Viime yönä sade ropisi kotoisasti peltikattoon. Aamulla oli sumua vielä noustessani yhdentoista aikaan – en voinut nousta aiemmin, sillä Musti nukkui päälläni. Onneksi yletyin kirjaan kättä ojentamalla.
Keittiön ikkunasta on kiva näkymä muotopuutarhaan ja parin naapuripihan yli kyläniitylle, missä lehmät märehtivät sumussa, vaikka kuvasta niitä ei erotakaan. On vain uskottava!
There was a lovely fog in the morning, the result of a rainy night.
Koska akileijan ystäviä on niin paljon, jatkan heti siitä mihin eilen jäätiin. Päivän kuvassa on lehtoakileijojen seuraan avautunut punapietaryrtti (punapäivänkakkara).
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Puksipuu – Buxus
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Sysiakileija – Aquilegia atrata
.JPEG)
.jpg)
Kiitos jatkojutusta. Minulla kolmannen polven Barloweissa on useampi yksinkertainen ja täysin kannukseton, ne on kyllä hassun näköisiä.
ReplyDeleteKäsittämättömän hienot kuvat ja akileijat. On myös pakko kyllä löytää myös itselleen tuo punapietaryrtti,. Se teki tuossa seurassa vaikutuksen. Olen ihan häikästynyt.
ReplyDeleteAkileija; Sinä olet yksi hyvä syy, miksi nostan tämän kasvusuvun erityisesti esiin! Tuon Black Barlowin ei pitäisi olla siementaimi, vaan ihan juurakkona istutettu, jonka piti olla lajia. En ole varma siitä, mutta kivan värinen se ainakin on.
ReplyDeleteVaalean vihreää; Punapietaryrtti on tosi kiva ja reipas kasvi. Tosin minulla ensimmäinen yritys menehtyi ensimmäiseen talveen - en tiedä, oliko se liian kosteassa. Aina pitää yrittää uudestaan. Tuo vahva puna ja tumma violetti ovat väreilevän voimakas yhdistelmä.
Suloisia kertakaikkiaan. Ja Ransu sopii hyvin akileijojen seuraan.
ReplyDeleteOn sinulla näitä ihanuuksia.
ReplyDeleteEi voi muuta kuin ihailla.
Akleijat ovat kukkineet kovasti meilläkin mutta ei minulla ole noita erikoisuuksia.
Ihana kukkatarha sinulla. ♥ ♥
Paula; Nii-in, Ransukin on suloinen!
ReplyDeleteSylvi; No mutta onhan sinullakin, sitä ihanaa vaaleansinistä! Sellaista minulla ei ole, eikä montaa muutakaan, lisää pitäisi saada (ja onneksi onkin tulossa siemenkasvatuksista!)
Oi mitä ihanaia akileijoja ♥ olen NIIN kade!! Syksyllä istutin Nora & Black Barlown eikä kumpikaan noussut nyt keväällä. Minä en enää ikinä yritä taimien syysistutusta koska harva niistä taimista selviää hengissä :(
ReplyDeletePunapietaryrtti on kai sama kuin punapäivänkakkara, vai onko? Se on ihanan näyttävä kasvi. Täälläkin odotellaan nupujen avautumista :)
No voi hiisi! Kyllä syksyllä istutetuista tulee menetyksiä, se on vain myönnettävä. Jopa täällä pitkän lauhan syksyn seudulla. Toisaalta olen myös hävittänyt erinäisiä taimia keskikesän kuivuuteenkin.
ReplyDeleteVoi kunpa niistä vielä jotain nousisi! Löysin tänään yhden viime syksynä siirretyn kärhön verson, se alkoi nyt vasta kasvaa. Aina on toivoa...
Juu, punapietaryrtti on punapäivänkakkara.
Joo, kyllä se tuntuu että kasville se oikea istutusaika on kevät ja taimi saa koko kauden rauhassa totutella oloonsa. Taidan kaivaa ne taimet (tai paremminkin paakut mitä niistä on jäljellä) ja viskata ne kompostiin, siellä kun tuntuu kuolleetkin heräävän eloon ;) hih
ReplyDeleteMe voisimme lähettää sinne palstalle muutaman sademillimetrin, sadetta on saatu meillä ihan riittävästi!
ReplyDeleteHieno kuva tuo eka! On sulla komeet Akileijat Kaikki mitä viime kesänä ostin ovat jääneet jonnekin mullan alle :(
ReplyDeleteAkileijoja on nykyisin niin monia lajeja, ei enään niitä pelkkiä perinteisiä vaikka nättiä nekin on.
ReplyDeleteMinulta hävisi talvella muutama puska kerrättuja, mielestäni kauniita akileijoja.
Oikein hyvää viikonloppua tääsä Sumen sulo suvessa.
♥ihana postaus! tykkään niin tyylistäsi!
ReplyDeleteSulla on vaan niin mahtavia nuo akileijamättäät! Huikeita! Voi, miten Ransu näyttää suloiselta, hieman uneliaalta vielä. Vähän niinkun neeku hiukan punottais tirsojen jäljiltä ;)
ReplyDeleteEi että noi akileijat! Kuola ihan valuu... Näiden kuvien myötä olen vakuuttunut, että puutarhani on täysin vajaa ilman Barlowin akileijoja.
ReplyDeleteSade on ollut nyt oikein virkistävää, eipähän tarvitse kastella!
Akileijojen lisäks rakastan sitä ko sade ropisee pellikattoon. En ymmärrä miks nyt mainostetaan kattoja joista ei kuule että sattaa.
ReplyDeleteRansulle takaisin terveisiä! Ne on kyllä jo muutaman tunnin hereillä olleita terveisiä, mutta terveisiä kuitenkin! Mustille myös terveisiä! Taisikin Mustia nukuttaa oikein aika lailla siinä mamman päällä!
ReplyDeleteOn kyllä hieno maisema tuossa ensimmäisessä kuvassa. Tuli ihan nenään se tuoksu mikä tuollaisina päivinä ulkona on.
Tuo akileijapenkki on niin kaunis, että voisin varmaan istua tuntikausia sen vieressä vain ihailemassa akileijojen kauneutta.
ReplyDeleteKiitos Ransu terveisistä! Olet söpö noin vastaheränneenäkin :)
Ihan mielettömän kaunista!
ReplyDeleteLinda; Niin, paitsi sitten täytyy muistaa kastella kesän ajan todella runsaasti. Täällä on ainakin ollut jo ihan kuivaa, eikä toissaöinen sadekaan niin runsas ollut. Sulla on se ihmekomposti ;-)
ReplyDeleteMyrsky ja Minna; Kiitos, tarpeeseen tulisi! Kaivojenkin vedenpinnat on painuneet huomattavasti, tosin vielä ei suoranaista hätää ole.
Amalia; Voi harmitus, miten ne nyt niin on tehneet.
Mummeli; Suvi on kauneuden aikaa. Akileijoja on niin huikeat määrät, ettei laskuissa pysy. Ja koko ajan näkee kuvia yhä uusista ihanista, joita on pakko saada. Harmi, että erikoiset akileijasi menehtyivät!
Riitta Sinikka; Tykätään toisistamme, siis samat sanat :-)
Tiina; Vanhin mätäs, joka tuli siementaimi-salamatkustajana vanhempieni pihalta kahdeksan vuotta sitten, on niin kookas, että kukkavarret lamoavat joka suuntaan. En kuitenkaan ole löytänyt suositusta akileijan jakamisesta (vrt. särkynytsydän). Ehkä vain odottelen, että se jo kuolee vanhuuttaan, tai kaivan itse sen ylös, onhan se tehnyt jo ainakin tuhat jälkeläistä!
Inka; Barlowit suorastaan huutaa päästä sun pihaan ;-) Etenkin Nora Barlow on ihan sun värinen, ja romanttisuudessaan just sun kukka.
Maija; Olemme samoilla linjoilla. Sateen ropina peltikatossa on maailman kotoisin ääni, eikä ainakaan minun unta haittaa, vaikka välissä ei olisi mitään eristettäkään. Päin vastoin unettaa, kun se rauhoittaa niin.
Henna, Friede ja Figo; Mustista on tullut paljon läheisyyshakuisempi näin keski-ikäisenä. Jos minut on ylennetty Mustin nukkuma-alustaksi, niin otan pestin ilomielin vastaan ja yritän toimia sen arvoisesti ;-)
Mama; Ransu on söpö nukkuessaankin!
Mamma N; Niin on :-)
Akinleijat on ihania ja aina tulee yllättäviä risteytymiä.
ReplyDeleteNiin on! Itse vielä odottelen enemmän risteymiä, pari hassua on vasta syntynyt. Vielä ehtii, varsinkin kun kasvatan taas siemenestä uudenlaisia lajikkeita, niin niistäkin tulee joitakin risteymiä jatkossa.
ReplyDeleteYksittäinen akileija on kaunis, mutta ryhmässä vielä kauniimpi ♥.
ReplyDeleteJuu, ne ovat ryhmässä ja monissa väreissä huippuihania!
ReplyDeleteHitsit, että osaavat olla kauniita ja kepeitä ja vaan niin puutarhan perusta kun olla ja voi :)
ReplyDeleteNiin ovat, minustakin. Lehdetkin ovat jo niin kauniit ja ihanat lehtiruusukkeet nousevat varhain keväällä paljasta maata kaunistamaan.
ReplyDeleteHyvä Musti, oikein hyvä tapa nukkua.
ReplyDelete:-) Iltaisinkin se kapuaa päälleni, kun luen kirjaa, siinä täytyy sitten nukahtaa keskiaikaisesti puolittain istuvaan asentoon, kun ei voi liikkua.
Delete