Puutarhassa tapahtuu nyt niin paljon joka puolella, että on pakko kirjoittaa taas, vaikka tämä menee nyt saman päivän puolelle kuin eilen illalla kirjoittamani juttu. Eipä silti, kukaan ei kai laske, paitsi minä.
Puutarhassani ei ole varsinaista laajaa metsäpuutarhaa, mutta metsäpuutarhapenkkejä on jo muutama ja ne ovat lähellä toisiaan, joten kai paikkaa voi jo alkaa kutsua metsäpuutarhaksi, vaikka on siellä nurmikkoakin.
Viime vuonna Uudenkaupungin kukkamessuilta ostettu Harjunpään taimiston myymä mätästädyke 'Nestor' kukkii heikinliljan juurella. Tädykkeet ovat suloisia, nyt kukkivat myös unelmatädyke ja nurmitädyke, lapsuuteni suosikkikasvi.
Here are some plants in my woodland bits.
Mäntyjen alla kukkivat keltapeippi 'Herman's Pride', hopeatäpläpeippi 'Dellam', loistokevätesikot ja raitalehtiset kielotkin, vaikka kuvassa ei näykään niiden kukkia.
Peipin toisella puolella kukkii valkovarjohiippa.
Vaahteran alustan metsäpuutarhapenkissä kukkii puolestaan kalvevarjohiippa.
Saman penkin toisessa päässä kukkii keltapeippi 'Florentinum' ja kesälumikello. Särkynytsydän aloittelee. Löysin tänään tästä jo viime vuonna kadonneeksi luullun pikarililja Fritillaria stribrnyin ja siirsin sen parempaan paikkaan, tai ainakin arvelen sen olevan se. Tämä on hieno vuosi, kun todella moni kuolleeksi julistettu sipulikukka nouseekin taas!
Kesälumipisara on niin kaunis, että se ansaitsee yksilöllisen lähikuvan.
Metsäpuutarhapenkkien siroimpien kasvien nurkkaus sisältää kukintaansa lopettelevan vaaleankeltakukkaisen amerikankulleron, rotkolemmikki 'Silver Wingsin' ja itsekseen tulleen puistolemmikin.
Kun katsoo tarkemmin, alkaa herkkukasveja erottua. Japaninhiirenporras 'Purple Garden' se siinä lemmikin juurella.
'Moskovan Kaunotar' -syreenin juurella kasvaa perhosorvokkeja lajiketta 'Freckles'. Ilokseni huomasin, että nämä ovat tehneet jokusen siementaimen jopa parin metrin päähän emotaimista, ja niissäkin on pilkulliset kukat!
Iloista uutta viikkoa, auringonvaloa ja paljon pisamia kaikille!
Amerikankullero – Trollius laxus
Heikinlilja – Lilium henryi
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Kalvevarjohiippa – Epimedium × versicolor 'Sulphureum'
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesälumikello – Leucojum aestivum
Kielo, raitalehtinen – Convallaria majalis 'Albostriata'
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Mätästädyke – Veronica prostrata
Nurmitädyke – V. chamaedrys
Perhosorvokki – Viola sororia
Puistolemmikki – Myosotis sylvatica
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Unelmatädyke – Veronica gentianoides
Valkovarjohiippa – Epimedium × youngianum 'Niveum'
Midwinter Swimming in Shetland
6 hours ago
Voi mitä pieniä ihanuuksia!
ReplyDeleteKesälumipisara sai fanin. Mitäköhän ton meijän viäreisen mettän omistava pappa mahtais tykätä jos tekisin sen mettästä mettäpuutarhan?
ReplyDeleteKatja; Joo. Onneksi isollekin pihalle on mahdollista järjestää joku paikka, missä pienetkin pärjäävät. Tuossa yhdessä pikku nurkkauksessa on laiha maa, siinä eivät nokkoset rehota ;-)
ReplyDeleteMaija; Paas kysyen!
Voi mikä ihanuuksien ihmemaa <3 Tuo hiirenporras on ihan mielettömän hieno. Minäkin tahon!!! Ostin muuten viime viikolla huippuhyvän uuden kirjan, jonka on kirjoittanut muuan Saila Routio :) Kukkia sipuleista, siis.
ReplyDeleteNo hupsista :) Tuo Noran nimellä tullut kommentti on oikeesti minulta :) Tytär oli näköjään kirjautuneena mun läppäriltä googletilillensä...:)
ReplyDeleteOho :-D Kiva kun kerroit että oletkin Tiina! Voi kiitos palautteesta!
ReplyDeleteTuo Purple Garden on ihan Plantagenista jonakin menneenä vuonna, mutta olen nähynyt japaninhiirenportaita joillakin muillakin taimistoilla, minullakin on toinen, mutta se on pienempi kun oli huonommassa paikassa aiemmin. Suosittelen, mutta matalina ne eivät kestä reheviä naapureita. Jotkut esikot ja orvokit on hyviä, esimerkiksi.
Voi että, tädykkeet ovat kyllä niin hienoja! Nurmitädyke oli myös lapsuuteni lempikasvi enkä voinut ymmärtää kuinka joku pitäisi sellaista ihanuutta rikkaruohona. Loistotädykettä löytyy sen lisäksi, siinä on niin kauniit kukat :)
ReplyDeleteUpea tuo japaninhiirenporras, vau! Kyllä puutarhassa tapahtuu nyt paljon. Täällä keskellä yötä myös yritän blogipostausta ehkä tehdä mutta väsyttää niin kun tuli oltua koko päivä pihalla :P
Kyllä taas niin monta ihanaa kukkijaa. Miten ihmeessa ehdit nuo kaikki hoitamaan, kun niin monenlaista ja monessa paikassa. Ihana on puutarhasi!
ReplyDeleteNyt kyllä tapahtuu niin paljon ja niin nopeasti ettei mikään ihme , että tulee useampikin postaus päivässä.Koko ajan täytyy kulkea nöyrästi katse maahan luotuna ja ihmetellä mitanäsken niin tyhjästä nousee vaikka mitä!
ReplyDeletePaljon erilaisia ihanuuksia sulla kukassa! Nam.
ReplyDeleteSieltä kyllä löytyy vaikka mitä!
ReplyDeleteOmpa siun metsäpuutarhassa upeita kasveja, tuo raidallinen kilo herätti kiinnostusta, vaikka meillä kielo on jo rikkaruohon asemassa sitä on niin kamalasti ja tänä keväänä kitkin pois tuota peippiä sekin kun leviää rikkaruohksi.
ReplyDeleteTosin tänäaamuna taas putsatessani kieloja pois kiveykseltä, totesin että tämä taistelu on hävitty.:))
Monensorttista ihanuutta löytyy sun metsäpuutarhastasi.
ReplyDeleteViirulehtinen kielo onkin todella nätti;en ole ennen moista nähnytkään.
Kyllä sulla on vaikka mitä ihanuuksia. Toi varjohiippa on ihana. Kävin viikonloppuna siellä teillä päin. On siel kaunista. Voisin kuvitella asuvani jossain saaressa.
ReplyDeleteKääks miten paljon taas upeita kasveja! Minullakin nyt kovasti etsinnässä monenlaiset metsä/varjopuutarhan kasvit, voi kun olisi vain enemmän aikaa puutarhalle!
ReplyDeleteAaapuva, miten ihana metsäpuutarhasi onkaan. Tajusin kuvia katsellessani, että minun valkoinen varjohiippani on hiippaillut jonnekin, en muista nähneeni siitä edes pientä lehdenkärkeä. Hälytys, hälytys!!
ReplyDeleteMätästädykkeesi on todella samannäköinen kuin minun unelmatädykkeeksi kuvittelemani kasvi (joka sekin kukkii parhaillaan); täytyypä tutkia, etten olisi nimennyt omaani väärin.
Ja tuo 'Freckles'. Tämä pisamanaama tahtoo tuollaisen :-)
Oi mitä lajien kirjoa!! Mun purppuraorvokki on tehnyt vauvoja, pari siementainta löytyy puolen metrin säteellä emokasvista. Ihanaa, kun kasvit noin intoutuvat lisäntymään! :) Ja kuule, musta on vaan kiva, kun uutta luettavaa pukkaa tiuhaan tahtiin :)
ReplyDeleteLinda; Päivä pihalla saa kyllä nukahtamaan kuin joku kumauttaisi päähän :-D
ReplyDeleteMummeli; En minä paljon muuta ehdikään ;-)
Aila; Niinpä, hyvin sanottu! Äsken tyhjästä nousevat.
Satu Kukkaiselämää; On <3
Mamma N; Niin löytyy :-)
Kosotäti; Kyllähän ne jotkut leviävät, korjavalehtiset yleensä luonnonkantoja hitaammin kuitenkin.
Katja Lammi; Se on upea! Löysin Tukholman puutarhamessuilta, Suomessa ainakin perennataimisto Ekman täällä etelässä myy sitä.
Amalia; Saarella on hyvä asua :-)
Minna; Metsäpuutarha on ihana, harmittaa kun minullakin on sille niin huono savimaa. Hyvää istutuspaikkaa on niin vähän, että siihen pääsevät vain kaikkein arvokkaimmat kasvit.
Intopii; Mätästädyke on matala ja ryömivä, unelmalla on selvästi korkeat (ehkä 30 cm) kukkavarret lehtiruusukkeiden yllä. Apua, varjohiippahälytys!!
Saatat jonakin kauniina päivänä saada Frecklesin jakopalan ;-)
Tiina; Orvokkivauvoja <3 Antamassasi purppurassa on minulla yksi kukka, mahdollisia vauvoja en ole tullut edes ajatelleeksi etsiä! Sillä on upeat lehdetkin, aivan hurmaava tyyppi!
Metsäpuutarhassasi kasvaa vaikka mitä ihanaa, löytöjä joka askeleella.
ReplyDeletePisamaisia päiviä sinullekin;)
Kaunista! Mätästädyke varsinkin.
ReplyDeleteVoi hurja mitä kukkia! Juuri tästä blogista lähden etsimään uutuuksia pihaamme sitten kun on sen aika. Nyt mennään todella perussetillä. ;)
ReplyDeletePioni; Kyllä, pihalla olisikin paras liikkua kontaten :-D No, niinhän sitä oikeastaan tuleekin tehtyä ;-)
ReplyDeleteSaraheinä; Tädykkeet ovat harvinaisen suloisia.
Koivurinteen rouva; Tsemppiä rakennuspuuhiin!
Metsäpuutarhat ovat parhautta!
ReplyDeleteTuo valkovarjohiippa on ihan mahtava ja purppurainen japaninhiirenporras.
Sun puutarhasta löytyy aina näitä jännittäviä tuttavuuksia.
Niin ovat :-)
ReplyDeleteEhkä tuo keräilykuume tarttui mukaan Englannin-vuosilta, siellä kun erikoisempien kasvien keräily on ihan jokaisen tavallisimmankin kotipuutarhurin arkea. Mutta onhan siellä valikoimaakin, onneksi meilläkin koko ajan vaan paranee! Ja itse voisi kasvatella vaikka mitä siemenestä, jos olisi taitavampi kasvattelija.