Kierretään, nyt, hyvät ystävät, pihakierros loppuun kun kerran otin kuvia oikein joka suunnasta. Viimeksi jäimme kylätielle saunan kohdalle, joten siitä jatketaan. Tähän saunan ja tien väliin tulee Rohan-niminen puutarha.
This is the remains of the tour around my little and very unfinished garden.
Kun samasta paikasta katsotaan taaksepäin, nähdään taloni parin männyn takana. Vanhempikin talo näkyy punaisena kuvan oikeassa reunassa.
Jatketaan tietä vähän matkaa eteenpäin. Nyt näkyy aloittamaani peura-aitaa ja sen takana on kohopenkkikasvimaa.
Aivan tontin itäkulmalla, mahdollisimman kaukana poissa näkyvistä, asustaa autoni. Yksi lukija joskus kysyi, missä autoni on, kun sitä ei koskaan kuvissa näy. Tässä se näkyy! En todellakaan halua katsella autoa keskellä pihaa, se ei ole mikään kaunistus. Mieluiten se saisi olla jossakin karsinassa kokonaan poissa näkyvistä.
Tässä vielä tonttini itäisin kulma. Siinä on muutamia tiilikasoja ja muuta ryönää, siinäkin! Suunnittelen autolle paikkaa tuohon tiilikasojen kohdalle – siis sitten joskus, kun ne tiilet on käytetty johonkin. Suunnitelmia on kyllä, mutta aikaa puuttuu.
Tähän väliin sopinee muistuttaa, että Ransu on tehnyt koko pihakierroksen kanssamme, mutta se on ollut jaloissani eikä ole sen takia kuvissa näkynyt.
Lähdetään sitten kävelemään pihalle pitkin pihatietä. Se kulkee tonttini keskellä pituussuunnassa. Tuossa näkyy pieni navettani.
Tässä vielä näkymä taakse päin. Ransu esittelee. Tässä on hyvä paikka pitää autoa, sillä maa ei koskaan mene mutaiseksi, vaan on aina aika kuiva ja pihatien pohjana olevien kivien ansiosta myös kova. Tontin toisessa päässä ei voi pitää edes pientä autoa märkänä aikana, sillä se juuttuu siellä mutaan. Testattu on.
Samasta paikasta näkymä hieman oikealle eli kohopenkkikasvimaalle. Se ei ole tänä vuonna edistynyt hyvistä aikeista huolimatta. Onneksi lumi ja jää eivät sentään ihan vielä kolkuttele ovella, pihatyöaikaa on vielä kuukausia.
Kun käännytään vielä enemmän oikealle, päästään pihatietä pitkin eteenpäin. Otin nämä kuvat muutama päivä sitten ja nyt tuo kuvassa vasemmalla näkyvä vaahtera on jo kaatunut. Haluan siihen kyllä puun tai kaksi, mutta ne saavat olla pienempiä. Toinen puista onkin jo istutettu, se on katsura. Se ei kylläkään ole välttämättä pieni puu, mutta ainakaan se ei tule tekemään siementaimia yhtä paljon kuin vaahtera! Eikä katsura kasva aivan niin jättiläiseksi, vaahterastahan tulee 15–20 metriä korkea.
Katsura saattaa kyllä kasvaa yli kymmenmetriseksi. Toiveenani onkin, että tässä kasvaisi suunnilleen tuon nyt jo edesmenneen vaahteran kokoinen (vajaat 10 m) puu ja yksi pienempi laji vähän edempänä, vaikkapa ruusuorapihlaja tai jokin koristeellinen pienikokoinen pihlaja. Siinä oli hieno tummanpunalehtinen koristeomena, mutta myyrät söivät sen viime talvena.
Minua ihmetyttää, miten monissa puutarhaohjelmissa istutetaan katsuroita "pieninä puina" joihinkin kapeisiin kohtiin ja pieniin pihoihin. Siinä annetaan aika huonoa esimerkkiä pienten tonttien omistajille, jotka tarvitsisivat totuudenmukaista tietoa siitä, mitä omalle pihalle kannattaa istuttaa.
Kun jatketaan matkaa nyt jo edesmenneen vaahteran kohdalle, näkyy talolle saakka ja siitäkin eteenpäin naapurin punaiselle ladolle.
Vielä muutama pienempi vaahtera on kaadettavana tuosta vanhemman talon edestä, siis taloahan ei edes näy. Se on kuusista oikealle!
Lukijalta tuli toive nähdä hedelmätarhani. Siinä ei ole juurikaan näkemistä, hedelmätarha on tässä rinteessä navetan ja vanhemman talon välissä, ja päättyy tontin yläreunassa verkkoaitaan. Punainen rakennus on jo naapurin puolella. Rinteen yläosassa on muutama hedelmäpuun taimi juuri ja juuri erotettavien valkoisten keppien kohdalla.
Koska en ole innokas säilöjä ja lähes vihaan omenoita, tulee tähän myös koristekirsikoita ja -omenia. Vaaleanpunaista ja valkoista kukkapilveä odotettavissa ehkä kymmenen vuoden kuluttua toukokuussa! Tällä hetkellä hedelmätarhassa on maukas luumusato, sillä siinä kasvaa onneksi entuudestaan runsaasti tummia luumuja (ja vieläkin runsaammin niiden juurivesoja).
Sitten vain laskeudutaan pieni rinne alas kotia kohti! Tässä on kostean paikan istutuksia pihatien molemmin puolin.
Ai niin, eipä unohdeta katsahtaa taaksepäin, sillä sieltähän tulee Ransu tanner tömisten!
Loppuun vielä menovinkki. Tänne menisin jos pääsisin, mutta menkää te jotka olette pääkaupungissa viikonloppuna! Luvassa oikea käsityöläistapahtuma, sillä tämä on heidän itsensä järjestämä:
Kampin käsityökortteli lauantaina 31.8. klo 10–18 Narinkkatorilla Helsingissä.
Mukana näyttää olevan vaikka kuinka monta taitavaa tekijää, olisi ihanaa päästä hypistelemään ja hankkimaan lahjoja – siis monella ystävälläni on SYNTYMÄPÄIVÄT syksyllä, mistään joulusta en nyt puhu...
Iloista ja lämmintä kesän jatkoa kaikille!
Katsura – Cercidiphyllum japonicum
.JPEG)
.jpg)
Olipa mukava kierrellä pihaasi eripuolilta. Ja uskollinen Ransu matkassa mukana.
ReplyDeleteMukavia alkavan syksyn pääiviä sinne!
Hauska ´pikkumatka´taas kotikonnuillesi. Minäkin olen luopunut=yrittänyt luopua , vaahteroistani kovien lehtien ja pikkuversojen vuoksi. Taitaa mennä monta vuotta ennenkuin niistä pääsee lopullisesti eroon. Toinen laji jonka kanssa taistelen on paju ja sit tietysti leppä. Mikseivät ne voi lopettaa kasvuaan kauniisti havupuiden tapaan...hävityskonsteja otetaan vastaan.
ReplyDeleteKiva pihakierros kiitos ! Meillä oli iso vaahtera edellisen omistajan aikana tunkenut juurensa viemäriputkiin, ja juuria oli nykyisen naapurin mukaan leikattu. Laitoimme vaahteran heti pois, ennenkuin juuret olisivat uudelleen viemärissä.
ReplyDeleteOstin Mustilasta juuri pikkuiruisen katsuran, kiva tietää, että ei kannata sitä ihan mihin vaan sijoittaa. Tuo on totta, että puutarhaohjelmista saa käsityksen että se olisi pikkupuu, ja käsitystä lisää varmaan vielä se, että katsurasta olevat kuvat ovat kaikki vielä pikkupuista.
Ihana kierros tiluksillasi, kiitos! Tykkään kun tuo pihatiesi kasvaa nurmikkoa, meillä on vielä tiet ikävällä sepelillä:( Kivituhkaa on ajateltu sitten joskus laittaa ja se saa sitten vihertyä rauhassa;D
ReplyDeleteKiitos kierroksesta! Siellä on niin paljon tilaa ja vehreyttä! Ja onneksi puutarhanhoitokuukausia on vielä jäljellä, mulla on paljon töitä. :)
ReplyDeleteMinä suren jokaista kaadettua vaahteraa -ovat niin kauniita! Ja lehdetkin mukavia ja helppoja haravoida sitten syksyllä pois. Minulla ei ole ollut riesaa siementaimista, niiden yli on aina jyrätty klippolla. (Mutta varjostavat kovasti, tiedän.) Katsura kuulostaa todella kauniilta vaihtoehdolta.
ReplyDeleteKivat kierrokset olet meille järkännyt, kiitokset! Näiden avulla hahmottuu pihasi tosi hyvin : ) Ja kiva kun oli Ransukin innokkaana esittelemässä!
ReplyDeleteHyvää viikonloppua, vien terveisiä Käsityökorttelille :)
Mummeli; Kiitos!
ReplyDeleteAila; Vaahteroita on tontillani sen verran, että kyllä niitä joutaa kaatamaan. Päätin, että kolme saa jäädä, se on tämän kokoiselle tontille vallan riittävästi.
Minulla ei ole leppää ja pajuakin vain muutama pieni vesa, joita leikkelen. Haapaa nousee parissa paikassa ja niitä kaulaan.
Kaulaamalla saa kuolemaan puun kuin puun, eli poistamalla kuoren yhdestä kohdasta kokonaan puun ympäriltä. Mutta sitten pitää odottaa, että puu ruskistaa lehtensä ja kuolee varmasti, eli niin kauan kunnes vihreitä lehtiä ei enää tule. Tämä vaihe voi olla monen mielestä ruma ja puu halutaan mielummin heti kumoon.
Pivi; Vaahtera on elinvoimainen puu! Puutarhaohjelmissa soisi tosiaan jaettavan oikeaa tietoa.
Minna; Hmm, itse olen salaa haaveillut siitä, että koko pihan päällystäisi sepelillä :-D Kuten kuvista näkyy, on pihani aika reheväkasvuinen ja nurmikko orjuuttaa todella paljon. Viime kesä oli ihan hirveä, onneksi tänä vuonna on ollut kuivaa, mutta esim. saunani kohdalla nurmi kasvaa aina vain, siinä riittää kosteutta aina. Onhan se noin nätti... mutta tekemistä on ilmankin nurmenleikkuuta ihan liikaa.
Naapurilla on mennyt hermot astetta pidemmälle ja hän uhosi viime kesänä päällystävänsä koko pihan asfaltilla :-D
Tuire; Täällä on kaikenlaista rötisköä ja villiintynyttä nokkospöheikköä :-D Toivotaan meille molemmille puhakasta ja hyväsäistä syksyä!
Myrsky ja Minna; Minäkin pidän, mutta hurjan suureksi kasvava puu kannattaa pitää vain sellaisessa paikassa missä se on edukseen eikä vaarassa vaurioittaa rakennuksia tms. Jätän kolme vaahteraa pihalle, se saavat luvan riittää. Nurmikolta siementaimet saakin hyvin pois, mutta istutuksista, kukkapenkeistä, ojan pientareilta ja muista ei-nurmella-olevista paikoista kun nyhtää ja kaivaa vaahteran vesoja noin sata per kesä, niin siinä menee hermo.
Inka; Kiitos, kiva kun sä pääset tuonne!
Niin , unohdin tuon haavan. Vaahterat ja haavat ovat mahtavia varsinkin syksyn väriloistossaan , mutta liika on liikaa joten jotain radikaalia täytyy tehdä...
ReplyDeleteVaahteran pikkutaimet on vihonviimeisiä, mutta minä en raaski luopua puista. Ja niin sitten kitken niitä alkuja joka paikasta pois. Katsura vois olla kiva meillekin arboretumiin.
ReplyDeleteAila; Kyllä niitä helpompiakin väriloistajia on, kuten tämä katsura... jolla on mukavan leveä kasvutapakin kuin juuri tuollaisella nuorella vaahteralla!
ReplyDeleteKatja; Itse olen opetellut luopumaan ajattelemalla, että puut eivät kasva kauniiksi liian tiheässä tai muuten väärässä paikassa. Kullekin puulle on paikkansa, jossa se voi kehittyä kauneimmaksi mahdolliseksi, ja väärässä paikassa kasvavat täytyy kaataa, jotta jollakulla toisella on riittävästi tilaa.
Kiitos mielenkiintoisesta kierroksesta! :)
ReplyDeleteKyllä sinulla lääniä riittää...:)
ReplyDeleteOlenko käsittänyt oikein, että talvella asut kaupungissa....mitenkän kissat sopeutuu, jos eivät pääse ulos vapaasti.
Näiden pihakierrosten jälkeen alkaakin jo saada käsitystä saaripalstastasi. Minusta on kiva, että se on niin luonnollisen näköinen. Ei tuohon maisemaan sovi viivasuorat tuijarivit. On siinä pihapolulla kiva ehtoisan emännän astella karvaisen kavaljeerinsa kanssa.
ReplyDeleteSamaa mieltä olen autoista ja niiden sijainnista suhteessa valokuvaukseen. Autosi ei tosiaan ole liiemmin patsastellut kuvissasi, eikä se niihin sopisikaan (vaikka ei autossasi sinänsä ole mitään rumaa). Auto ei koskaan ole mikään komistus puutarhakuvassa.
Kaisa; Kiitos :-)
ReplyDeleteIrmastiina; Ei tämä hirmuisen iso ole, tällainen kylätontti. Asun täällä vakituisesti ympäri vuoden, mutta silloin tällöin tulee asiaa kaupunkiin ja koska muutaman tunnin piipahdus ei yhteysaluksella kulkemisen takia onnistu, tulevat kissat aina mukaan. Kyllä ne ovat tottuneet hyvin, pyytävät siellä tietenkin päivittäin että vien niitä valjaissa ulos.
Between; Tjaa, on tämä vielä aika villi, mutta ei enää niin paljon kuin paikan ostaessani. Tuijat eivät minustakaan sovi, mutta muunlaista jäsentelyä kyllä kaipaan ja hitaasti yritän rakentaakin.
Kiitos vinkistä! Onpa teillä (siis sinulla ja kissoilla)lääniä, missä käyskennellä. Tosi kiva miljöö. Tulee ihan lapsuus mieleen...
ReplyDeleteOlipa mukava pihakierros, kiitos siitä!
ReplyDeleteKattava kuvasarja Saaaripalstalta. Et ole aiemmin tämmöstä sarjaa näyttänyhkään, kuvia puutarhan eri osista kylläkin, mutta tää oli tosi hieno pläjäys.
ReplyDeleteJa suurimman vaikutuksen minuun teki ...no Ransu tietenkin viimeisessä kuvassa jolkottelemassa :D Ihana !
Sulla on kans mäntyjä...mä en pidä siitä kun meidän männyistä on leikattu paljon alaoksia, nurmikon leikkuun helpottamiseksi tietenkin.
Nyt tänä kahtena vuotena kun ollaan täällä asuttu on alue sammaloitunut, neulasmäärä maassa lisääntynyt ja nurmikon leikkuu tarve oli tänä kesänä edellistä vähäisempi. Sitä paitsi siinä on ihan hengenvaarallista mennä leikkurilla, kävyt vaan lentelee ympäriinsä ja pauke on kamala.
Eihän sieltä nyt tarvii roudata niitä varisseita neulasia ja käpyjä pois...? Siis en aio niitä sieltä kuskata pois...mutta vaahteran ja kastanjan lehdet levittäytyy sinne syksyllä...ja ne on saatava pois....vai onko....?
Olen istuttanut alueelle syyshortensioita ( ja pari angervoakin ). Onks ok ?
Kiva kuvailu, mutta pää meni pyörälle melkein heti :D Onko tontti/määräala nelikulmion muotoinen, tietä myötäillen?
ReplyDeleteRuusa-kissa lähettää terveisiä! Sen turkki on kasvanut pituutta ja komeutta yksivuotispäivää lähestyessä. Hyvää alkavaa viikonloppua flunssaisesta Pastorilasta!
Paksu Leidi; Kiitos!
ReplyDeletePike; Kiitos!
Leena ja Pojat; Saman käpyongelman huomannut minäkin. Viisainta onkin laittaa istutuksia mäntyjen alle niin ei tarvi mennä leikkurilla. Pensaille ei kävyt, neulaset ja lehdet varmaan ole haitaksi.
Désirée; Voi... kun yksi lukija pyytää kuvia selvennykseksi, niin toinen menee ulalle ja pyytää lisäselvityksiä :-D Tontti on kapeahko suorakaide, leveämpi toisesta päästä. Aiemmissa postauksissa oli kuvia sieltä toisesta päästä.
Pikaista paranemista teille!
kiitos kierroksesta. Blogeissa saisi olla enemmän näkymiä puutarhoista..siis laajemmin.
ReplyDeleteKatsurani on jo kaksimetrinen ja minulla kolmevuotta. Kasvanut roimasti. Peurojen suosikki.
Totta on, että näitä on kiva katsella, vaikka itsekin mietin, että mitä informaatiota näistä kuvista mukamas sitten tulee :-D
ReplyDeleteVoi ei, peurojen suosikki. Kiitos tiedosta! Viime syksynä sen istutin ja laitoin heti verkon ympärille varmuuden vuoksi.
...lähtee hakemaan verkkoa liiteristä...
Me ,kun asuimme kaupungissa ja kissa tottui olemaan mökillä ulkona, oli aina kova ikävä syksyisin, kun ei päässyt vapaasti ulos...mutta kyllä se sitten taas tottui...:))
ReplyDeleteKissatkin ovat sopeutuvaisia, mutta pitää niidenkin saada ensin kunnolla purnata :-D
ReplyDelete