Monday, 16 June 2014

Tuulinen päivä muotopuutarhassa

Tänään tuulee niin, että hermot menevät riekaleiksi – jopa minulla, jonka luulisi olevan tottunut, kun täällä saaristossa tuulee aina. Mutta tällainen kova luoteistuuli osuu tähän kylään erityisen inhasti. Tuntuu, että tapetit irtoilevat seinistä.
Säistä huolimatta pasuuna pääsi ulkoilemaan, kun se oli tehnyt kaksi kukkaakin. Se tarvitsi jo isomman ruukun, jollaiseen en voinut sitä sisällä laittaa, tai en olisi jaksanut rahdata sitä enää ulos.
Onneksi tuohon talon seinän viereen ei käy tuuli kaikkein pahimmin. Vein pasuunan ulos viisi päivää sitten, ja kukat ovat edelleen kiinni oksissa eivätkä lehdetkään ole repeilleet.

Last week I took the Brugmansia out for its summer holiday. It was getting a bit large for  my tiny sitting room!

Pasuunan kukat ovat todella hienot. Kiitos tästä Raakkilaan, mistä sain tämän kyynärän pituisena keppinä vuosi sitten. Kepissä oli toki jo juuret, joten minun tehtäväkseni jäi vain istuttaa se multaan. Kasvi viihtyi yllättävän hyvin sisällä talven, talossani on talvella noin viisi astetta lämmintä silloin, kun olen poissa ja 15–20 astetta silloin, kun olen paikalla. Valoa se sai koko talven ajan, mutta nostin sen pois ikkunan välittömästä läheisyydestä poissaolojeni ajaksi, sillä näin suuret lehdet haihduttavat suuret määrät nestettä, jos ne ovat suorassa auringonvalossa. Kasvissa oli lehdet koko talvikauden.

Tältä näyttää muotopuutarha talon kulmalta käsin, pasuuna on valkoisessa ruukussa tuolla seinän vierellä.

Juhannuspioni ja morsiusleinikki ovat suloinen pariskunta. Tuulessa niistä on vain vaikea saada tarkkaa kuvaa.

Toinen juhannuspioni kasvaa hyvin talvehtineen sinisateen vierellä. Musti esittelee. Mustista oikealle on yksi niittyräpelötupas viimevuotisista kylvöksistä.

Ransu liittyy seuraan.

Tässä muotopuutarha suoraan sivulta päin. Musti ja Ransu eivät oikein nyt ehdi esitellä.

Siirrytään siis takaisin kukkiin. Tummanvioletti lehtoakileija on hieno keltalehtistä maanpeittokasvia vasten.

Vuorikaunokki 'Amethyst in Snow' on niin kaunis, että ansaitsee olla lähikuvan primadonnana.

Ensimmäiset rohtosormustinkukat avautuvat. Mukana on punaista, vaikka alun perin puutarhassani oli vain itse siemenestä kasvatettuja valkoisia ja aprikoosinvärisiä. Ei se haittaa, punainenkin on todella kaunis, mutta katkon näistä varmuuden vuoksi kukkavanat kukinnan jälkeen, sillä epäilen punaisen geenin olevan voimakkain lisääntymään. Näitä ilmestyy näköjään joka tapauksessa.

Valkoiset 'Albat' kasvatin vuosia sitten Gardens Illustrated -lehden tilaajalahjapussista. Ne ovat raikkaita yhdessä mirrinmintun kanssa.

Näitä yksiä olen jännittänyt. Pari vuotta sitten puutarhassani kukki myös siemenestä kasvatettua 'Apricot Beauty' -lajiketta. Viime vuonna niiden siementaimet kasvattivat vasta lehtiä ja puutarhassani oli alkanut kukkia valkoisten lisäksi myös tavallisia punaisia. Koska lähetin tämän siemeniä kymmenille blogiystäville, olen kovasti toivonut, että tämän siementaimista todella tulisi oikean värisiä eikä esimerkiksi punaisia ja valkoisia, sillä kyllähän nämä pakostakin risteytyvät.
Kyllä, näitä aprikoosin sävyisiä on myös tulossa kukkaan! Nyt toivon ja jännitän, tuleeko blogiystävien puutarhoissa myös tätä väriä.

Aina ei ole ruukkutaimenakaan hankittu kasvi ihan sitä mitä piti. Ostin toissa syksynä kaksi hopeapiippoa, vaan nyt kun ne kukkivat, niin... eihän tuo toinen ole ollenkaan piippo! Olin istuttanut ne vierekkäin enkä tajua, etten asiaa aiemmin huomannut – onhan näillä erilaiset lehdetkin.
Hopeapiippo on tuo valkokukintoinen koristeheinä, korkeammat höyhenmäiset kukinnot kuuluvat jollekulle muulle. Se on silti varmaan koristekasvi, sillä lehtitupas on liian kookas ollakseen vastikään pesiytynyt rikkaruoho, eikä kukintokaan vastaa ympäröiviä heinäkasveja. Vaikea arvata lajia, kun luonnon- ja koristeheiniä on satoja. Olisiko joku lauha.
Heinät ovat niin kauniita tuulessa huojuessaan; oikeastaan ainoa kasvityyppi, jota tuuli suorastaan mairittelee.

Muotopuutarhasta on hieno näkymä, kun vastapäätä on näin komea talo. Musti esittelee ja isännöi oikeastaan kumpaakin tonttia, sillä talossa on kissaystävällistä kansaa.
Kohta on taas uusia kasveja tulossa kukkaan, mutta siinä välissä pitää ehkä raportoida taas jostakin toisesta kohdasta pihaa.
Iloista uutta viikkoa!

Hopeapiippo – Luzula nivea
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Lauha – Deschampsia
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius
Niittyräpelö – Briza media
Pasuuna – Brugmansia
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Sinisade – Wisteria
Vuorikaunokki – Centaurea montana

25 comments:

Raakki said...

Hyvin olet pasuunaasi hoidellut, kun jo nyt on kukassa! :)

Minulla se emokukka oli talven talouskellarissa ja menee varmasti vielä ainakin kuukausi, ennen kuin se kukkii.

Katja said...

Mun sormustinkukat ei kuki vielä vähään aikaan, siellä ollaan pidemmällä. Viime kesänä hoksasin, että keltaiseksi luulemani sormustinkukat onkin valkoisia, keltaisuus häviää kun kukka on kunnolla kukassa.

Pasuunat on komeita.

t. eräs jolla ulkona +7, kova tuuli ja tulvaksi asti sadevettä. Missä on kesä?

Tiina said...

Mulla on mummonkalsarisiemenet vielä visusti pussissa. Pääsevät sitten uudem pihan kukkapenkkejä koristamaan :) Taimimoisiolla ihastelin tänään livenä tuota kukkivaa juhannuspionia, on se ihana.
Hui olkoon mikä tuuli tosiaan tänään, siellä se varmaan tuntuu vielä voimakkaampana kuin täällä. Vieläkin palelen, vaikka oli olevinaan vaatetta päällä.

Saila said...

Raakki; No kun en ole hoitanut... yrittänyt vain katsoa, että sillä on tarpeeksi vettä :-D Olisiko sillä tekemistä, että kasvissa oli koko ajan lehdet. Ja kasvithan yleensä pukkaavat kukat silloin, kun ovat kuolemaisillaan ;-)

Katja; Kyllä, valkoisen nuput ovat keltaiset. Eikö kesäkuussa aina hytistä, juhannusperinne ;-)

Tiina; Ahaa, toivottavasti itävät sitten. Tai saat uusia, mutta väristä en voi enää mennä mihinkään takuuseen.
Kyllä mäkin olin niin jäässä tänään, kolmet sukat ja neljä paitaa päällä. Kesä :-D

Irene said...

Tuo muotopuutarha alkaa nyt asettua siihen muotoon, jota olet tavoitellut. Siis niin, että hölmömpikin sen tajuaa jo kaukaa. Kun jotakin suunnittelee ja luo itse, sen näkee jo valmiina. Ulkopuolinen ei ihan heti hoksaa aina, mikä suunnittelijalle on päivänselvää. Muotopuutarha on todella kaunis!
Keltainen pasuuna on näyttävä. Itse en saanut omaani ikinä kukkaan ennen syksyä. Mitä olet kuiskinut sen lehdille?

Maria said...

Oikein tuulisella säällä jopa puutarhassa voi tulla kiukkuiseksi, ainakin meikäläinen. Sormustinkukkien aika on ihana, täälläkin ensimmäiset avautuvat. Muotopuutarhasi on niin hieno, vuosien aherrus palkitsee nyt.

Saila said...

Irene; Sitten, kun saan puksipuita joka penkin reunoihin, korostuu muoto paremmin, mutta kun kasvatan niitä pistokkaista, on reunusaitojen aikaansaaminen todella hidasta.
En tiedä, mitä olen kuiskinut :-D Ainakin pasuunalla on ollut jo pitkään kesä, kun se on ollut olohuoneen eteläikkunalla auringossa. Ehkä se siksi luulee, että on jo loppukesä ;-)

Maria; Muistan silloin kun kävitte, että muotopuutarhani oli ihan alkutekijöissään! Ja siitä on monen monta vuotta eikä se vieläkään valmis ole, jokunen köynnös ja reunuspuksipuita puuttuu vielä. Paljaita kohtiakin on niissä paikoissa, missä on toivottomin, kivikova savi. Mutta nyt sitä katselee jo ihan ilokseen.
Mikä ihme siinä tuulessa joskus on, että sille tekisi ihan mieli karjua.

Paula said...

Meilläkin tuulee aina, vaikkei varmaan yhtä paljon kuin teillä saaressa. Täällä puhaltaa peltoaukeilta, joita on joka puolella. Joskus se tuuli käy hermoon ja tuntuu että kukat pitäisi sitoa kettingillä rautakankeen, ettei tuuli riepottaisi niitä.

Sinun pasuunakukkasi tuossa kuvassa on niin kepeän rennon kesäisen näköinen, että usko kesään jotenkin alkaa elpyä. Tänään kun on ollut kovin tuulinen, sateinen ja harmaa päivä, vaikka aurinkokin hetkittäin kurkisteli. Ja muutkin kuvasi, ja kukat ja Ransu ja Musti niissä, ovat suloisen kesäisiä, vaikka minä täällä hytisen.

Nettimartta said...

Oih, sulla pasuuna jo kukkii. Minulla vasta pensaana.

Sormustinkukka on näyttävä ja tykkään sen tavasta levitä ja etsiä omat kasvupaikkansa. Alapihalta olen nyppinyt kaikki sormustinkukat pois, kun Tuisku-koira natustelee kaikkia kasveja ja kyseinen kukka on myrkyllinen.

Myrsky ja Minna said...

Näyttää todella tuulevan, Mustin korvien asennosta päätellen!

Anonymous said...

Luin edell. kommenteista että sinulla on kääpiömantelikin! Laita vaan siitäkin kuva sehän on niin kaunis laji. Tuotin kääpiömantelin ystävillä "jostain Turusta" 15v sitten ja se eli ja kukki näyttävästi ainakin viitenä keväänä. Sitten se joku talvi menehtyi ja jäljelle jäi luumu (?) joka myös kukki nätisti vaan ei tuota satoa. Oli siis vartettu siihen. Onko sinun kääpiömanteli omajuurinen vai onkohan sellaisia saatavilla? Sinisadetta en sentään ole kokeillutkaan mutta kultasateen onnistuin myös menehdyttämään :D Ja tietysti pari pasuunaakin.. Terveisin se 3 vyöhykkeen tunari :D

Minna said...

Minullahan iti ne sinulta saadut sormustinkukat ihan valtavan hyvin ja sain hurjan monta taimea istutettavaksi. Lisäksi kylvin vielä ainakin kolmea erilaista niiden lisäksi, mutta vain kaksi tiamea on nyt elossa ja toiseen tulossa kukkavarsi! Valtava kato siis kävi näissä viime talvena:( Raportoin sitten kyllä heti millaiset kukat tuohon ainokaiseen kukkavarteen tulee:)

Mamma N said...

Eipä tunnu tuuli tyyntyneen täksikään päiväksi! Toivottavasti siellä sentään jo vähän helpottaisi, ettei lähde kissapojat lentoon!

Saila said...

Paula; Sen uskon, että sielä tasaisella seudulla ja peltoaukeiden äärellä tuuli on hurja. Kyllä se kesä tästä tulee, vaikka lämpötila putosi juuri viisi astetta, kun tuli sadekuuro. Sekin meni hurjan nopeasti ohi, ja kohta mittarissa taas ehkä 10 astetta. On se sentään parempi kuin pakkasta ja lunta!

Nettimartta; Sormustinkukat ovat ihania, minulla muistorikkaita siksikin, kun niitä kasvoi kesähuvilan pihassa villinä siellä täällä.

Myrsky ja Minna; No tosiaan :-D

Anonyymi (3-vyöhykkeen tunari ;-)); Juu, kääpiömanteleita on kaksi, ollut jo kahdeksan vuotta ja talvehtivat aina hyvin. Ne ovat omajuurisia, olen saanut ne ystävältä, kun hän oli ottanut juurivesoja omasta puskastaan. En kylläkään ole huomannut, että nuo tekisivät kovasti juurivesoja, kahdeksassa vuodessa on ole löytänyt yhtäkään!

Minna; Voi kamalaa, mikä sormustinkukkakato! Tuohan on ihan hirveä määrä hävikkiä. Höh :-( Toivotaan, että ainokaisesta varresta tulee jotakin tavattoman hienoa.

Mamma N; No ei tyynny, ja tuulee niin erikoisesta suunnasta, että se änkeytyy ovesta sisälle taloon joka kerta kun ovea raotan. Vaikka mulla on tuo vanha talo tuossa edessä tuulensuojana! Ransu oleilee paljon sisällä tällä tuulella, ehkä juuri tuon takia :-D

Irmastiina Ruusukummusta said...

Omapas naapurissa komia pytinki!..:) Täälläkin tulee ja on niin hirveän kylmää...hhhrr..:)

mama said...

Nuo esittelijät ovat sitten niin komeita, mutta harmillisen kiireisiä välillä :)

Toivottavasti tuo upea pasuuna säästyy ehjänä tuulilta! :)

Carita said...

Det blåser så att huvudet brusar. Jag har löst problemet med att vara inomhus och rensa i köksskåpen. Jag har hittat en massa som vi inte behöver, det känns skönt att kunna slänga ibland. Hoppas blåsten avtar snart, det skulle ju nog vara trevligt att rensa litet i trädgården också :)

Saila said...

Irmastiina Ruusukummusta; Tämä tuuli on kauheaa! Vaikka onneksi aurinko sentään paistaa. Jos vain löytäisi tuulensuojaisen paikan, niin voisi ehkä vähentää yhden vaatekerroksen. Naapurilla on pipokin päässä tuolla pihalla puuhaillessaan.

Mama; Toivottavasti. On se aika hyvässä paikassa, talo suojaa tältä tuulelta.

Carita; Man måste vara glad att få något rensat. På sommaren brukar det vara ganska dåligt med ordning inomhus. Jag tror att det ska blåsa litet mindre, men ganska mycket i alla fall hela midsommaren.

leenajapojat said...

Sailan kalsarit ovat nupuillaan ! :) Lupaavalta näyttää.
Jumankekka, tänään kasviostoksilla varvassandaalit jalassa ja ohut neule ja trikoohousut päällä, tukkakin meinas irrota tuulen takia..kylmä ! Ja eilen maa valkoisena rakeista !
Muotopuutarhasi hahmottuu hienosti. Puksipuut on isoja. Vau.
Nauratti kirjoituksesi..Musti ja Ransu eivät ehdi esittelemään puutarhaa.

Saila said...

No huh, olet rohkea kun lähdet liikenteeseen varvassandaaleilla! Siellähän saattaa joutua kahlaamaan hangessa. Mustilla ja Ransulla on hommia, aika paljonkin.

pioni said...

Tosi pirtsakan värinen tuo juhannuspioni.
Meillä kuolanpionit kukkivat jo ja nyt odotellaan vasta seuraavia, nuppuja on kyllä jo isojakin, lämpöä tarvitaan...

Tirriliisa said...

Meillä lensi paviljonki ilmaan ja kissat kieltäytyvät menemästä ulos:)
Täytyy varmaan juhannukseksi hakea toppavaatteet että tarkenee:)

Saila said...

Pioni; Juhannuspioni on tosiaan aikamoinen shokkipinkki, mutta menee sopivassa seurassa. Saa nähdä, koska sitä lämpöä tulee!

Tirriliisa; Voi ei, tuulikatastrofi! Kannattaa varmaan hakea toppavaatteet, ainakin jos aikoo grillata ja syödä ulkona, hrr. Yhtä hyvin kannattaisi jouluateria nauttia ulkosalla ;-)

intopii said...

Mainiolta näyttää tuo muotopuutarhasi. Puksireunuskin jo terhakkana! Pojat, pojat, eipä karata työtehtävistä...

Tuo juhannuspioni on kyllä upea. Ja HÄIKÄISEVÄ vuorikaunokkisi. Gardens Illustratedin uusimmassa numerossa oli juttu brittiläisestä vuorikaunokkikeräilijästä - ja niistä kukista. Aaahhh...

Sun heinä voisi tosiaan olla joku lauha. Mulla on nurmilauha, jonka kukinto on hyvin samanlainen, vaikkakin tumman luumunpunainen.

Saila said...

No, nuo ensimmäiset puksit, jotka ostin isoina, ovat isoja. Ne muut ovat edelleen miniskereitä, lähes kaikki porskuttavat sentään hengissä ja pistokkaiden onnistumisprosentti myös hyvä, joten mikäs kiire tässä...
Ahaa, vai semmoinen artikkeli. Kyllä mun täytyy ehdottomasti taas tilata GI heti, kun saan talouden siihen malliin! Tuon(kin) kasvin lajikkeita saa Suomessa älyn huonosti. Tuo on tietenkin Tommolalta.
Vai tumman luumunpunainen, no sellaista ei tuosta minun heinästä saa oikein hyvälläkään mielikuvituksella. Ehkä se siitä vielä kypsyy. En ymmärrä, eikö se kukkinut viime vuonna, kun en silloin tällaista asiaa noteerannut lainkaan.