Ohikiitäneet omenankukat ja kurjenmiekkaonnea

Perjantai ja kolmastoista päivä on todellakin valtakunnallinen kurjenmiekkaonnen päivä, kuten Intopii blogissaan huomasi. Minullakin aukesi silloin ensimmäinen tarhakurjenmiekan kukka, tämä 'Kent Pride'. Tämä on todellista onnea, sillä toinen kukkavarsi on peurojen syömä, mutta tämä on säästynyt. Vähän matkan päässä on tulossa kukkaan aprikoosinvärinen kurjenmiekka, ensimmäistä kertaa ikinä! Sitä saamme odottaa vielä hetkisen.

The first tall bearded iris opened on Friday!

Rohanissakin on tulossa kukkaan ensimmäinen ikinä. Tämän täytyy olla helluntaikurjenmiekka 'Cranapple'. Taustalla on sävyä toistava metsätyräkki.

Mutta siirrytään takaisin paahdepenkkiin, missä 'Kent Pridet' kasvavat. Verikurjenpolvetkin kukkivat täyttä häkää. Päivänkakkarat ovat ilmestyneet penkkiin itsekseen ja ovat niin ahkeria, ettei paremmasta väliä. Musti esittelee ja muistuttaa, että tänään on luonnonkukkien päivä.

Tänään huomasin ilokseni, että ensimmäinen niittyräpelö on tuottanut kukinnon! Tämä on niin ihana. Kiitos siemenistä Pirkko! Taustalla häämöttää hopeamaruna, siitä kiitos Marialle. ♥ kummallekin!

Sinileimu kukkii ja kirjavalehtinen unelmatädyke alkaa olla jo ohi, tämä kuva on viikon takaa.

Paahdepenkki sijaitsee kedon laidalla, jonka sain eilen niitettyä ja haravoitua. Musti esittelee, vaikka onkin nyt kiinnostunut enemmän nurmikolla liikkuvista västäräkeistä.

Siellä västäräkkien tienoilla kasvaa kaksi puuta, jotka toivottavasti jonakin vuonna kasvavat polvenkorkuista suuremmiksi. Toki ostin nämä kolmiokat tarkoituksella mahdollisimman pieninä taimina Vakka-Taimesta, mutta ovat nämä vähän paleltuneetkin. Tämä on se korkeampi yksilö. Perkasin sen ympäristöä eilen ja katoin maan kedolta niittämälläni heinällä. Tarkoitus oli, että nämä olisivat kaksi kaunista kevytlatvuksista puuta sisääntulotien molemmin puolin. Saa nähdä, toteutuuko visioni koskaan.
Logiikkani on, että pieni puuntaimi juurtuu paikalleen suurta helpommin, sillä pikkutaimen juuret eivät ole kasvaneet kiepille ruukkuun, vaan ne pääsevät suhteellisen suorina maan multiin. Puhumattakaan suurten puuntaimien hankalasta kuljettamisesta ja siitä, että ne kuivuvat todella herkästi.

Tässä vielä näkymä paahdepenkkiin alamäestä päin. Olen yrittänyt jättää talikkoa ja kottikärryä kurjenmiekkojen suojaksi, jospa peurat eivät viitsisi kiertää niitä. Siinä se 'Kent Pride' komeileekin, vähän hassun näköinen yksittäinen jättikukka, vähän kuin joku olisi tökännyt tekokukan tuohon. Penkin yläpäässä on marjaomenapensas 'Marleena', josta raportoin viimeksi nuppuisena. Kyllä se kukkikin – ja millaisin kukin!

Viikko sitten 'Marleena' oli kukassa. En voi tämän kauneutta kylliksi ylistää.

Jos joku haluaa tällaisen ihanuuden itselleen, niin kipin kapin Hongiston taimistolle. Tämä on taimiston oma lajike.

Samalta taimistolta on peräisin myös purppuraomenapuu 'Rixi', joka kukki jo toukokuun puolella, mutta menköön nyt samaan syssyyn, kun en ole tämänkään kuvaa ehtinyt aiemmin blogiin laittaa. Tämäkin on vielä pieni taimi ylärinteessä, jonne tulee hedelmätarha.
Kukkaisaa pyhää!


Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Hopeamaruna – Artemisia ludoviciana
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Niittyräpelö – Briza media
Purppuraomenapuu – Malus Purpurea-Ryhmä
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Sinileimu – Phlox divaricata
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Unelmatädyke, kirjavalehtinen – Veronica gentianoides 'Variegata'
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum