Tuli toive esitellä olohuoneen kalustusta laajemmin. Rintamamiestaloni huoneet ovat niin pieniä, että täytyy ottaa laajakulma käyttöön. Lämmintä asuinpinta-alaa on 39 m², eteinen on kylmää tilaa, siitä tulisi muuten summaan kymmenen neliömetriä lisää.
Indoors
Here are some images of my little house where I now live until the older house is ready for moving in one day. This is a typical post-war standard house, for which there were ready-made plans and prefabricated parts such as cupboards and windows. These houses were created for the families that were all formed at the same time after the war and they needed homes fast. Despite their lightweight and easy construction, these houses are incredibly energy-efficient and provide a healthy living environment, unless they are insulated with plastic or other non-wood materials that have been, and still are, unfathomably popular. I am lucky to have found such a house with its original materials and details!
Tässä siis olohuonetta. Sen tapetointi on vielä kesken, joten joitakin listoja puuttuu... älkää antako sen häiritä. Kuten yllä ulkomaalaisille ystävilleni englanniksi selitin, olen onnekas, että olen löytänyt rintamamiestalon, jota ei ollut eristetty muovilla tai gyproc-levyillä tai yleensä melkein millään. Materiaalit ovat pahvia, sahanpurua, huokolevyä ja paperia puun lisäksi, eli pelkkiä puupohjaisia aineita. Olen pysynyt samoilla linjoilla ja laittanut tuohon tapetoituun seinään ensin sisäpuolelle huokolevyä ja vielä uuden paperikerroksen, sillä se on tuulisin seinä ja aiemmin sieltä veti sohvalla istujaa niskaan – no, siksikin, että ikkunaruuduista kaksi oli lohjennut, nyt nekin on korjattu.
Sohva ja nojatuoli olivat vanhassa talossa, sohvapöytänä toimiva radio ja kukkapylväs vintillä, samoin kuin vyyhdinpuut ja kattolamppu. Vitriinikaappi taisi olla valmiiksi tässä huoneessa. Sohvatyynyt, kukat ja osan tauluista olen sentään tuonut, niin ja verhot ja kissat.
Keittiö on talon suurin huone, mittausteni mukaan 16,5 m². Koska ruokapöytä toimii toimistona, on ruuanlaittotilaa vähän, ainoastaan tiskipöytä. Onneksi en olekaan ruuanlaittaja! Keittiön nurkassa kuvasta vasemmalle on vierassänky. Eli ahdasta on. Kuvissa taloni kuulemma näyttää paljon suuremmalta kuin se onkaan, sanoi ystävä kerran. Niinpä yritän tässä sanoin kuvailla, millainen se oikeasti on, jos kuvat valehtelevat.
Näin talvella keittiössä pitää olla vesiämpäri, kun vesiletku on jäässä. Letkussa kulkee kyllä vastus, mutta se kulkee niin lähellä maanpintaa – siinä kohdassa, missä letku menee, lumi sulaa paljastaen asianlaidan. Onneksi tätä aikaa on vain pari kuukautta vuodesta. Hana nimittäin helpottaa elämää käsittämättömän paljon! Vaikka sieltä ei koskaan kuumaa tulekaan. Mutta odotan jo aikaa, jolloin tiskit saa huuhdeltua ja kädet pestyä kunnolla.
Pieniä ovat asiat, joista voi ilahtua ja joita moni pitää itsestäänselvyytenä. Olkaa kiitollisia kaikki, joilla tulee vettä hanasta, jopa sitä lämmintä! Kannattaa pysähtyä hetkeksi ajattelemaan ja olla iloinen, sillä näistä asioista ei moni osaa iloita, ne ovat liian tavallisia. Siksi tästä kirjoitin, en siksi, että minua tarvitsisi sääliä, sillä ei tämä mitenkään erityisen hankalaa ole, kun on systeemit. Ja kun kaivosta nousee hyvin vesi ämpärillä, ei tarvitse edes miettiä putkien paukahtamisia tai sähkökatkoja. Asioilla on aina puolensa.
Musti esittelee vielä keittiön yhden tason, mutta se ei ole työtaso, sillä jääkaapin päälle mahtuu leivänpaahtimen ja raksukannun lisäksi vain lintulautaa tähystävä kissa.
Viihtyisää päivänjatkoa!
.JPEG)
.jpg)
