Sunday, 15 June 2014

Ohikiitäneet omenankukat ja kurjenmiekkaonnea

Perjantai ja kolmastoista päivä on todellakin valtakunnallinen kurjenmiekkaonnen päivä, kuten Intopii blogissaan huomasi. Minullakin aukesi silloin ensimmäinen tarhakurjenmiekan kukka, tämä 'Kent Pride'. Tämä on todellista onnea, sillä toinen kukkavarsi on peurojen syömä, mutta tämä on säästynyt. Vähän matkan päässä on tulossa kukkaan aprikoosinvärinen kurjenmiekka, ensimmäistä kertaa ikinä! Sitä saamme odottaa vielä hetkisen.

The first tall bearded iris opened on Friday!

Rohanissakin on tulossa kukkaan ensimmäinen ikinä. Tämän täytyy olla helluntaikurjenmiekka 'Cranapple'. Taustalla on sävyä toistava metsätyräkki.

Mutta siirrytään takaisin paahdepenkkiin, missä 'Kent Pridet' kasvavat. Verikurjenpolvetkin kukkivat täyttä häkää. Päivänkakkarat ovat ilmestyneet penkkiin itsekseen ja ovat niin ahkeria, ettei paremmasta väliä. Musti esittelee ja muistuttaa, että tänään on luonnonkukkien päivä.

Tänään huomasin ilokseni, että ensimmäinen niittyräpelö on tuottanut kukinnon! Tämä on niin ihana. Kiitos siemenistä Pirkko! Taustalla häämöttää hopeamaruna, siitä kiitos Marialle. ♥ kummallekin!

Sinileimu kukkii ja kirjavalehtinen unelmatädyke alkaa olla jo ohi, tämä kuva on viikon takaa.

Paahdepenkki sijaitsee kedon laidalla, jonka sain eilen niitettyä ja haravoitua. Musti esittelee, vaikka onkin nyt kiinnostunut enemmän nurmikolla liikkuvista västäräkeistä.

Siellä västäräkkien tienoilla kasvaa kaksi puuta, jotka toivottavasti jonakin vuonna kasvavat polvenkorkuista suuremmiksi. Toki ostin nämä kolmiokat tarkoituksella mahdollisimman pieninä taimina Vakka-Taimesta, mutta ovat nämä vähän paleltuneetkin. Tämä on se korkeampi yksilö. Perkasin sen ympäristöä eilen ja katoin maan kedolta niittämälläni heinällä. Tarkoitus oli, että nämä olisivat kaksi kaunista kevytlatvuksista puuta sisääntulotien molemmin puolin. Saa nähdä, toteutuuko visioni koskaan.
Logiikkani on, että pieni puuntaimi juurtuu paikalleen suurta helpommin, sillä pikkutaimen juuret eivät ole kasvaneet kiepille ruukkuun, vaan ne pääsevät suhteellisen suorina maan multiin. Puhumattakaan suurten puuntaimien hankalasta kuljettamisesta ja siitä, että ne kuivuvat todella herkästi.

Tässä vielä näkymä paahdepenkkiin alamäestä päin. Olen yrittänyt jättää talikkoa ja kottikärryä kurjenmiekkojen suojaksi, jospa peurat eivät viitsisi kiertää niitä. Siinä se 'Kent Pride' komeileekin, vähän hassun näköinen yksittäinen jättikukka, vähän kuin joku olisi tökännyt tekokukan tuohon. Penkin yläpäässä on marjaomenapensas 'Marleena', josta raportoin viimeksi nuppuisena. Kyllä se kukkikin – ja millaisin kukin!

Viikko sitten 'Marleena' oli kukassa. En voi tämän kauneutta kylliksi ylistää.

Jos joku haluaa tällaisen ihanuuden itselleen, niin kipin kapin Hongiston taimistolle. Tämä on taimiston oma lajike.

Samalta taimistolta on peräisin myös purppuraomenapuu 'Rixi', joka kukki jo toukokuun puolella, mutta menköön nyt samaan syssyyn, kun en ole tämänkään kuvaa ehtinyt aiemmin blogiin laittaa. Tämäkin on vielä pieni taimi ylärinteessä, jonne tulee hedelmätarha.
Kukkaisaa pyhää!


Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Hopeamaruna – Artemisia ludoviciana
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Niittyräpelö – Briza media
Purppuraomenapuu – Malus Purpurea-Ryhmä
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Sinileimu – Phlox divaricata
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Unelmatädyke, kirjavalehtinen – Veronica gentianoides 'Variegata'
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

32 comments :

between said...

Niittyräpelö - aivan ihana nimi kukalle. Ihana on myös tuo upeanvärinen kurjenmiekka, eikä se tosiaan näytä laisinkaan tekokukalta. Toivottavasti peurat törmäävät lapion varteen ja unohtavat kurjenmiekan.

Sametti Hortensia said...

Uskomattoman ihania kasveja! Uuh tuota Kolmiokaa ja Marleenaa, miten käsittämättömän hienoja....onnea kun saa tuollaisten äärellä aikaansa viettää, tai siis itsehän olet ne upeudet valinnut vielä :)

Irmastiina Ruusukummusta said...

Upeita kaikki ja mikä ihana väri tuossa tarhakurjenniekassa.

Myrsky ja Minna said...

Vai on tänään luonnonkukkien päivä? Kuinkas sattuikin! Tänään tuli kerättyä kaksi kimpullista luonnonkukkia maljakkoon.

Riitta Jylhä said...

Suklaisen syötävän ruskea ja ihana tuo Kent Pride. Minulla on puutarhassani kaksi ruskeaa tarhakurjenmiekkaa. Ilmeisesti toinen on kuollut, ja toinen yllätti viime kesänä kukkimalla eri puolella pihaa, kuin minne olin sen istuttanut. Hetken pohdittuani tajusin siirtäneeni taatanmiekkojani, ja Brown Velvet on varmaan lähtenyt niiden matkaan. Nyt sitten odottelen, josko se vielä tänä vuonna kukkisi.

pirkko said...

Ihanasti olet saanut niittyräpelön kasvamaan. Mullahan siitä ei koskaan mitään tullut, mutta en luovuta :)
Ihanat kurjenmiekat!

Saila said...

Between; Jäi tarkentamatta, että niittyräpelö onkin heinä, mutta ei se mitään - sen kukinto on yhtä soma kuin mikä tahansa kukka! Heh, toivon tosiaan, että peurat törmäävät lapioon ja saavat mustan silmäkulman ;-)

Sametti Hortensia; Kyllä tämä on onnea!

Irmastiina; Eikö ole hieno? Kaikki eivät varmaan pidä ruskeista kukista, tosin.

Myrsky ja Minna; Sepä sattui!

Riitta Jylhä; Jännittävää! Kunpa se kukkisi, kurjenmiekat ovat niin hienoja.

Pirkko; Voi ei! Huomaan, että Ravenswing-koiranputken siementaimet ovat itäneet tosi runsaina, eli lähetän sulle myöhemmin sen siemeniä, ja niittyräpelön myös, takaisin päin. Ihmeellistä, etteivät ne itäneet, hö. Ne muut lähettämäsi siemenet laitoinkin nyt vasta multiin.

Päivi said...

Hienoja omenapuiden kukintoja ja tuo lija on erikoisen hienon ruosteen värinen.

Saila said...

Eikö ole hieno kukka kurjenmiekassa, ruosteenväri onkin hyvä sitä kuvaamaan.

Katja said...

Upea kurjenmiekka tuokin. Minäkään en tiennyt että luonnonkukille on oma päivä.

Saila said...

Luin siitä yhdestä blogista eilen, blogeista oppii kaikenlaista ;-) Tämä on vuotuinen päivä.

Paula said...

Hieno kurjenmiekka, suloinen unelmatädyke ja ihana Marleena. Haluaisin nuo kaikki.

Intianminttu said...

Luonnonkukkien päivän teemakasvi tänä vuonna oli valkolehdokki, onnistuin lauantaina löytämään yhden lehdokin aloittelemassa kukintaansa. Ihastuttavia kämmeköitä ovat kyllä.

Voi, miten kaunis tuo Marleena on! Aivan ihastuttava kukinta hienonväristä lehdistöä vasten.

Metsäkauris oli tänään tomerasti marssimassa keskellä päivää tietä pitkin kohti mökkitonttiamme. Meidän ihmisten puheista se ei näyttänyt välittävän, mutta kun kliksautin kameran virran päälle, se huomioi heti äänen ja kääntyi kannoillaan ja loikki kaislikkoon. Olisi varmaan tullut jatkamaan murkinointia punaviinimarjapensaaseeni, jota on tänä keväänä parturoitu urakalla...ei minun, vaan peurojen toimesta.

Anonymous said...

Sinulla on kyllä melkoinen kasvitieteellinen puutarha siellä :) Kolmiokan taimia itsekin olen kasvatellut,tutulta näyttää. Siemenet tilasin muistaakseni Exotic Gardenilta. Täällä ne eivät kovin monta talvea kestäneet, toivottavasti sinulla menestyy hyvin. Eivätkä ole peuran herkkua ;) Japaninsiipipähkinä ja korkkipuu ovat samoilta ajoilta (Mustilan pikkutaimista) hengissä, eivät lie niin eksoottisia kuin kolmioka. Ihana lukea blogiasi, ja nuo esittelijäsi ovat hurmaavia :)
Terveisiä III-vyöhykkeeltä :)

mama said...

Musti on loistava esittelijä, mutta luonnollisesti tipuset ovat kuitenkin lähempänä sydäntä! First things first! :)
Marleena on todella upea :)

SariW said...

Onpas erikoisen värinen kurjenmiekka.... tosi upea kuva !
Meilläkin kukkii nyt vähemmän jalostetut saksankurjenmiekat tai olisko ne tarhakurjenmiekkoja. Ihania joka tapauksessa : )

Saila said...

Paula; Ainakin teiltä on varsin lyhyt matka Hongistolle!

Intianminttu; Juu, ja kuvasin oman pihani lehdokin, mutta kun siinä ei ollut ensimmäinenkään kukka auennut, niin ajattelin, että sen vuoro on blogissa myöhemmin.
Voihan kauris! Minulla ne syövät herukoita vaihtelevasti, joskus paljon, joinakin vuosina ei kai yhtään.

Anonyymi; Kiitos kommentista ja terveisistä, terkut siipipähkinälle ja korkkipuulle sinne III-vyöhykkeelle! Kolmiokani ovat selvinneet kahdesta talvesta, mutta nytkin toinen vesoo vain ihan tyveltä.

Mama; Ensin luulin, että tipuset ovat lähempänä sinun sydäntäsi, mutta sitten tajusin että tarkoitit Mustia. En ole aamupäivisin terävimmilläni :-D Vähän ihmettelin, kun olin ymmärtänyt, että kissat ovat erityisen lähellä sydäntäsi!

Saila said...

SariW; Kahilan Pirkon artikkelista aikoinaan opin, että saksankurjenmiekkoja ei ole oikeastaan Suomessa ollenkaan. Maatiaiskurjenmiekka (viittakurjenmiekka) on kai Iris aphylla, taatankurjenmiekka I. variegata ja sitten nämä parrakkaat korkeat ovat tarhakurjenmiekkoja, keskikorkeat helluntaikurjenmiekkoja. Ihania ovat, kaikki! Nyt täällä on aloittanut myös kaunokurjenmiekka, enkä siperialaistakaan ole vielä ehtinyt esitellä!

Inka said...

Hih, hirmuinen kiire tulee kaikkien kuvattavien kukkien kanssa niin ettei perässä meinaa pysyä! Mutta mikäs sen mukavampaa kuin hkohisten kukkivat ihanuudet. Tuo räpelö on hauska! Jotain räpelöä (kai) kylvin keväällä, saa nähdä tekeekö se vielä tänä vuonna itse räpelöitä.

Saila said...

Niinpä! Kauhea kuvaussuma, ja vielä pahempi postaussuma :-D Tänään tajusin, että kääpiömantelinkin kuvat ovat julkaisematta, vaikka eihän joka ikistä puutarhassa kukkivaa kasvia nyt millään voikaan mahduttaa blogiin. Mutta nämä kukkivat puut ja pensaat ovat niin hienoja, että nämä ainakin.
Mulla on räpelöt viimekeväisistä kylvöistä, nyt niissä on tuuheat lehtituppaat ja tuossa yhdessä tosiaan jo ihana kukintokin. Jee :-) Mutta voi olla, että esim. isoräpelö olisi nopeampi, tai niittyräpelökin paremmissa olosuhteissa.

Mamma N said...

Joka kerran kun täällä vierailen, luen kasvista josta en ole koskaan kuullutkaan! Varsin opettavaista, varsinkin jos ne vielä muistaisikin.

Saila said...

Heh, no ei kai sitä voi ihan kaikkea muistaa ;-)

anski said...

Komea kurjenmiekka! Tykkään hieman erikoisemman värisistä, odottelen Ambassadorin kukintaa...

Saila said...

Voi, se on upea! Talikko ja taikasauva -blogissa juuri raportoitiin, miten se oli viimein tullut kukkaan.

kosotäti said...

Oi että on kaunis kurjenmiekka.

Maarit said...

Voi, ei mitä ihanuuksia taasen! Mutta onnea sinulle! Voitit blogini arpajaisissa Iittalan-pyyhkeen. Laitatko yhteystietosi sähköpostiini niin saan sen sinulle postitettua!

gardenofmydreamsblogi@gmail.com

Onnea vielä kerran!

intopii said...

Upea ruosteensävy tuossa 'Kent Pridessa'. Todella kaunis. Odotan uteliaana jatkoa muista. Niittyräpelö, sehän se olikin. Mulla ei ole enää puutarhamasennus, mulla on puutarhadynastia. Demokratia. Donatella. Mikäsenyton. Muistelin tuon heinän nimeä tässä männäpäivänä.

Tulee pieni houkutus kirmata puutarhamyymälään kahmimaan syli täyteen uusia kasveja, mutta pidättäydyn edelleen. Turhan paljon ihanuuksia kaikissa blogeissa...

Saila said...

Kosotäti; Eikö olekin jännittävän värinen!

Maarit; Oi kun kivaa! Lähetinkin jo sähköpostia :-)

Intopii; 'Kent Pride' on hieno, ihastuin siihen ensi silmäyksellä, kun sen aikoinaan Kentissä tapasin. Jatkoa saa vielä odottaa, tässä hyytävässä tuulessa ei ole paljoa edistystä tapahtunut. Rohanin tummanpuhuvat ovat tosin siinä tilanteessa, että ehkä huomenna...
Heh, puutarhadonatella :-D Aika paha!
No joo, sehän tiedetään, mitä ihanuuksien kahmimisesta seuraa. Sillisalaattia, pakko myöntää. Täällä, siellä, joka puolella. Jakaminen ja uudelleen ryhmiksi istuttaminen auttaa kyllä kummasti siihen vaivaan, tai siis ruokalajiin.

Anna S said...

Mielettömän kaunis Iiris ja muutenkin ihanan näköistä :)

Saila said...

Nyt 'Kent Pridessa' on kolme kukkaa auki yhtä aikaa. Piti ottaa uudet kuvat :-D

eve said...

Täälläkin ois kova hinku saada ns hedelmätarhaa pystyyn, mutta mikähän jalostettu lajike ois turvallisin sijoitus Tampereen hujakoilla? Ihan kautta linjan voi olla mikä vaan, sillä satoa en havittele, eli joku runsas ja aikainen kukkija koristeompuista tai -kirsikoista olisi haaveena..

Saila said...

Rusokirsikka on kivan aikainen, etelärannikolla kukkii jo toukokuun alkupuolella. En ole ihan varma, mikä on pohjoisin vyöhyke, jolle sitä suositellaan, kannattaa tarkistaa kasvaako sitä siellä lähiseudulla.