Joku ehkä muistaa, että olen tässä maisemassa kunnostanut ikkunaa ennenkin, nimittäin tämän edessä näkyvän vintin ikkunan. Se tapahtui viime keväänä, kun käänsin ulkopuolelta alareunasta lahonneen karmin ympäri huono puoli sisäänpäin ja kunnostin sen ikkunat. Sisäpuolelta ne ovat vielä kokonaan maalaamatta, mutta sen ehtii vaikka ensi vuosikymmenellä.
Maisema on vertaansa vailla, vai mitä. Toivottavasti se on pysynyt samana myrskystä huolimatta. Sähköt ovat Ahvensaarella kuulemma edelleen poikki, mutta mitään suurempaa vahinkoa ei kai ole sattunut. Pelkäsin jo vähän, että tuuli olisi painanut saaren kiinni Turkuun, sen esikaupungiksi jonnekin Ruissalon kylkeen...
Ehkä saaret ovat tottuneet. Merellähän myrskyää paljon useammin kuin mantereella, Ilmatieteen laitokselta tänään tulleen tiedotteen mukaan eilinen oli tämän kuun 11. myrskytuulipäivä merialueilla.
The storm has cut the power on Åvensor for two consecutive days now. Apart from that there's been no larger damage I hope.
I've been continuing the window restauration with my grandfathers' old tools. They are just right for the job.
Äidin puolen isoisä Osmo oli eversti sodassa Kannaksella. Joku on veistänyt siellä hänelle puukon, jonka kahvaan on kaiverrettu "Osmo Lehtosuo, 1941–42, Kannas". Hieno nahkainen tuppikin on tallella.
Kun isovanhempieni vanha kesähuvila myytiin noin kymmenen vuotta sitten, toivoin sieltä itselleni Osmo-isoisän hyvässä järjestyksessä olevan työkaluvajan tarvikkeita. Niitä ei kukaan muu halunnutkaan. Niinpä minulla on nyt vanhoja, kauniita ja hyvin pidettyjä käsityökaluja sekä siististi rakennetut puiset lokerikot, joihin Osmo lajitteli naulat, ruuvit ja muut tilpehöörit koon mukaan. Sieltä on löytynyt sopiva tarvike projektiin jos toiseenkin.
.JPEG)
.jpg)
Kaunis maisema! :) Vanhat työkalut ovat hyvin tehtyjä.
ReplyDeleteVarsinaisia aarteita olet perinyt! Mutta kuinka tuon maiseman edessä pystyy keskittymään työntekoon?
ReplyDeleteMiten hienoa, että Osmon vanhat työkalut ja vieläpä niiden säilytyslokerikotkin ovat säilyneet ja päässeet käyttöönkin. Alkaa vaikuttaa, että sinulla on kädentaidot ihan geeniperintönä! :)
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteSirpa ja Kollo; Olen ihan samaa mieltä, nykyään ei tunnu mistään löytyvän laadukkaita työkaluja, kodinkoneita, kalusteita eikä oikein mitään, paitsi jos tilaa ne käsityöläisten tekeminä.
Naukulan Mamma; No, eihän se maisema siitä mihinkään karkaa vaikka välillä katsoisikin muualle ;-) Silmille on kuulemma terveellistä vaihtaa katse välillä lähityöstä kauas.
Jenni; Niin, varsinkin Osmo, jonka tunsin tarkaksi ja huolelliseksi henkilöksi, on tärkeä henkinen apuri. Yritän kunnioittaa häntä tekemällä itsekin tarkasti, olen nimittäin taipuvainen hutilointiin ja nopeisiin ratkaisuihin, mutta Osmon puukon kanssa en kehtaa.
työkalusi ovat oikein aarteita! Mua on joskus harmittanut kun en mummuni taloa tyhjentäessä haalinut sieltä KAIKKEA vanhaa mukaani, kuten työkaluja. No, mihinkähän olisin ne muka täällä rivitalon pätkässä laittanut, hah. Mutta- mutta...
ReplyDeleteIhana tuo sun maisema, siinä sujuu varmasti hommakin kuin leikki :)
On ne vanhat rojut aarteita, mutta säilyttämisongelma tulee äkkiä rivi- ja kerrostalossa vastaan. Silti...
ReplyDeleteKyllä tuon näkymän äärellä viihtyy, on ihanan ilmava olo, melkein kuin lentäisi pienlentokoneella - aah! Katolta on vielä hienommat maisemat ;-)
Vanhoissa käsityökaluissa on sitä jotain. Niistä näkyy että niillä on oikeasti tehty töitä. Ja mikä parasta jos ne ovat edelleen käyttökelpoisia. Eikä sinulla hassumpi näkymä työhuoneesta ole!
ReplyDeleteJuuri näin. Ensinnäkin ne on kauniisti ja huolellisesti tehty; ei heilu hela eikä rakoile irti puukahvasta. Toiseksi kahva on useimmiten silottunut ihanaksi pitää kädessä.
ReplyDeleteWin-win :-)
(Vähän niinkuin kissat. Viimeistelty suunnittelu ja kauneus samassa paketissa)
Hienon perinnön olet saanut,työkalut ja taidon käyttää niitä.Mikäpä on ikkunoita kunnostellessa tuommoisen maiseman avautuessa silmien eteen:) Tänne myrsky ennätti vasta tänään,tai oikeastaan se oli vähä tavallista navakampaa tuulta,meriveden korkeus nousi kyllä huomattavasti.Ja meidän autoteltta retkottaa rujonnäköisesti kyljellään,ei sentään lentänyt tiehensä.
ReplyDeleteOnneksi teillä ei nyt käynyt hassummin tällä kertaa, kun se iso kuusi meni jo! Ettei rytise ihan yhtenään.
ReplyDeleteVanhat työkalut ovat rakkaita aarteita. Sekä mieheni että veljeni toivoivat juuri niitä omien isiensä perinnönjaossa. Itse en osaa juuri mitään tehdä noilla työkaluilla. Ihailen osaamistasi!Ja ikkunatkin korjailet itse!
ReplyDeleteVanhat työkalut ovat oikeita aarteita. Ennen osattiin tehdä kestäviä tarvekaluja. Kai nykyäänkin osattaisiin, mutta se on tää kertakäyttökulttuuri... Noissa maisemissa sujuu ikkunoidenkin kunnostus varmasti mallikkaasti :)
ReplyDeleteHulppeat on maisemat. Itse asiassa tykkään kaikenlaisista perinnemaisemista, siis myös omastani, joka aukeaa ikkunasta. Vielä kun on kesäaika ja lehmät laiduntavat peltoa, siinä on teatteria tarpeeksi:) Eikös olekin niin, että maiseman katselu rauhoitaa mieltä kummasti.
ReplyDeleteMukavan paljon täällä on vanhojen aarteiden ja käsityön arvostajia!
ReplyDeleteOlen samaa mieltä, valitettavasti, että kertakäyttökulttuuri on vallannut kaupat ja mielet. Käsityöstä ei osata maksaakaan, kun sen hintoja verrataan Honkkarin hintoihin :-(
Näissä kuvissa näkyvällä kylälaitumella myös laiduntavat lehmät kesäisin. Niiden kulkua on kiva katsella ja iltaisin kuunnella, kun emot kutsuvat vasikoitaan viereensä. On suuri etuoikeus saada ihailla perinnemaisemaa omasta ikkunasta, ja toden totta - kaunis maalaismaisema rauhoittaa.