Saturday, 14 June 2014

Tolkien-penkki ja punainen villi penkki

Punaisen villin kukkapenkin kaunein hetki on toukokuussa, mutta silloin unohdin raportoida siitä lähes kokonaan. Pionien nousevat punertavat versot, keisarinpikarililjojen oranssit kukat ja vaaleanvihreät lehdet, kaikki on niin raikasta ja samalla kauniin murretun sävyistä. Punainen penkki sijoittuu vanhan talon päädyn ja huussin väliin, Tolkien-penkki on pieni kapea penkki vanhan talon päädyssä. Siinä saa olla vain matalia kasveja, jotta seinään ei kerry kosteutta, ja sattuman oikusta siihen alkoi kertyä hobitteja ja kääpiöitä, ja vähän keijukaisiakin.

This is the spring and early summer in my wild red border and Tolkien-border (that has mainly hobbit and dwarf plants).

Tässä vielä punaista villiä penkkiä toukokuun lopun asussaan. Tillipioni kukkii, samoin suuret 'Manly'-narsissit, 'Carnaval de Nice' -tulppaanit ja puna-ailakit.

Tillipioni.

Samaan aikaan penkin päässä kasvava kirsikkapuu kukki ja siihen kasvanut alppikärhö myös.

Tällä hetkellä kukassa ovat juhannuspionit ja ukkolaukat. Puna- ja oranssikukkaiset liljat ovat jo korkeita. Idänunikot odottelevat kukkaan pääsyä.

Jaoin viime kesänä pahasti rikkaruohottuneen mättään korallikeijunkukkaa ja istutin palat uudelleen eri puolille punaista penkkiä. Nyt ne alkavat kukkia, ja nämähän kukkivat yhä silloinkin, kun viimeiset päivänliljat syksyllä kukkivat.

Siirrytään sitten viereiseen Tolkien-penkkiin. Siihen on kylväytynyt metsätyräkkiä punaisesta penkistä, ja hyvä niin. Pidän sen ruskeasta väristä kovasti. Keskellä kukkii jaloakileija 'Red Hobbit', taustalla on toinenkin, mutta se kukkii huonosti.

Narsissivuokko ehti jo kukkia.

Nuokkutähdikit kukkivat runsaasti, vaikka viime vuonna näitä näkyi tuskin lainkaan. Tämä kaulailee ehkä tulikukan, ehkä ohdakkeen lehtiruusuketta. Täytyy tarkkailla kummaksi se paljastuu.

Kaikki kasvit eivät voi olla Tolkien-nimisiä, vaan mukana on kasvupaikalle sopivia lajeja, kuten tämä maanpeittokasvi koristemansikka 'Pink Panda'. Vai onko joku kuullut pandoista Tolkienin kertomuksissa?

Lehtosaarnien vastapuhjenneet lehdet tuovat paikkaan kauniin valon etenkin illalla. Puurivin jatkeena on yksi vaahtera. Näiden puiden alla on vuokko-esikkopuutarha, eli näin pieniä ovat minun suureellisesti nimetyt puutarhan osani!

Näiden kuvien joukossa oli myös kiinnostava havainto, kun siivosin puupinoa ihan tuossa vieressä. Siellä oli pari seinähuopamehiläistä. Ei ole kuulemma kovin yleinen, joten moukan tuuria tällainen.
Pitäkäähän aistit avoinna puutarhassa!

Alppikärhö – Clematis alpina
Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Koristemansikka – Fragaria × rosea
Lehtosaarni – Fraxinus excelsior
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Narsissivuokko – Anemone narcissiflora
Nuokkutähdikki – Ornithogalum nutans
Seinähuopamehiläinen – Anthidium manicatum
Tillipioni – Paeonia tenuifolia
Ukkolaukka – Allium hollandicum

23 comments:

Helena ja Blackie The Cat said...

OHHO! Tuommoonen erikoinen mehiläinen, Onko se livenä nähtynä selvästi erilainen kuin normimehiläinen? Kuvassa ainakin nätti :)!
-Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

kosotäti said...

Ompa tosiaan erikoinen pörriäinen.
Ihana tuo alppkärhö kirsikkapuussa.

pirkko said...

Kaunista on sekä punaisten kukkien penkissä, että Tolkienilla :) Puutarhan osien nimet on kivoja!

Henna said...

Ei tainnut Tolkien mainita pandaa sen enempää kuin pinkkiäkään :D Mutta koristemansikka on kaunis. Varmasti Konnussa kasvaisi hobittien iloksi.

Saila said...

Hellu ja Blackie; Kuvassa se on ehkä kolminkertaisen kokoinen, mutta kaunis ja hauskan näköinen karvainen kaveri se oli, toinen yksilö oli toista isompi, eli ehkä koiras ja naaras (vai miten niitä ötököissä kutsutaankaan).

Kosotäti; Alppikärhö ja kirsikka, kun kukkivat yhtä aikaa, ovat hurmaavat yhdessä.

Pirkko; Niin on, niin teilläkin on kivat nimet!

Henna; Heh, ei kai. Mutta kun asiaa miettii, niin ilamn muuta ainakin hobitit varmasti nautiskelevat mansikoita, ihmiset luultavasti myös, ja miksei muutkin.

Paula said...

Ukkolaukan ja juhannuspionin väriyhdistelmä on hieno minusta. Nuokkutähdikki on taas ihan uusi tuttavuus ja näyttää sievältä. Puutarhan osat/kukkapenkkien nimet olisivat kivoa meilläkin. Meillä ovat melkein kaikki kukkapenkit etelään viettävässä ylärinteessä eli ilmansuunta on niillä sama. Vain puut ja rakennukset tuovat vaihtelevasti varjoa. Vaikea keksiä nimeä, kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän sekapenkkejä. Tai no... punainen penkki on jo. Ja yksi varjopenkki navetan pohjoisseinustalla.

Katja said...

Monta postausta lukematta kun olin reissussa :) Kiitos varjovinkeistä, minulla on juuri menossa varjoisan ja kostean paikan taimitus. Taidan laittaa ukkolaukan muistiin, että kokeillaanpa myös sitä.

Myrsky ja Minna said...

Sydän huokailee pionien perään... Saattaa olla että näen omassa penkissä kukkia vasta ensi vuonna.

Henna said...

"Mutta kun asiaa miettii, niin ilamn muuta ainakin hobitit varmasti nautiskelevat mansikoita, ihmiset luultavasti myös, ja miksei muutkin."

Mansikoita hobitit kyllä kasvattivat. Kuninkaan paluun lopussa sanotaan, että kun Sam oli ripottanut Galadrielilta saamansa Lorienin maan Kontuun, sadot olivat erikoisen hyvät ja "nuoret hobitit melkein kylpivät maidoissa ja mansikoissa: ja myöhemmin syksyllä he istuivat nurmikolla luumupuiden alla ja söivät kunnes heillä oli pieni pyramidi tai valloittajan kallopino luumunsiemeniä edessään".

Yleensäkin hobitit rakastavat kaikkea mikä kasvaa, viljeltyä maata ja hyvin hoidettua maaseutua. Ja varmasti mansikat maistuivat muillekin kansoille, vaikka siitä ei erikseen taidettu erikseen puhua.

(Kuten sanottu, Tolkien on aika lähellä sydäntä...)

vaalean vihreää said...

Pandat eivät taida loikkia Tolkien kirjoissa, mutta eihän nyt fantasia-saduissa pidäkään ottaa kaikkea ihan niin tosissaan.

intopii said...

Minustakin on kivaa, kun sun (ja vaikkapa Pirkon) pienilläkin istutuaslueilla on nimet. Täytyy ideoida itsekin! Mulla on vain se Salainen puutarha, joka rikkaruohottuu hyvää vauhtia suorastaan Näkymättömäksi puutarhaksi, kun reunanauha on liian korkea eikä alueelle pääse ruohonleikkurilla (hieman epäkäytännöllistä), sekä Thaimaa-penkki, jossa onnistuneesti jokainen väri kukkii yhtä aikaa. Sattumalta!

mama said...

Minusta tuo Tolkien-teema on oikein kiva :) Oletko muuten koskaan laskenut, montako eri perennalajia sinulla siellä kasvaa?

Maarit said...

Upeita kukintoja!

Satu Kukkaiselämää said...

Korallikeijunkukat kärsivät lumettomasta talvesta meillä kovasti. Ovat hengissä, mutta eivät entisessä loistossaan. Tykkään niistä, kun kukkivat niin pitkään.

Saila said...

Paula; Nuo nimet vain ovat pulpahtaneet päähän, kai niin voi käydä teilläkin.

Katja; Ainakin täällä on ukkolaukka sietänyt oikein hyvin talon pohjoispuolella ja syksyllä sekä talvella hyvinkin kosteassa maassa.

Myrsky ja Minna; Voi.. mutta varmasti jo ensi vuonna jotakin sitten!

Henna; Hobitit ja mansikkakylpy :-)

Vaalean vihreää; No ei todellakaan!

Intopii; Heh, näkymätön puutarha vasta salaperäiseltä kuulostaakin!

Mama; En enko aiokaan! Määrähän muuttuu koko ajan, huh.

Maarit; Tämä on kukkeaa aikaa :-)

Satu; Harmi! Ne ovat todella pitkän kauden kukkijoita.

sylvi said...

Ihanasti sinulla kukkii.
Tillipionit ovat näyttäviä.
Nuokkutähdike on meillä ensimäistä vuotta.
Ihanaa kukkahohdetta.
Mukavaa viikonloppua sinne teille ♥ ♥♥

between said...

Sinulla on hauskoja nimiä puutarhan eri osille ja kukkapenkeille. Ne kyllä auttavat myös omaa toimintaa puutarhassa. Keijunkukat ovat ihania, omani katosi talven aikana ja sitä täytyy hankkia.

Saila said...

Sylvi; Nuokkutähdikki on hienon värinen, tuollainen utuisen vihertävänvalkoinen, ja tosiaan jotenkin hohtava. Kiitos samoin teille!

Between; Juu, ja tuon Tolkien-penkin voisikin muuttaa hobittipenkiksi, kun siihen voi laittaa vain pienikasvuisia kasveja. Puutarha elää jatkuvasti.
Keijunkukkia vaivaa herkästi tyven mätäneminen (tai sitten jotkut toukat syövät kasvin tyviosan), minullakin on mennyt jokunen keijunkukka ja esikko sellaiseen märkänä talvena.

SariW said...

Alppikärhö ja kirsikkapuu on tosi kaunis yhdistelmä. Ja tuo punainen villi penkki toukokuussa... vau miten kaunis!
Jännästi meillä ukkolaukat on jo lakastumaan päin ja juhannuspioni vasta aloittelee kukintaa. Eivät kyllä ole samassa penkissä ; )

Mamma N said...

Aah, niin kaunista!
(Sulolla oli jotain asiaa pojille, mutta nostin hänet ajattelemattomasti pois näppäimistöltä)













Saila said...

SariW; Sepä hassua! Minulla kasvaa ukkolaukkoja ja juhannuspioneita useassa kohdassa, ja ne kukkivat nyt samaan aikaan. Ehkä ne reagoivat eri lailla vaikkapa päivä- ja yölämpötilohin.

Mamma N; Voi ei, Sulolla olisi varmasti ollut jotain tärkeää! Ainakin näytti jättävän hurjasti tilaa. Kyse on ehkä haastevastauksista Sulon kysymyksiin, kyllä pojat niihin vielä vastaavat!

Tiina said...

*pyyhkii kuolaa suupielistä*

Ihastuttava tuo punainen penkki tillipioneineen! Mulla on tuo metsätyräkki kovin kovin pieni, vain yksi varsi, mutta eiköhän hän siitä runsastu vuosien mittaan. Hänelle voisi kyllä antaa hiukan jotain lannoitettakin, kun on kovin laihassa maassa.

Hauska löytö tuo seinähuopamehiläinen! En tiennyt tuon nimistä olevankaan. Hyvä kun tunnistit hänet :)

Saila said...

Joo, on se ihastuttava. Hyvää kuvaa siitä hetkestä on vain mahdoton saada, kun iltavalo leikkii lehdillä jne. Koko paikan tunnelma on niin ihana. On se nytkin, mutta paras hetki on tuo toukokuinen värimaailma, kun pionien varret ovat punertavat.
Metsätyräkiltä kuluu varmaan pari vuotta tuuheutumiseen, kyllä se siitä. Minullakin sen siementaimet ovat sellaisia yksivartisia siellä täällä, vielä toistaiseksi.
En minäkään tiennyt seinähuopamehiläisestä, mutta lähetin kuvan ystävälle, jolla on paljon ötökkäystäviä, ja sitä kautta löytyi henkilö joka suorastaan tekee tutkimusta näistä.