Tuesday 20 December 2011

Kyläilemässä

Menin käymään ystävien luona kylän toisessa päässä. Kuten melkein joka kerta, kissat lähtivät mukaan. Ne tuntuvat tarkkailevan mitä teen ja jos liikun omalla pihalla, ovat hekin usein omissa puuhissaan, mutta jos näyttää siltä, että olen menossa kävelylle, pojat lähtevät seuraamaan.
Musti: Onko reitti selvä...
(Pihamme alkaa tuosta vasemmalta mistä Musti on tulossa)

Reitti oli selvä ja lähdimme matkaan. Ransulla on tapana kulkea häntä pystyssä kuin purje.

Ransu purjehtii läpi kylän suvereenisti. Nyt uskaltaa myös kävellä tämän pihan ohi, missä asuu norjanharmaahirvikoira, kun se ei ole paikalla. Luulisi, että norjalaiset harmaat tulisivat toimeen keskenään, mutta ei, kun sen toisen nimen perässä lukee KOIRA!

Perillä pojat jäivät ulos tutkimaan pihaa.

Kotimatkalla.

Ransu jäi jälkeen tutkimaan, jos ojassa olisi vesimyyriä.

Jälkihuomautus: Åvensorin kylä on Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalla, osana saariston keskiajalta periytyvää hyvin säilynyttä asutusta – sen kyllä huomaa. Kylä on yhdellä sanalla upea. Näissä kuvissa näkyy pääasiassa alarinteessä sijaitsevia latoja, vajoja ja tröskhuseja eli puimaloita.

A little walk in our village.

20 comments :

  1. Voi! Tuntuu ihanalta katselle sitä, että kissat käppäilee tiellä. Itse en voi kuvitella näissä ympyröissä. Tiellä autot posottaa 8okm/h vaikka onkuudenkympin nopeusrajoitus. Meitähän kohtasi kauhea suru kun pikkusiskon ihana Elsa-koira jäi auton alle viime viikolla ja menehtyi vuoden ikäisenä.Tässä ei silti ollut kyse mistään hurjastelusta, pikeminkin hurjasta mäyräkoirasta...
    Minullakin on blogissa ollut Elsasta kuvia.Muistat varmaankin pikkuisen Elsukan.
    Oikein ihanaa jouluviikkoa sinulle ja kivoille kissoillesi täältä Porista meiltä kaikilta, mukaan lukien Rosvon ja Nekun!

    ReplyDelete
  2. On sulla uskolliset pojat kun seuraavat noin kiltisti eivätkä lähde omille teille seikkailemaan :)

    ReplyDelete
  3. Vai lähtee ne sun kanssasi kyläilemäänkin, ihania:) Meillä ne ovat pihalla kyllä kavereita, mutta eivät seuraa sen pidemmälle. Omia reissujaan tietysti tekevät;)

    ReplyDelete
  4. Auli; Voi ei :-( Otan osaa. Pienen lemmikin poismeno aiheuttaa suuren, suuren surun. Muistan kyllä suloisen Elsan (isoäitini oli samanniminen!)
    Varsinkin Musti sopii mielestäni tällaiseen perinteiseen kylämaisemaan ihan täydellisesti, Ransu on puolestaan upeimmillaan metsän väreissä (metsäkissa kun on).

    Linda ja Pioni; Kyllä ne seuraavat, joka askeltakin, joskus tuntuu siltä! Minulla on kaksi ei-niin-salaista agenttia tarkkailemassa joka liikettäni ;-)

    ReplyDelete
  5. Voi miten ihanaa! Kissapojat tulevat perässä kylään. Sinulla on Saila siellä kissanpäivät yhdessä poikien kanssa, ihana idylli.
    Ja norjanharmaat ovat muuten oikein mukavan muotoisia yksilöitä. Myös ne koirat, kissoista puhumattakaan!

    ReplyDelete
  6. Oi kuinka kaunista! Maisemat ja etenkin kävelyseura! Ylväästi hännät pystyssä johdattavat sinua vierailulle ja etenkin takaisin kotiin.

    ReplyDelete
  7. Elämisen stressi on taatusti tuntematon käsite sinulle asuinseudullasi!
    Ihana, kun jaat meille tätä levollista, onnellista tunnelmaa.

    ReplyDelete
  8. Kiitos kommenteista!

    Täällä saa todellakin elellä rauhassa, omaan tahtiinsa ja omalla laillaan, näin pienessä yhteisössä kaikki omituisuudetkin on paras hyväksyä, sen kaikki ymmärtävät ;-)
    Kissapojat ovat vakioseuraa sekä laivarantaan postinhakureissulle, metsäretkille ja kohtuullisen matkan päässä oleville kyläilyillekin. Usein tästä ei vain satu saamaan kuvia, jos kamera ei ole mukana.

    ReplyDelete
  9. Onpa kaunis kylätie kerrassaan, heti arvelin sen suojelluksi. Ilmeisesti tie on rauhallinen ja kissat itseoikeutettuja kulkijoita?

    ReplyDelete
  10. Kyllä Ransu on niin omanarvonsa tuntija että :)

    ReplyDelete
  11. Siis ihanaa!
    En ole ymmärtänyt, että kissatkin ovat noin ihmissidonnaisia ja "ryhmähenkisiä". Olen aina luullut (siis omani on ollut) että kissat tekevät, mitä itse haluavat ja omaan tahtiinsa välittämättä paljonkaan ihmisistä.
    Koirani oli sellainen, että se oli aina mukanani ja pihapuuhissa ja tietysti kaikkialla, mihin menin, siis samalla tavalla kuin sinun kissasi.
    Ihmeellistä!

    ReplyDelete
  12. Kiitos kommenteista!

    Täällä on todella vähän autoliikennettä ja siitäkin puolet traktoreita, jotka kuulee jo kaukaa ja ne kulkevat hitaasti. Saarella on kolmenkympin yleisnopeusrajoitus, jota soisi kaikkien noudattavan, eikä tuolla kapealla mutkaisella ja ojien reunustamalla tiellä oikein lujempaa voi ajaakaan. Mutta ei tällä saarella ole kuin muutama auto näin talvella, kesällä vähän enemmän.

    Kissani ovat todella seurakissoja. Musti oli ensimmäinen kissani joka alkoi seurata, Viljo tuli perässä koska se oli seurallinen eikä halunnut jäädä yksin, vaikka siitä huomasi, ettei sitä olisi aina huvittanut lähetä kävelyretkelle - se löntysteli kulmat kurtussa mukana.
    Ransukin on samanlainen seurakaveri, joka ei juurikaan viihdy yksin. Musti on noista paras seuraaja, ihan kuin koira: odottaa jos jään jälkeen ja juoksee minut kiinni jos menen liian kauas edelle.

    ReplyDelete
  13. Ihanat maisemat ja rakennukset! :)

    ReplyDelete
  14. Kuvat ja tarina sinun ja kissapoikien kävelyretkestä ovat aivan ihania ja liikuttavia. Noissa kissoissa on jotain suorastaan ylvästä, kun rauhallisesti tassutellen seuraavat rakasta emäntäänsä kylätietä pitkin. Kiva että sait kuvia kävelyretkestänne. Kylä myös tähän märkään ja lumettomaan vuodenaikaan on kaunis, ei lunta yhtään kaipaa. Siskoni Auli jo kertoi nuorimman siskoni 1-vuotiaan Elsa-koiran kohtalosta, joka oli murheellinen, kun juoksi suoraan auton alle ja kuoli. Onneksi heillä on vielä Puppe. Minäkin olen tottunu siihen, että kissat ovat seuralaisia; Ruska on ihana kun tulee luokseni, kun huudan nimeltä. Aikaisimmista viidestä kissastani vain yksi totteli omaa nimeään.

    ReplyDelete
  15. Kiitos kommenteista Sirpa, Kollo ja Paula!
    On noita perässä ja edellä jolkottavia kissoja hauska katsella. Tällainen punamullattu kylä on niin kaunis ihan kaikkina vuodenaikoina ja kaikilla säillä.
    Eläinten kanssa eläessä joskus toivoo, ettei autoja olisi koskaan keksittykään. Seurakissat ovat ihania, eikä aina edes tiedetä, että kissa voi olla sellainen!

    ReplyDelete
  16. Ihana kulkue siellä on taivaltanut kylän laidalta toiselle! Onneksi sinulle sattui kamera mukaan tälle retkelle! En yhtään pistäisi pahakseni vaikka sattuisi toistekin :)

    ReplyDelete
  17. Selvä, pitääpä yrittää pitää kameraa useammin mukana :-)

    ReplyDelete
  18. Hieno seurue siellä.
    Kissat ovat mukavia kun seuraavat.
    Meidänkin kissa silloin aikoinaan, aina lähti kanssamme kävelylee.
    Ihania kuvia!

    ReplyDelete
  19. Kiitos Sylvi! Kissat ovat mukavaa kävelyseuraa.

    ReplyDelete
  20. Ihania kuvia taas! Mustista tulee mieleen mun Peto - tuolla lailla sekin töpsötteli mun kanssa kun vielä asuttiin liikenteettömillä kaduilla. Kissat on tosi fiksuja kavereita ja ihanaa kävelyseuraa.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!