Friday 8 June 2012

Varjopaikan kasveja

Ei ihan täysvarjo, vaan puolivarjoisa paikka on hyvä useimmille kasveille. Se tarkoittaa, että kasvin kasvupaikalle saa paistaa aurinko johonkin aikaan päivästä mutta varjon kasvit eivät siedä koko päivän paahdetta. Aamu- ja ilta-aurinko ovat hyviä, kun ne eivät paahda niin kovasti.
Keväällä Tukholmasta ostamani raitalehtiset kielot kasvavat mäntyjen alla. Kielo ei tarvitse erityisen kosteaa kasvupaikkaa, se sietää kuivuutta, mutta koko päivän paahdetta se ei siedä.

Kärhöt viihtyvät juuret varjossa, vaikkapa muiden kasvien varjostamana. Alppikärhö viihtyy pihallani kirsikkapuuhun kiiveten.

Hyvä maanpeitekasvi puiden alle on keltapeippi, kuvassa kirjavalehtinen lajike 'Florentinum'. Sitä kaulailevat kesälumipisaran valkoiset kukkakellot.

Vaikka esittelin tämän metsäpuutarhapenkin jo viikko sitten, on pakko laittaa siitä uusi kuva, kun se on niin ihana! Tämä viime kesänä ja syksynä istutettu alue on hyvin nuori, mutta kasviyhdistelmien luonnetta on jo vähän näkyvissä. Särkynytsydän viihtyy varjossa, sen pinkkiä väriä korostavat keltapeipin ja taustan kultatesma-koristeheinän keltaiset sävyt.

Esikot taitavat kaikki viihtyä puolivarjossa tai ainakin sellaisessa paikassa lehtipuun katveessa, johon paistaa aurinko keväällä mutta kesäkuumalla puun lehvästö suo jo viilennystä. Tämän viininpuna-keltaisen pihaesikon ostin Billnäsin Puutarha -tapahtumasta.

Kääpiöjapaninakileija, joka nupulla näytti punaiselta, paljastui tummanvioletiksi. Tämä on hyvin saman värinen kuin tavallinen lehtoakileija mutta kasvutavaltaan matalampi. Akileijat sietävät monenlaista maata ja olosuhdetta, mutta taitavat viihtyä parhaiten puolivarjossa.
Istutin tämänkin ympärille keltalehtistä koristeheinää, sitä näkyy vaaleana länttinä kuvassa taustalla. Muuten tummat kukat häviäisivät varjoon. Heinä on kirjopuntarpää.

Yksi kaikkien aikojen suosikkikasveistani on rotkolemmikki. Se on maailman suloisin, lisäksi hyvin maata peittävä, toisaalta ei liikaa leviävä vaan hyvin käyttäytyvä, ja kukat ovat suloisia taivaansinisiä lemmikinkukan tapaisia. Voiko tämän enempää kasvilta toivoa. Lehdet ovat hyvän näköiset koko kasvukauden ajan. Tämä kirjavalehtinen lajike on 'Silver Wings'.

Vielä yksi kuva. Nämä kasvavat paikassa, johon aurinko paistaa ainakin puoli päivää, mutta hyvin pärjäävät. Vasemmalla on tummakurjenpolvi 'Samobor' ja oikealla amerikankeijunkukka 'Marvelous Marble'. Nämä kukkivat, kurjenpolvi nyt ja keijunkukka myöhemmin, mutta lehtien takia ne olen hankkinut ja vierekkäin istuttanut. Näitä jaksaa katsella keväästä jouluun, vai koska lumi taas tuleekaan. Lehtikasveja, siis kiinnostavalehtisiä kasveja kannattaa aina istuttaa.

Mukavaa viikonloppua!

Plants for shade in my garden – and this is only the beginning... When living in a windy area it is a good idea to plant everything else in semi-shade apart from only those plants that can truly withstand baking sun and drying wind.


Alppikärhö – Clematis alpina
Amerikankeijunkukka – Heuchera americana
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kielo, raitalehtinen – Convallaria majalis 'Albostriata'
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Kääpiöjapaninakileija, kuvan lajike – Aquilegia flabellata var. pumila Cameo-lajikkeet
Pihaesikko – Primula × pubescens
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

14 comments :

  1. Minä pelastin jonkun samannäköisen lemmikin mättäästä, jonka nokkoset oli perin juurin vallanneet. Laitoin ne ruukkuun toistaiseksi, jos elävät niin siirrän sitten vaikka kukkapenkin kulmaan :)

    ReplyDelete
  2. Ihania kasveja taas! En tiennyt että raitalehtistä kieloa on edes olemassa, aina oppii jotain uutta. Onnea vielä Mustille, talolle ja tontille!

    ReplyDelete
  3. Kaikenmoista täsmäpeippiä, kiva kun oppii uusia lajeja sun blogistas ;)

    ReplyDelete
  4. Sesse; Myös kevätkaihonkukalla (mikä ihana nimi!) on lemmikin tapaiset kukat, kasvisi voi olla myös sitä. Sekin on ihana! Onnea ja menestystä taimellesi :-)

    Helena; En minäkään ennen kuin huomasin tuon myyjän nettisivuilla sitä talvella (odlargladjen.se). Huomasin, että he ovat menossa messuille ja meilasin jos he voisivat ottaa sen taimia minua varten mukaan. Ja onnistuihan se :-)
    Kiitos!

    Pirkko; Täsmäpeippi :-D Peipeistä on moneen lähtöön, täsmäkasvia sinne sun tänne!

    ReplyDelete
  5. MIten romanttinen kuva tuo, missä kärhö kiipeilee kirsikkapuuhun! Istutin viikko sitten pari kärhöä puiden juureen. Toisen päärynän ja toisen koristeompun juurelle . Ehkä pääsen ihastelemaan loppukesästä kukintaa.
    Siis tuo on kesälumipisara. Olen monelle kertonut sen olevan suvikello. Sitä on meillä moni ihastellut ja herkkåä se onkin. Hauskasti se kaulailee keltapeipin kanssa. Nuo keltapeipit viihtyisivät meilläkin varmasti. Meillä kasvaa luonnostaan sitä perusvalkoista.
    Noita tummakurjenpolvien lehtiä olen täällä useampana päivänä ihastellut ja kuvannut.

    ReplyDelete
  6. Irene; Kesälumipisara ON suvikello! Viljelykasvien nimistö vain suosittelee edellämainittua nimeä, mutta yhtä hyvin voi käyttää suvikelloa, kun se kumminkin tarkoittaa samaa kasvia!
    Puihin kiipeilevät kärhöt ovat suloisia ja olen iloinen, että tuo otti ja lähti viihtymään. Kärhöjen suhteen en ole kovin onnistunut puutarhuri.
    Kannattaa kokeilla keltapeippiä juuri suuremmalla pihalla, sillä se valloittaa mukavasti oman tilansa eikä jää jalkoihin. Pienellä pihalla se voi ehkä levittäytyä liikaakin, vaikka toisaalta minusta rönsyileviä kasveja turhaan pelätään. Eihän (lähes) mikään kasvi kasva juuri luonnostaan tasan sen kokoiseksi ja muotoiseksi kuin puutathuri haluaa, vaan niitä pitää ohjata ja karsia. Ei yksikään koristekasvi sentään mikään juolavehnä ole.

    ReplyDelete
  7. Kaunis tuo raitalehtinen kielo!
    Ostin tänä keväänä parit esikontaimet kirpparilta. Taitavat olla lähtöisin kahdelta eri pihalta, sillä toinen jo lakkasi kukkimasta. Väri on kaunis violetinpunainen. Ystävällinen rouva kirpparilta sanoi että älä hämmästy jos seuraavana vuonna sävy ei ole sama. Maan ph-arvo kuulemma vaikuttaa väriin. Kerro sinä Saila onko asia näin?

    ReplyDelete
  8. No niin oli kuin minua varten tehty postaus. Kiitos! Juuri tuota kaikkea tännekin olisi kohta luvassa, kiitos taimivaihdon. Olen tosi iloinen, että sain - jälleen kerran kiitos sinun - rohkeutta katsella pihan osia sillä silmällä ja todeta, että saahan minunkin pihalleni varjopuutarhan. Eihän sen tarvitse iso olla!

    Kivat yhdessä nuo tummakurjenpolvi ja 'Marvelous Marble'. Ostitko sen Taimialta Espoosta silloin meidän reissulla? Ostinkohan minä saman kasvin; oma nimettömäni on hyvin paljon tuon näköinen.

    ReplyDelete
  9. Myrsky; Jännittävää! Se voi pitää paikkansa, vaikka en ole kuullut tuota esikkojen suhteen. Mutta jalohortensioiden kukat vaihtavat sävyä maan pH:n mukaan niin, että happamassa ne ovat siniset ja emäksisemmässä punaiset.

    Intopii; Voi että, olen oikeasti todella otettu! Ja liikuttunut. Vaikka kaikella kohteliaisuudella, olisit varmaan ennen pitkää tullut siihen tulokseen muutakin kautta, lehdistä tai muualta. Mutta onpa hyvä että oivallus tuli juuri nyt niin pääset taas kaivamaan maata, juuri kun sitä ei enää niin kauheasti olisi tarvinnut välttämättä tehdä... mutta mitä ihminen sitten tekee jos maata ei voi kaivaa? Olisihan se kauheaa ;-)
    Nyt on pakko tuottaa pettymys ja sanoa, että 'Marvelous Marble' on vuosia sitten Plantagenilta hankittu. Olen meinaan säästänyt kaikki taimilaput ja niistä selviää usein sekin, mistä kasvi on ostettu. Mullakin on joitain nimettömiä euron Heucheroita viime syksyltä Taimiasta, mutta niissä ei ollut nimilappuja.

    ReplyDelete
  10. jänniä lajeja. Akileijaa, vanhaa sinikukkaista on itselläni. se todellakin viihtyy melkein missä vain, kasvualustan suhteen ei ole kovin nirso. Varjoisalla seinustalla tykkää ihan ihan vallan olla ja näyttää leviävän mielellään pitkin seinän vierustaa. Olen kitkenyt ne poiskin siitä, mutta koska ovat palanneet, nyt saavat jäädä. jotenkin ihan liikuttavaa, miten innolla ne kasvavat ja pärjäävät itsekseen talon seinästä suojaa hakien. Vai liekö syynä kissan hoitama talvilannoitus:D

    ReplyDelete
  11. Tykkään paljon tuollaisista "luonnon mukaisista istutuksista", eli kasvisi sulautuvat kauniisti luontoon. Aivan ihania kuvia! Ja kasveja.

    ReplyDelete
  12. Hei hei Saila! Miten sinä kissat voitte?
    Nyt oli aivan ihana aamu, toivottavasti teillä oli myös!

    Aika mielenkiintoinen asia, muuten. Mun on pakko kertoa sulle. Olen huomannut että moni googlaa suo nyt. Näen nimittäin miten kävijät ovat tulleet mun blogiin, ja jostain syystä moni "joutuu" mun blogille kun ne googlaa suo. :D
    Ganska kul!!
    Ihann viikonloppu sulle!!
    /nina

    ReplyDelete
  13. Taina; Perinteinen lehtoakileija onkin todella kaunis. Minullakin on tummanviolettia vanhaa kantaa lapsuudenkodistani, tosin se siemensi itse itsensä yhteen isoon ruukkuun, johon olin kylvänyt kärhöjä. Olen iloinen, että se päätti muuttaa pihaani! Sitten vaaleanpunaista versiota kävin varastamassa yhden jo hävinneen talon pihasta, ja ystäväni lähetti valkokukkaisen siemeniä ja tänä kesänä nekin kukkivat sitten ensimmäistä kertaa. Akileija on ihana kasvi! Lapsuudenkotini pihalla se kasvoi sorakäytävälläkin, kun se kulki siementämällä sinen sun tänne.

    Riitta Sinikka; Luonnon ja ihmisen muovaaman ympäristön suhde onkin aina se kiinnostavin! Kiitos kovasti kohteliaisuudesta.

    Nina; No sepä mielenkiintoista... en ole ollut missään tapetilla viime aikoina.
    Me voimme hyvin kiitos, tämä taitaa olla sadepäivä koko päivä, mutta ei se mitään. Sadetta jo tarvittiinkin, taas.
    Trevlig veckoslut!

    ReplyDelete
  14. Taas niin paljon kaunista.
    Ihana on nähdä erilaisia pihoja.
    Jokaisella meillä on omanlainen ja se onkin viehättävää.
    Sama kukka erilaisessa paikassa on kuin uusi laji. Hienoa!
    Kaikkea hyvää sinulle!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!