Taivaanrannassa on ollut paljon ihailtavaa viime iltoina. Sunnuntaina oli mahtava valoshow, kun kaukana merellä kulkeva ukkonen välähteli yhtä mittaa – niin kaukana, ettei jyrinää kuulunut. Sitä piti mennä ihan ulos katsomaan, mutta en tullut ottaneeksi jalustaa ja kameraa, joten kuvia salamoista ei ole.
Toissailtana etelätaivaalle kertyi jono kohoavia alasinpilviä, vaikka taivas oli muuten pilvetön. Nämäkin taisivat ukkostaa jossakin kauempana, vasta mantereen päällä ehkä.
Tuntui hölmöltä, kun tapasin kylätiellä pariskunnan ja selostin heille pilvien hienoutta ihan ilmiliekeissä eivätkä he ymmärtäneet niiden päälle lainkaan!
Suurempi kuvakoko toistaa taas värit paremmin, tässä pilven puna näkyy hyvin.
Kuutakin sai ihailla.
Nämä taivasesitykset tulivat kuin tilauksesta helpottamaan syysahdistusta. Syksy tulee taas aivan liian pian! Läheskään kaikkea, mitä piti tehdä tämän kevään ja kesän aikana, ei ole tehty, ei melkein mitään. Taas on se kausi, jolloin ei voi maalata. Polttopuut kostuvat, vaikka kuinka yritän niitä suojata. Saunan ympäristö vettyy taas niin, että talvella sinne ei pääse kunnolla sisään ja jos pääseekin, täytyy ovi jättää auki, jotta pääsee ulos. Aika, jolloin voi vain lämmittää pesuveden pikaisesti vedenkeittimessä eikä saunaa tarvitse vaivautua lämmittämään, on pian ohi ja jäätävien pesuhetkien aika koittaa... Kattoa ei ole vieläkään maalattu, se alkaa olla todella ruosteessa. Ikkunoista on korjattu kesän aikana vain pari–kolme, nyt tuplat täytyy laittaa takaisin sillä herään aamuisin kurkku kipeänä ja varpaat jäässä. Peurat käyvät rohkeammiksi ja tulevat syömään syyskukkijat. Toistaiseksi jopa maksaruohot ovat tallella, samon kuunliljat, ne menevät aina ensimmäisinä. Täytyykin kuvata ne tänään, sillä huomenna niitä ei ehkä enää ole.
Voihan... voihan... syksy!
Oikeastaan ainoa hyvä puoli on se, minkä totesin eilen nuohoojalle. Hän kysyi, eikö täällä tule talvisin yksinäinen olo. Vastasin, ettei siinä ole mitään vikaa, mutta kesäisin täällä on aivan liikaa porukkaa.
Lähestyvän syksyn ahdistusta helpottamaan tulee tunnustus
Vaalean vihreää -blogista. Kiitos!
Tämä tulee lähettää eteenpäin viidelle suosikkiblogille. Laitan sen vastikään löytämälleni
Rynttyliisan kotkotukset -blogille ja rikon sääntöjä, sillä tällä kertaa se lähtee vain yhteen osoitteeseen, mutta blogi on sitäkin monipuolisempi ja hauskempi. Käykää katsomassa!
.JPEG)
.jpg)
Minäkin tykkään hienoista pilvistä, mahtavia kuvia olet saanut ja tuo kuutamokuva on ihan huippu! Olipa hauska löytö tuo Rynttyliisan blogi :D
ReplyDeleteVau. Upeita pilviä!
ReplyDeleteLinda ja Mamma N; Kiitos!
ReplyDeleteTäälläkin on pilviä ihailtu, paitsi tänään onkin pitkästä aikaa tasaisen harmaata ja vettä tullut kunnolla sittten miesmuistiin!!! Tähdenlentojakin koitin maanantaina tiirailla vaan en jaksanut valvoa niin myöhään, että olisi kunnolla tähdet alkaneet näkyä, näitkö sinä niitä?
ReplyDeleteSyksy painaa päälle täälläkin varsinkin kun koulut alkoivat, toisaalta nyt jaksaa pihalla jotakin tehdäkin kun porotus on poissa. Vielä tulee kauniita päiviä...
Salamointi ja seuraavana iltana nuo pilvet veivät kaiken huomioni, en tullut katsoneeksi pieniä tähdenlentoja ;-)
ReplyDeleteHienoa että sielläkin sataa. Täällä näyttäisi olevan jo toinen kerta viikon sisällä, kun mittariin kertyy yli 10 mm.
Eihän vielä syksy ole, mutta se, että puut kostuvat ja ei voi enää maalata, on niin konkreettinen muistutus kesän päättymisestä :-(
Oooo, olipa pitkä ahdistuslista!
ReplyDeletePiristyhän nyt Saila; syyskuukin voi olla vielä ihan lämmin ja kesäinen!
Nyt on tosiaan ollut ihan mahtavia pilvimuodostelmia.
Alkuviikon Ruotsinreissullakin kuvasin vaan upeita pilviä. Ja muutamia lokkeja.
Hytin ikkunasta oli hieno seurata pimeässä yössä välkehtiviä salamoita, oltiin juuri silloin avomerellä, joten näkyvyyttä riitti :)
Hmm.. vaikea tässä on piristyä, kun vihaan syksyä! Lähes yhtä paljon kuin talvea! AAARRRGGGGHHHHH!!!!
ReplyDeleteHuh, vähän helpotti. Oikeesti, vihaan tätä omakotiasumista yhdeksän kuukautta vuodesta kun on stressi siitä mitä kaikkea niiden kolmen talonkorjauskuukauden aikana pitäisi saada tehtyä, tai olisi pitänyt saada tehtyä. Ehkä muutan jonkun kerrostalon kellarikomeroon... ja tulen sieltä ulos ensi huhtikuun 1. päivä...
Upeita pilviä ja kuvia :) Meillä täällä näkyi eilenillalla myöhään samatapaisia ;) MInä kyllä tykkään syksystä, mutta en olisi halunnut sen tulevan vielä, vasta lokakuussa. Olisin vielä halunnut jatkaa kesää.
ReplyDeleteSyksy tosiaankin tekee tuloaan. Kummallista, että syksy aivan yllättää minut tällä kertaa. Kun olen nyt eläkkeellä, asennoiduin, että on pitkä kesä joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu eikä töihinmeno keskeytä kesänviettoa millään lailla. On ihan uskomatonta, että on jo elokuun puoliväli ja syksy on aivan lähellä. Yhtä nopeasti tämä kesä meni, jollei nopeammin kuin aikaisemmin.
ReplyDeleteTaivaallista iloa!
ReplyDeleteMinä haluan uskoa, että kesää on vielä jäljellä vaikka onkin tälläinen viileämpi sadejakso. Palataan syksyasiaan lokakuussa :)
Ja tosiaan, niin paljon on tekemättä siitä mitä suunnittelin, miksi kesä mielikuvissa on aina pitkä, lähes päättymätön ajanjakso?
Olen kans taivasbongari, mulla on Flickrissa settikin taivaita varten. Mut siellä on vasta vähän kuvia kun aina ei oo kameraa mukana ja varsinkin hyvää kameraa ei...
ReplyDeleteMakeet pilvet!
ReplyDeleteTäällä sataa ihan kaataen taas, joten väkisinkin on varmaan myönnettävä että syksy tulee. Alkusyksy ruskineen ja kuivine lehtineen on mun mieleen, mutta vihaan sitä marraskuun pimeyttä!
Tylsä Mörökölli; Toivotaan että kesä tulee takaisin!
ReplyDeletePaula; Aika hassua. Aika vain kuluu entistä nopeammin eläkkeellä siis!
Cheri; Sopii hyvin että palaamme syksyasiaan joskus hamassa tulevaisuudessa! Se, että kuvittelemme kesän olevan päättymätön, johtuu varmasti siitä että olemme vielä niin nuoria, lapsuuden kesät ovat tuoreessa muistissa ;-)
Zepa; Todella, ei tule lähdettyä kameran kanssa kovinkaan usein ulos. Ehkä pitäisi, mutta olisihan siinä roudaamista.
Pirkko; Uuh, syksyssä on juuri se vika, että se päättyy siihen kuolettavaan pimeyteen. Jos lokakuun jälkeen tulisi huhtikuu, niin tykkäisin syksystä ihan satanen lasissa!
Upeaa pilveilyä! Harmi etteivät kaikki tajua taivaalle katsella. Onnittelut vielä tunnustuksesta!
ReplyDeleteMitä, mitä! Onks oikeesti ihmisiä, jotka ei tajuu pilvien kauneutta??? Olen samanlainen pilvipongari kuin säkin. Pilvetön taiva on latte. :)
ReplyDeleteÄlä mainittekkaan syksyä, kun mulla(kin) on hirmusti töitä vielä tekemättä ja puolet kesäkeittiön lattiasta maalamatta.
Jumpe, ai sulla on kesäsin liikaa väkee, ja mä kun meinasin ehdottaa, että pidetään sulla talkoot ens kesänä. Mä kun oo kohtuullinen maalari...
Voi vau, mitä kuvia.
ReplyDeleteOlen ollut minäkin aika kauhuissani siitä, miten syksy pärähti päälle ihan kertaheitolla. Eilen illalla kävelyllä osoittelin silmät suurina Sulolle pihlajia, jotka hehkuivat jo komeissa ruskan väreissä. Nyt jo?!
Ja tämä sade. Oikeasti, sateeseen kyllästyy kahdessa tunnissa. Aurinkoon ei kyllästy kahdessa viikossakaan.
Tiskirättilähetyksiinkin menee enemmän postimerkkejä, sillä kankaat imevät ilmankosteutta yllättävän paljon.
Voi ahistus.
Huikaisevan näköisiä vaaleanpunaisia alasimia taivaalla.
ReplyDeleteOn se aina niin surullista heittää hyvästit keskikesälle. Silloin kaikki on niin paljon helpompaa ja kauniimpaa.
Mutta elokuussa on vielä puolensa, lämpimissä ja pimeissä illoissa...
Kurkkasin Rynttyliisan blogiin. Siinä vasta mahtava tyyppi!
Myrsky&Minna; Se on toisten ongelma, jos eivät tajua ilimaisen valoesityksen päälle ;-) Kiitos!
ReplyDeleteNettimartta; Sulla on ollut mykistäviä taivaskuvia blogissasi, taidamme olla samaa pataa.
Talkoot on tosi hyvä idis, aina sitä joku ehdottaa mutta mulla on hirmuinen yösijapaikkojen puute! Ja kesällä käy kyllä muutenkin vieraita jonkin verran (ja heidätkin pitää saada mahdutetua jonnekin!). Täällä on oikeesti tosi pienet tilat, alle 40 neliötä ja nekin täynnä huonekaluja odottamassa vanhempaan taloon pääsyä.
Susanna; Voi ahistus, painavammat tiskirätit! Sekin vielä! Jummijammi ja vielä jumpe päälle.
Hyvin sanottu sateesta ja auringosta. Täällä ei ole niin hirmuisesti satanut, eilenkin oli aurinkoinen päivä. En uskalla valittaa tämän päivän kelistä, kun koko kesän oon valittanut siitä, että kasvit kuivuu :-D
Irene; Kesällä on tosiaan kaikki helppoa. Mun täytyy myöntää, etten tajua tuota pimeiden iltojen ihanuutta. Mitä ihmeen ihanaa siinä on, että päivä loppuu kesken ja on pakotettu menemään sisään? Ja olen sitäkin mieltä, että ihmisen kuuluisi vaistomaisesti pelätä pimeää eikä pitää siitä, sieltähän voi tulla vaikka mikä örkki!
Rynttyliisa on piristävä blogitapaus!
Voi, minä tykkään syksystä...pimeistä, sateisita illoista....tuulesta ja kynttilän valosta...maahan putoilevista lehdistä, kirpakoista aamuista...takkatulesta ja villasukista...:))
ReplyDeleteAi niin....tykkään, myös katsella pilviä...kuuta ja tähtiä...:)
ReplyDeleteOnneksi meitä on moneen junaan :-)
ReplyDeleteOnpa kauniita pilvikuvia! Ymmärrän tuon työkelien loppumistuskan täysin. Huomaan itsekin, että valo ei ole enää samanlainen kuin keskikesällä. Ja nyt kun sanoit, niin maalikin kuivuu jo hitaammin. Mulla olisi vielä 5 ikkunaa käsiteltävänä ja kasvihuoneen lattian maalauskin. Ei saa maalauskelit vielä loppua. Miten muuten käsi jaksaa? Minä jo todella ikävöin neulomista. Sukkiakin alkaa kohta tarvita. Onneksi kipsi lähtee ensi viikolla.
ReplyDeleteKiitos kysymästä, käsi voi ihan hyvin - haava on parantunut mutta en pysty puristamaan kättä vielä, jänteet on edelleen kovin kipeät. Kyllä se tästä, koko ajan parempaan suuntaan. Rentoa neulomista voin onneksi harrastaa!
ReplyDeleteMaalauskeli on nyt huono siksi, että ilmankosteus on nyt jo aika suuri, etenkin näiden sateiden myötä. Jos pystyt tekemään puuhaa kuivissa sisätiloissa, niin asia on ok. Mäkin pohjamaalasin tänään yhden kunnostusvuorossa olevan ikkunan avokuistillani, vaikka tiesin sen olevan periaatteessa huono juttu. Mutta ihan ohut kerros pellavaöljymaalia, kai se silti imeytyy - ja päästää silti puun kosteuden ulos, sehän on se tärkein juttu. Toivottavasti.
Alasimenmallisia pilviä olen oppinut katsomaan, kun puhuit niistä visiteeratessamme (mikä sana...) Affensaaressa. Jotain apatian torjuntaa tässä on nyt ryhdyttävä harjoittamaan. Lauantaina hilpasen Vakka-Taimeen, jes viimeinkin! :)
ReplyDeleteTaivasta on tosiaan ihana tuijotella, hienoja kuvia.
ReplyDeleteSuperihanat pilvikuvat !
ReplyDeleteMinulla on melkien pakonomainen tapa kuvata auringonlaskun taivasta... sen kultaamia pilviä... upeita värejä. Eilenkin oli aivan palavan oranssi iltataivas... ja oli taas pakko rynnätä hakemaan kamera ; )
Sunnuntaiksi on luvattu melkein hellepäivää, eli ei se syksy vielä tule. Nythän on vasta elokuun puoliväli. Siis kesä ; )
Kiitos ihan hirveesti tunnustuksesta! Mää oon otettu siittä että jaoit sen etteenpäin vaan yhrelle. Vähän jopa vaikeeta uskoo asiaa todeks. Nyt mun täytyy olla varovainen, ettei maine ja kunnia nouse päähän. :-D
ReplyDeleteIhania pilviä sun kuvisas! Mää oon kans pilvifani. Meijän edellisesä kämpäsä oli mahtavat näköalat auringonlaskun värjäämien pilvien ansiosta, muuta en siittä asunnosta kaipaakkaan. Nykyään on mettä eresä, onneks iltakävelyllä saa ihailla pilvitaidetta.
Tiina; Ai olen mesonnut noista pilvistä silloinkin...? Eihän se ihme ole. Kun näen alasinpilven, sytyn yleensä ilmiliekkeihin :-D
ReplyDeleteMukavaa taimistoreissua sinulle! Sinne pitäisi melkeinpä ottaa joku pädi ja google mukaan niin voisi googlailla kaikkia nitä taimia...
Jokke; Kiitos, taivas osaa olla hieno ja ihan ilimainenkin.
Asriw; Hahaa, kuvittelen hyvin sut kipaisemassa kameraa hakemaan harva se ilta :-D Kyllä nyt on vielä kesä. Ehkä mua ahdistaa se, että tuplaikkunat voi poistaa vasta kesäkuun lopulla, kun siihen asti on sikakylmää (täällä saaristossa) ja nyt jo täytyy laittaa ne takas. Vastahan ne poistin! Lämmin kesäkausi menee aivan liian nopsaan ohi.
Maija; Oleppa hyvä! Mää ajattelin olevani fiksu, kun valitsin vain yhden mutta monipuolisen blogin viiden sijasta ;-)
Onhan se ihan hyväkin asia, että tulee lähdettyä iltakävelyille.
Noita samaisia pilviä ,minkäkin ihastelin naapurisaarella tuossa menneenä iltana kuin myös salamoiden leiskahduksia. Oli jotenkin epätodellinen olo, kun leimahdukset valaisivat taivaan krikkaaksi tämän tästä, mutta yhtäkään jyrähdystä ei kuulunut.
ReplyDeleteOlen samaa mieltä kanssasi, kesä loppui aivan liian lyhyeen. Saaristo jäi taakse ja tunnelmat ovat koko perheellä varsin surulliset.
tv Leena
Sitä aina tähän aikaan tulee miettineeksi, miten ihmiset on alun perin tänne edes päätyneet, kun elinolot on äärimmäisen haasteelliset! Helppo ja lämmin kausi kestää noin pari viikkoa, ja sillä voimalla pitäisi pärjätä taas yksitoista kuukautta... Eli ihan hyvään aikaan lähdette, älä yhtään haikaile. Kohta tulee jo lumi, ääh.
ReplyDeleteHienoja kuvia pilvistä. Minä tykkään myös niiden katselemisesta. Käyn rannalla usein ja taivas näkyy laajana panoraamana edessäni. Ikkunastanikin näen onneksi paljon taivasta. Täällä on ollut viime päivinä aika mustanpuhuvia pilviä liikkeellä.
ReplyDeleteTaivaspanoraamaan ei voi ikinä kyllästyä, etenkin jos siinä on meri mukana, silloin se on täydellinen.
ReplyDeleteKyllä ovatkin upeita nämä kaikki:)
ReplyDeleteUpeita pilvikuvia! Minäkin olen taivaanrannan maalari. Kaikki eivät ymmärrä :)
ReplyDeleteElokuun pitäisi olla vielä täysi kesäkuukausi. Sama surullisuus on hiipinyt syksyn tulosta minuunkin.
Yritetään jaksaa ja jaksetaanhan me! Ilo pitää repiä pienemmistä asioista kuin pienestä suuresta kukkaloistosta.
Zelda; Kiitos, korkeat pilvet ovat komeita :-)
ReplyDeleteDésirée; Elokuu on kesää, mutta kun syksy on niin lähellä, on syysssuru puserossa kumminkin jo. Harmi vain! Pitäisi yrittää nauttia lämpimähköstä niin kauan kuin sitä kestää.
Ihanat pilvikuvat!
ReplyDeleteSyksy saa juu, mutta siemenet kypsyy ja taas kohta alkaa kasvaa...
Justiin näin jostain blogista,että jouluun on 130 päivää.. Sitten alkaa taas valostua!
Tuliko tästä nyt sellainen vähän epätoivoinen lohdutteluyritys :)
130 päivää jouluun aaarrggghhhhh :-D Siis niin pitkä aika yhä pimenevää ja toisaalta, miksei siihen voi olla 300 päivää, se tarkoittaisi että kevät olisi jo nurkan takana...
ReplyDeleteAinoa asiat, jotka tähän aikaa pitävät järjissä, ovat:
A. Kasvukausi (ja istutuskausi) ei ole vielä loppunut, ja
B. Nyt voi miettiä täysillä ensi kevättä kylvämällä ja kohta myös kukkasipuleita istuttamalla :-)