkadista! :)
ReplyDeleteAkileijat ovat todella ihania. Ei tässä olleet vielä kaikki kuvat, lisää on tulossa jossain vaiheessa :-)
ReplyDelete