Keväänkaipuussani, ja työnikin puolesta, kaivelen kevätkuva-arkistoja. Tässäpä kuvia huhtikuiselta Hollannin-matkalta. He, jotka eivät kestä katsoa kevätkuvia keskellä talvea, laittavat nyt silmät kiinni!
Going through some April in Holland -pictures I felt I must publish here. (Still) wishing it was spring!
Puksipuukumpupiha on aika hauska. Meillä tämän toteuttamista voisi kokeilla taikina- tai happomarjoilla, pesäkuusilla tai tuhkapensailla.
Hyvän näköinen tämäkin puksirivi, ja tiilimuuri myös.
Pitkittäin ladottu tiilipolku suorastaan vetää kulkijaa pidemmälle. Suloiset koiranhampaat kukkivat – istutin tänä syksynä näitä useita omalle pihalleni, voi kevät tule jo...
Jos on tiilimuuri hyvän näköinen, niin sitä on myös tämä betonimuuri kurkistusaukkoineen. Hassu efekti syntyy aukosta näkyvästä vähän sameasta peilistä, joka on kulmittain olevassa muurissa.
Purppuraomenapuu 'Royalty' ...
... ja rotkolemmikit kukassa.
Kaikki tämän kirjoituksen kuvat ovat Appelternin puutarhanäyttelystä. Hyvää kevään odotusta kaikille!
Koiranhammas – Erythronium
Purppuraomenapuu – Malus Purpurea-ryhmä
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
.JPEG)
.jpg)
Jep, no worries - ei yhtään tehnyt pahaa Hollannin keväisiä kuvia katsoessa. Tämähän käy siedätyshoidosta:D
ReplyDeleteTuo puksipuurivistö on kyllä fantsu - tiiliseinä luo kivan kontrastin vihreydelle.
No hyvä :-) Kyllä minäkin kestän katsoa näitä kasvukauden kuvia ihan säännöllisesti ilman oireita. Ja eipähän tule kevät siten niin täytenä yllätyksenä ;-)
ReplyDeleteMelkoinen keväänkaipuu sinulla onkin! Ihan kiva katsella keväisiä kuvia, ei tee heikkoa. Kevät tuntuu kyllä olevan vielä kovin kaukana...
ReplyDeleteHih, Otto Kullalle siedätyshoitoa, mutta minulle vieroitushoitoa! Kiitos! Vasta katselin itsekin alkukesästä Saksassa näpsittyjä kuvia, joissa kaikki on niin autuaan vihreää :)
ReplyDeleteNäitä kevätkuvia on kiva katsella ! Kevääseen ei kyllästy ikinä, mutta kylläkin talveen joskus ; )
ReplyDeleteItse asiassa eihän sitä mene kuin kolmisen kuukautta, niin ekat sipulikukat jo kukkivat... : )
Niin, talvikin on ihan jees mutta kun siihen on sitten helmikuussa niin lopen kyllästynyt ja se vaan jatkuu... ja jatkuu... Talvi ei ole omaksunut sitä totuutta, että bileistä on paras lähteä kun ne ovat parhaimmillaan vaan se jää aina pilkkuun ja ylikin, ja näyttää rumimman puolensa (harmaa puolisulanut likainen lumisohjo) ennen kuin tajuaa poistua takavasemmalle :-D
ReplyDeleteIhan mukavaa nähdä kevättä keskellä talvea, vaikka tuntuukin siltä että tänne tuli talvi vasta vajaa viikko sitten!
ReplyDeleteHienoja kuvia ja kiva katsella niitä. Tänään Kauniaisissa katselin yhtä pihaa ja ajattelin, että jos tuosta ottais kuvan, siitä ei tietäisi, onko joulukuu vai toukokuun alku. Ei lumen häivääkään, viheriä nurmikko. Lehdettömät puut (ei aina toukokuun alussa ole kaikissa puissa hiirenkorvia). Vihreytensä takia enemmän se maisema näytti toukokuulta kuin joulukuuulta. Jotenkin kummallista. Vai olisiko toiveesi toteutunut? Nyt onkin jo toukokuu? En hoksannut ottaa kuvaa, olisi voinut panna vaikkka blogiin, muistoksi toukokuun näköisestä joulukuussa. Joskus lokakuu ja huhtikuu näyttävät minusta samanlaisilta, niin ettei tiedä, mitä eroa niissä oikeastaan on. Mutta en ole ennen huomannut, että touko- ja joulukuu voisivat näyttää samalta.
ReplyDeleteNiin, eihän vihreä nurmi vaadi talvelta muuta kuin lumettomuutta.
ReplyDeleteOn kai syksyssä ja keväässä samaakin, mutta minusta vihreän sävy on kovin eri. Keväällä se on voimakas kellanvihreä, mukana on usein punertaviakin sävyjä versoissa ja puhkeavissa lehdissä, silti se on erilainen kuin syksyn sävy. Ehkä siksi, kun keväällä valoa on niin paljon enemmän ja aurinko korkeammalla.
Sepä olisikin kiva yllätys, kun olisikin touko- tai vaikka huhtikuu ja krookukset alkaisivat kukkia :-)
Ihana tiilipolkukuva! Love it.
ReplyDeleteOlipa ihanan vihreitä kuvia <3
ReplyDeleteKumpuilevat puksipuut olivat tosi hienot, samoin tiilipolku. Aivan saatoin kuvitella käveleväni sitä pitkin!!
Betonimuurissa oleva peili oli ovela kikka. Sitä olen nähnyt käytettävän muuallakin (siis kuvissa). Omalle pihalle en ole vielä keksinyt sitä laittaa mihinkään ;-)
Kaikkein ihanin kuva oli kuitenkin tuo viimeinen. Avaruutta ja vihreää... aah.
Haluaisin kulkea tuota polkua pitkin ja katsoa minne se vie. Oikeastaan mullakin on kevättä ikävä;)
ReplyDeleteNaukulan Mamma; Minustakin se tiilipolku on niin ihana! Ei kai tässä auta muu kuin alkaa latoa samanlaista omalle pihalle ;-) Suomessa vain on parempi käyttää betonitiiliä, ne eivät murene pakkasella jäädyttyään. Mulle kävisi kyllä tuollainen katos-huvimajakin.
ReplyDeleteIntopii; Sinulle kävi niin kuin silloin, jos näkee oikein ihanan myytävän talon ja voi jo kuvitella itsensä saunapolulla :-)
Minustakin peili on kiva, mutta ehkä se vaatii pihamuurin. Tai kai sen voi laittaa talon ulkoseinällekin. En minäkään ole keksinyt, minne sellaisen voisi pihallani laittaa.
Minustakin tuo viimeinen kuva on niin namu. Siis mitkä avarat peltonäkymät, silti vähän puita suojana, vihreää nurmea ja vettä ja muodokkaita pensaita, kauniita vihreitä ja jotain ihanan punaistakin... Siitä tulikin mieleeni, minun on pakko alkaa vähän järkevämmin suunnitella omaa pihaani ja istuttaa tuollaisia suuria vihreitä kokonaisuuksia mitä voi leikata talviryhtiä tuomaan!
Pioni, minä siis kuljin tuota polkua mutta en yhtään muista millaiseen paikkaan se vei ;-) Houkutteleva kuva siitä tuli, ihana polku! Kyllä noita kaikkia ilahduttavia kukkia on vähän ikävä. Osa kesä-elokuun kukkapaljoudesta saisi mieluusti kukkia nyt loppuvuonna eikä kaikki samaan aikaan ;-)
ReplyDeleteEihän nyt ole vielä mitään talvikelejä. Talvesta ei ole tietoakaan täällä Hgissä meren äärellä; maisema on kuin Tanskassa tai Briteissä, valoa vain on puolet vähemmän. Kuuden kuukauden sääennuste tulee tässä: kristallipallo kertoo, että saamme etelässä kaksi kunnon lumi/pakkasviikkoa ja vasta helmikuussa. Lumet sulavat nopsasti ja siitä alkaa nousu kohti kevättä. Raikkaan vihreää ja energistä toukokuuta täälläkin odotetaan, jos aivan rehellisiä parhaaseen poliitikkotyyliin ollaan :D. Juhannuksesta alkaa sitten laskeutuminen syksyyn ja pimeyteen, heinä- ja elokuu ovat kaikessa rehevyydessään ja kukkeudessaan jo himpun verran "too much".
ReplyDeleteLisää vain näitä! Tähän aikaan vuodesta tämmöisiä kuvia katsoo aivan jalat hyytelöllä ja sydän läpättäen eikä voi ymmärtää, miten vihreyteen muka tottuu ja alkaa pitää sitä jotenkin itsestäänselvyytenä taas kesäaikaan...
ReplyDeleteOtto Kulta; Hmm, vaikeaa kuvitella että kesällä mikään olisi too much, mutta kyllähän kaikki alkaa näyttää loppukesällä jo vähän väsyneeltä ja rähjäiseltä, tavallaan, tavallaan minusta siinä piilee oma sadonkorjuuajan viehätyksensä.
ReplyDeleteIhanaa, enää pari viikkoa ja päivä alkaa pidentyä!
Maria; Sinäpä sen sanoit! Tuo näyttää vähän epätodelliselta. Voiko tuollaista oikeasti olla? Ja kyllähän siihen tottuu, mutta silti vielä loppukesälläkin tulee kierreltyä puutarhassa ihmetyksestä ja ihastuksesta huokaillen (tai joskus tuskastumisestakin, riippuu siitä näkevätkö silmät valmista vai keskeneräistä ;-))
Oi jospa ois kesä ainainen (tai ainakin lyhyt talvi)Ajattelepa ennen vanhaa on ollut hienoja rouvia, joilla on ollut tuon tyylisiä puutarhoja ihan vain virkistäytymistä varten. Siellä on päiväkahveja juotu ja kauneutta ihailtu.
ReplyDeleteIhanaa kevättä! Varsinkin tuo koiranhammaspolku sykähdytti, olen katsonut sitä jo moneen kertaan:)
ReplyDeleteVihreään väriin ei kyllästy koskaan - oli mikä tahansa vuodenaika. Haluan Hollantiin! Viime kesänä olin jo lähdössä, mutta isä sairastui. Ensi keväänä yritän sitten uudestaan.
ReplyDeleteNoissa kuvissa on selkeitä rakenteita ja muotoja, jotka ovat oikeasti mahtava kontrasti villille ja vapaalle rönsyilylle, johon itse tapaan aina hukkua. Jotakin järeää järjestystä vaatii siis oma puutarhani.
Taina; Niin... minä kyllä haluan olla sellainen rouva joka itse puuhailee pihallaan, mutta jos voisi pyytää niin pyytäisin vähän pidemmän kasvukauden ;-)
ReplyDeleteLeena; Kevät taisi olla sinunkin suosikkivuodenaikasi. Koiranhampaat ovat niin kauniita, ja vielä tuolleen ihan polun vieressä. Hyvä idea.
Irene; Ihan samoin mietin minäkin. Puutarhastani on paha kyllä muotoutumassa varsin epämääräinen kasvikokoelman tyyssija. Rakennetta tarvitaan! Se olkoon uudenvuodenlupaus. Ensi vuonna keskityn pensasrivistöihin ja muotoihin enkä uusien lajien haalimiseen. Kaikkein eniten pitäisi kyllä keskittyä talojen kunnostukseen!
Noista muodoista ja rakenteista syntyvät juuri ne upeimmat paikat.
Ihanat kuvat, Saila <3
ReplyDeleteEnsin ajattelen että uskallanko katsoa olenkaan mutta onneksi rohkenin, koska niin upeita otoksia. Tahdon ainakin sen tiiliseinän, ikkunallisen betoniseinän ja kumpuilevan puksipuumaiseman, tiilipolun ja rotkolemmikit ja...voi niitä koiranhampaitakin...
Kesä <3
Juu :-D Voisikohan joulupukilta pyytää tuollaisen puutarhan?
ReplyDeleteKävin muuten juuri rautakaupassa ja siellä oli loput syksyn sipulit superhalvalla. Vain muutamia pusseja jäljellää, ja melkein kaikki olivat koiranhammasta, ilmeisesti ei ole tarpeeksi tunnettu jotta sitä osattaisiin ostaa. Otin kaikki pussit missä näytti mukuloissa vielä henki pihisevän (ie. eivät murentuneet kuivaksi jauhoksi painettaessa), juuri tuota keltaista 'Pagodaa'. Vielä ehtii nimittäin istuttaa, ja haluan juuri tuollaisen koiranhammaspöheikön!
Tadaa, totta turiset. Täytyykin tsekata, olisko meilläpäin vielä sipuleita tyrkyllä.
ReplyDeleteJuu, vaikka moni kaupan hyllyllä edelleen notkuvista sipulipusseista taitaa olla kuivunut, en ole yhtään varma tuleeko näistä ostamistani mitään kasveja aikaiseksi. Suht kiinteiltä tuntuivat, toivottavasti elävät!
ReplyDeleteOuouou, mitä ihanuuksia, sattuu, mutta tuntuu samalla niin hyvältä - se on tulossa:D
ReplyDeleteNiin... se tulee, ja sille ei voi mitään :-D Ihanaa.
ReplyDelete