Saturday 24 August 2013

Uuden päivän uudet puuhat

Tänään kuvailin perhosia ja pörriäisiä punalatvalla ja keltakaunokilla, molemmat ovat todella hyviä perhoskasveja. Tämä on kai amiraali.

Today's themes: butterflies and other bugs, and rescuing a magnolia that was growing in a too sunny spot.

Yhdessä keltakaunokin kukassa saattaa olla viisikin kukkakärpästä samaan aikaan. Vieressä näkyy, miten keltakaunokin kukka ei osaa vanheta arvokkaasti. Mikä möhkäle!

Tätä söpöä hääräilevää kimalaista kuvatessani en ollenkaan huomannut, että sen selässä on punkkeja! En edes tiennyt, että näissä voi olla punkkeja ennen kuin soitin merkillisistä paiseista ystävälle. Suurensin kuvaa näytöllä ja voin pahoin, ja silläkin uhalla että sinäkin, rakas lukija, voit pahoin, suurennan sitä vähän nytkin.


Yök!
Mutta: oppia ikä kaikki.

Sitten miellyttävämpiin asioihin ja kamomillan tuoksuun. Ensimmäinen jalosauramon kukka on avautunut! Tilasin siemenet talvella Englannista ja kylvin keväällä. Toivon, että sauramot talvehtivat ja muodostavat tiiviin maton parsojen alustaksi – nämä kasvavat siis parsapenkissä. Ajatus on, että maanpeitekasvi estää rikkaruohojen kylväytymisen, kun parsat eivät peitä maata lainkaan. Nokkosen ja ohdakkeen siemeniä kun tulvii tontillani vasemmalta, keskeltä ja oikealta. Ehkä voin jopa siirtää jokusen sauramon toisiinkin paikkoihin, joissa kaivataan maanpeittoa.

Ja sitten päivän kaivuupuuhiin, toisin sanoen lempipuuhiin. Kuolleeksi julistettu ns. tyttömagnolia 'Susan' päätti pykätä verson ilmoille viime viikolla. Sanonko vielä kerran: ei koskaan kannata luovuttaa ja heittää kasvia menemään! Eivät kasvitkaan helpolla luovuta. Yksi jalohortensianihan lähti kasvuun vasta henäkuussa ja pari ängelmää juhannuksen korvilla. Sellainen talvi ja etenkin kevättalvi kuin viimeksi oli koettelee kasvin hermoja. Ei voi syyttää toisia varovaisuudesta – itsekin miettisin pitkän tovin, uskaltaisinko pistää nenääni enää ikinä mullan pinnalle, jos olisin sinne huhtikuun paukkupakkasilla kurkannut talviunilta herättyäni.
Tämä selvästi hämäläisverinen magnolia kasvoi aivan liian paahteisessa paikassa muotopuutarhassani. Nyt siirsin sen paljon sopivampaan paikkaan.

Parin männyn alla, muotopuutarhasta kymmenen metriä sivummalle, on hyvä varjopaikka. Juuri sellaisessa magnoliat luonnossakin kasvavat: puiden alla suojassa. Tässä kasvaa myös muutama havukasvi, kieloja, peippejä ja muutama punamarjainen hollanninlumimarja. Tässä kuvassa magnolian tappi on aivan vasemmassa laidassa.

Käännetään katse vasemmalle ja nähdään pasuuna maalitonkassa, sen alla hortensia Hydrangea serrata 'Bluebird', sen vieressä ruskeaksi mennyt mutta yhä elävä sinialppiruusu, jouluruusuja, lehtoakileijoja, kurjenpolvi, varjohiippa ja taustalla yksi hollanninlumimarja.  Tässä kuvassa magnolian tappi on oikeassa laidassa.

Perustin tämän mäntyjenaluspenkin viime vuonna, mutta risuaidan teko jäi. Kasasin risuja epämääräiseksi keoksi, mutta en saanut aikaan lyödä tappeja maahan, jotta risut pysyisivät siististi kasassa, ennen kuin vasta tänään. Minusta tällainen aita sopii hyvin luonnollisen oloiseen istutukseen ja, mikä parasta, sen tarvikkeet ovat ilmaisia.
Aidan edustalla on ystävältä saatu jasmike, jonka toivon olevan vanhanaikaista ja suureksi kasvavaa, erittäin tuoksuvaa laatua. Sen edessä on raitalehtisiä kieloja ja oikealla idänvarjosaraa – siinä hyvä koristeheinä peittämään maata hieman kuivaan ja hankalaan paikkaan, missä on vaikea saada menestymään muista kasveja. Onneksi kielotkin ovat sitkeitä.

Tästä kuvasta näkyy, miten toivotonta savea maa on: harmaata betonikokkaretta. Lisäsin oksahaketta katteeksi uusien taimien ympärille keväällä ja heittelen männynkäpyjä penkkiin aina ohi kulkiessani. Huonosta maasta huolimatta jotkut kasvit onnistuvat pysymään hengissä.
Tässä on kiva yhdistelmä harmaata: pallohopeakuusi ja rotkolemmikki 'Looking Glass'. Taustalla näkyy lehtoakileija, tässä kasvaa sekä vaaleanpunaista että violettia ja molemmat sointuvat hienosti näihin harmaanviileisiin sävyihin. Kun saan kompostin näiden takaa vielä joku päivä siirrettyä, istutan sen paikalle punalehtiruusun, sillä se sointuu tähän yhdistelmään täydellisesti.
Rotkolemmikit ovat kauniita, mutta en ole erityisen innostunut näihin kovin valkolehtisiin lajikkeisiin. Jostain syystä tämä 'Looking Glass' silti viehättää, tällä on enemmän tasaisen vaaleat lehdet kuin 'Jack Frostilla', jonka lehtiruodit ovat korostuneemmat. Lajikenimikin on tunnelmallinen: looking-glass on vanhahtava sana peilille ja vie ajatukset Lewis Carrollin kirjaan Through the Looking-Glass, yksi lempikirjoistani.

Loppuun on pakko esitellä vielä tämä hassu, jota en ymmärrä hankkineeni: hopeatäpläpeippi 'Dellam', toiselta lajikenimeltään Golden Anniversary, jolla on (vähintään) kolmiväriset lehdet. Varsinainen dog's dinner, kuten Englannissa sanotaan, anteeksi vain kaikki koiralukijat. En yhtään pidä näin monivärilehtisistä kasveista!
Miksi sitten hankin tämän? Syynä lienee se, että olin Tukholman puutarhamessuilla. Siellä sekoaa selväjärkisinkin hämäläinen.
Ja onhan tämä käyttäytynyt vallan esimerkillisesti: levinnyt pienestä muutaman senttimetrin mittaisesta rääpäleestä joka suuntaan ja jopa kukkiikin nyt. Ehkä yhteen metsäpuutarhaan yksi koiran päivällinenkin mahtuu.
Iloista ja avarakatseista viikonloppua!

Hollanninlumimarja – Symphoricarpos Doorenbos-Ryhmä
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Idänvarjosara – Carex siderosticta
Jalosauramo – Chamaemelum nobile
Jasmike – Philadelphus
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kielo, raitalehtinen – Convallaria majalis 'Albostriata'
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'
Pasuuna – Brugmansia
Punalatva – Eupatorium
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

26 comments :

  1. Asiasta viident, pistäpä pojat kattomaan tämä, jos ne ottaisi vinkin:

    Someone's Been Chasing the Deer Away http://cheezburger.com/53890561

    ReplyDelete
  2. Aaaaah, kaivaminen on ihanaa. Ja varsin ihanaa, jos saa yrittää isohkoa kiveä ylös :) Punalatva on yksi lemppari kasvini. Hyvä tuoksu ja kaikkea :) Leppoisaa lauantaita! Voi se olla leppoisa vaikka kaivaakin ;)

    ReplyDelete
  3. Yök tosiaan! On varmaan tuolla pörriäisellä tukalat oltavat.

    Mutta risuaitasi näyttää todella hienolta! Tuonkin tekemiseen voisi tulla himo :)

    ReplyDelete
  4. Ooh, onnittelut! Tytöt ovat sitkeitä! ;) Tykkään tosta risuaidasta, sulautuu ympäristöön ja toimii upeana taustana etualan kasveille. Iloista ja aurinkoista pihapäivää sinnekin! :)

    ReplyDelete
  5. Ja siis mitä hittoa, punkkeja?!?!?!?! Onkohan kimalaisille suunniteltu omia punkkipihtejä?...

    ReplyDelete
  6. Zepa; IHANA! Loistavaa toimintaa, LOISTAVAA! Juuri noita oksettavia valkopehvaisia täälläkin näkyy joka ilta. Eilen huomasin taas uusia kasvituhoja. Tänään en ole vielä uskaltaniut käydä katsomassa, kun tulee heti aamusta paha mieli.

    Tylsä Mörökölli; On se kivaa. Harmi vain, kun viime kuussa telomani käsi ei edelleen ole täysin kunnossa, kahden päivän kaivuun ja muun puuhailun tuloksena se on turvonnut ja puutunut sekä aika kipeä. Täytynee pitä vapaapäivä. Tai ainakin puuhailla vähän vähemmän tänään...

    Mamma N; No niin! Nytpä tiedän sulle projektia seuraavaksi kerraksi. Tuollaista aitaa on kiva tehdä, kun kaikenmittaiset risut ja oksat käy. Ja kun siitä tulee oikeasti kivan näköistä! Sullekin voisi sopia tuollainen sinne ekometsän reunaan ;-)

    ReplyDelete
  7. Tiina; Joo, kuulin vasta eilen että esim. mehiläispesissä ja tosiaan näissä pörriäisissä itsessäänkin on punkkeja, taitaa tosin olla jotain eri punkkilajia kuin meissä ihmisissä, jotain tosi pieniä. En tiedä, olisiko tuo ollut kovin kiltisti paikallaan mun poistaessa punkkeja pihdeillä :-D
    Kiitos, mäkin olen tosi tyytyväinen tuohon aitaan. Se erottaa täydellisesti tien ojanvarren heinikon/mesiangervikon/nokkosikon istutuksista.

    ReplyDelete
  8. Kyllä risuaidat ovat kauniita.Sulautuvat hyvin penkkeihin. Tarjoavat suojaa kasveille..tuulta, paahdetta ja kylmyyttä vastaan. Korkeammalla risu teelmyksellä sain tukittua jopa peurojen kulkureitin..

    ReplyDelete
  9. Tämä pikkuaita on vain polvenkorkuinen ja saa nyt toistaiseksi luvan riittää, peuroille on kyllä muitakin reittejä pihalleni yllin kyllin :-D Mutta täytynee jatkaa myös niiden korkeampien aitojen rakentamista, viime päivinä on pari metriä syntynyt lisää. Harmi kun peurat loikkivat kuin seiväshyppääjät, olisi paljon helpompaa jos tavallinen aita pysäyttäisi ne.

    ReplyDelete
  10. Mulla on lintujen kylvämät aurinkukat täynnä ötököitä, ne kun viihtyvät keltaisissa kukissa, olen huomannut...

    ReplyDelete
  11. Ahaa, keltainen on hyvä huomioväri ja monen hyönteisen näköaisti taitaa olla keskittynyt keltaisen havaitsemiseen.

    ReplyDelete
  12. Tuo risuaita on oikein kiva, tykkään kun on niin luonnollinen. Sitä on varmaan suht helppo pitää kunnossakin, lisää van risuja:) Meillä saa puutarha valmistautua jo talveen. Jotakin siistimistöitä kait täytyy vielä tehdä. Laatikkopuutarha on saanut minulta parhaat pisteet, on satoa, eikä paljon kitkemistä. Kitkemistä siksi, että lehmänlannan myötä on tullut myös rikkakasvi siementä, ei siis ollut tarpeksi palanutta. Sellaista, mitäs jätin niin viimetinkaan. pitäis aina olla kasan päällä ekana, eikä vasta kun lantala on lähes tyhjä:DMutta kurkut on tykänneet, vaikka ei ollutkaan mitään muovia, siis kasvihuonekurkut.

    ReplyDelete
  13. Kaunis punalatva! Täytyy laittaa se hankintalistalle :)

    Nuo pörriäisten loiset ovat kyllä kamalia :( tulee aina suru kun näkee niitä. Kerran minulla oli auringonkukassa yksi kimalainen vetelemässä viimeisiään kun koko selkä oli aivan täynnä niitä! Kaikkia vitsauksia sitä hyönteisilläkin voi olla!

    ReplyDelete
  14. Taina; Tuossa aidassa ensin menevät huonoksi nuo maahan isketyt pystypuut, eli ne joutuu vaihtamaan jossain vaiheessa. Hui, talveen valmistautuminen kuulostaa ihan kamalalta :-D Kiva kuulla viljelykokemuksistasi!

    Linda; Punalatvat ovat ihania, niistä moni on kostean paikan kasvi. mutta ehkä joku laji sopisi sinunkin mäntykankaalle(?).

    ReplyDelete
  15. Pörriäisiä ja perhosia on totisesti hurjasti tällä hetkellä. Tuollaisista punkeista olen ennenkin kuullut. Tätini on mehiläistarhuri ja on tainnut jotain niistä joskus puhella. Totisesti tänä vuonna kevät oli kummallinen siinä suhteessa, että monet kasvit lähtivät kovin myöhään vauhtiin. Kitkiessä piti olla supertarkkana, ettei kuopinut mullan alla vielä jököttäviä taimia.

    ReplyDelete
  16. Yäk, punkkeja! Mut oikeesti tosi miälenkiintosta. :-D

    ReplyDelete
  17. Voi kimalaisparkaa! Karmeita punkkeja! Hieno pasuuna ja magnolia olisi kyllä aivan ihana...

    ReplyDelete
  18. Mullakin yksi jalokärhö pilkisti maasta vasta parisen viikkoa sitten. Toivottavasti uskaltaa näyttäytyä ensi vuonna aiemmin, että ehtii kukkia...
    Risuaitasi näyttää kivalta:)

    ReplyDelete
  19. Hyvä että muistutit mua jälleen keltakaunokista, meinaan hankkia siemneniä :)

    ReplyDelete
  20. Jori; Kyllä, yllätyksiä sattuu harva se vuosi, mutta tänä vuonna erityisen moni kasvi on kummallisen myöhässä, vaikka toukokuussa oli hyvin lämmin jakso.

    Maija; Luontoasiat on joskus ällöttäviä mutta aina silti jotenkin kiinnostavia.

    Kukkaiselämää; Mulla magnoliakokeilut eivät ole juurikaan onnistuneet, mutta tätä sitkeää Susania yritän nyt paapoa parhaani mukaan. Tänään se sai vielä oksasilppua katteeksi.

    Pioni; Sepä myöhäinen kärhö! Mutta ihana yllätys :-)

    Pivi; Ainakin oma siemenkasvatukseni kolmisen vuotta sitten onnistui yli odotusten, siemenet itivät hyvin (keväällä, sisällä huoneenlämmössä) eivätkä pikku taimet kuolleet vaikka olin välillä pari viikkoa pois ja laitoin muovin ruukkujen päälle. Kesällä ne kasvoivat vielä ulkona ruukuissa ennen kuin istutin taimet saman vuoden loppukesällä maahan.

    ReplyDelete
  21. Onpa kivan näköinen peippi.
    Meilla on kahdenvärinen peippi.
    Kiitos taas hienosta postauksesta.

    ReplyDelete
  22. Kiitos sinulle Sylvi kommentista!
    Minusta kaksivärinen peippi olisi kauniimpi, tämän ostaessani taisin olla tilapäisessä mielenhäiriössä ;-)

    ReplyDelete
  23. YÖK! Ihan kauheeta ja kimalaisparka! Sama kun meitsillä olis sellainen viisikiloinen punkki selässä!

    ReplyDelete
  24. Joo, luulisi ettei tuollaisen lastin kanssa jaksa edes lentää!

    ReplyDelete
  25. Hyi olkoon! Mulla on käsittämätön paisekammo! Tiesin, että kimalaisilla ja muillakin pörriäisillä on kaikenlaisia tauteja ja ötököitä vaivoinaan, mutta enpä ennen ole nähnyt niitä. Onneksi sinulla on paljon hienoja kukkakuvia, jotta voin jättää ne mieluummin verkkokalvoilleni :D

    ReplyDelete
  26. Joo, toivottavasti ei jää vaivaamaan!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!