'Prins Nikolai' -mårbackapelargonin kukkaterttu on auennut lumenvalkeana. Tämän enempää lunta en kaipaakaan...
There are some plants that keep me company through winter, such as my pelargonium collection, some tender bulbs and my parents' old Hoya. I'm really not very interested in indoor plants, the garden generally grabbing all my attention.
Hyasintin sukulainen
Bellevalia longistyla alkoi versoa lehtiä kesällä, mutta on sen jälkeen jäänyt miettimään, pitäisikö kasvua jatkaa vai ei. Tämä laji kukkii keväällä, ehkä tämäkin yksilö odottaa päivien pitenemistä.
Vanhempieni vanha isoposliinikukka on ensijärkytyksen jälkeen viihtynyt hyvin saariolosuhteissa. Aiemmassa osoitteessaan sillä oli talvisin huomattavasti lämpimämpää ja huoneilma oli selvästi kuivempi. Löysin sille näin kauniin vanhan ison ruukun vintiltä.
Parina aamuna lintujen kylpyaltaan pinta on ollut ohuessa riitteessä.
Isoposliinikukka – Hoya carnosa
.JPEG)
.jpg)
Kyllä tuo pelargoni voi ihan hyvin leikkiä lunta minunkin mielestäni! On ollutkin erikoinen joulu kun on päässyt pihatöihin aatonaattona ja tänään. Pensaat saaneet kyytiä,mukavaa :)
ReplyDeleteHyvää joulun jatkoa ja terveiset kisuille!
Minä sain joulupukilta Ihanat Pelargoniat kirjan..huoh..heti piti mennä omia varastoon kattomaan. Elossa ovat joskin vähän ränsistyineitä, pitänee heittää vettä vähän niille.
ReplyDeleteTänään oli myös järven jää vähän riitteesä, kun kävin uimassa, yöllä oli ollut pakkasta ja piti taas taiteille kävelytiellä, kun oli niin liukasta.
Ei ole lunta yhtään...outo olo! Oikeesti.
Niin kaunista!
ReplyDeleteInka, se on minustakin ihanaa että voi puuhailla pihalla. Ihan mahtavaa! Siis puuhailla muutoin kuin viime vuonna sitä iänikuista lumen lapioimista (tyydyin suurimmaksi osaksi vain tallaamaan kapeat polut kun lapioitavaa olisi ollut niin liikaa).
ReplyDeleteTuija; Se onkin kiva kirja! Tulee pienoinen pelargonien haalimiskuume sitä lukiessa. Olet reipas kun käyt järvessä tähän aikaan, hurr!!!
Naukulan Mamma; Kiitos ♥
Pelarkonia kyllä kaipaa valoa, kun on noin vaalea.
ReplyDeleteMinä kyllä tarvitsen lunta.
No nyt on sinunmieleinen talvi, ok.
En pysty pelakuita valoisampaan paikkaan saamaan kuin tuo talon lounaiskulmassa oleva kulmaikkuna. Viereinen pelargoni on kyllä valkokirjavalehtinen lajike aina muulloinkin, jos sitä tarkoitit. Mutta onhan ne talvisin kalvakoita, sille ei voi mitään, ja lehdet ovat pienet ja harvassa. Pääsevät kesällä taas ulos, ja pikku hiljaa tässä alkaa päiväkin pidetä!
ReplyDeleteVihreä päivitys, ihanaa! Huonekasvit pitävät yllä toivoa uudesta kasvukaudesta, mutta ihmeitä tuntuu tapahtuvan ulkosallakin. Kävin äsken taskulampun kanssa kurkistamassa metsäpuutarhan jouluruusua ja siellä aivan tyvessä on valkoinen nuppu!!! Huomenna pitää päivänvalolla vielä varmistua asiasta, muuten en usko. Toinen ihmetyksen aihe löytyi varastosta, kun huomasin kevätsipuliruukusta pilkistävän tulppaanin pienet piipot! Mitäs nyt? Heitin astian päälle puuvillakankaan ja pitäisi ehkä siirtää se vielä hämärämpään nurkkaan. Mitäs sitten sanot, kannattaako pensaita leikata nyt vai onko viisaampaa odottaa oikeaa kevättä? Inkan kommentti nimittäin innoitti kovasti oikeisiin pihatöihin ;)
ReplyDeleteVoi ihanaa Maria, en usko, että voit erehtyä taskulampun valossa! Voi miten hurmaavan ihanaa!
ReplyDeleteTulppaanien piipoista en oikein tiedä, pimeys varmaan auttaa mutta vielä enemmän auttaisi kylmempi ilma... tosin piipot nousevat todella hitaasti näin talvella, mutta mutta... voisiko ne nostaa ulos? Ja entäs jos tulee pakkanen, sitten sisälle talliin, ja näin kevääseen saakka? Tai sitten tarkkailet tilannetta kurkkaamalla välillä kankaan alle ja toimit (alat kantaa ruukkua ulos) vasta sitten jos ne edelleen näyttävät kasvavan.
Joku viisaampi sanoo varmaan toisin, mutta itse leikkaisin pensaita nyt, jos mieli tekee. Pensaita on aika vaikea saada hengiltä, kun ne versovat aina tyveltä. Minusta puutarha- ja muitakin hommia kannattaa tehdä silloin kun a) on aikaa ja b) on intoa. Ja kasvithan ovat pääosin nyt lepotilassa, jolloin ne kestävät leikkuuta.
Eli ei muuta kuin oksasahasta kiinni ja anti mennä vain!
No mutta tuohan kuulostaa hyvältä! Jos huomenna tuntuu siltä, tartun sekatööreihin ja alan napsia! Voisin tosiaan nostaa astian ulkokatokseen, mistä sen vasta äskettäin nostinkin varastoon. Siellä on varmasti liian lämmin. Ja kun pakkaset yllättää, roudaan astian sitten takaisin :)
ReplyDeleteTosiaan, pieni nuppu sai aivan sydämen pompahtamaan. Nappaan huomenna kuvan ja varmasti päivitän tämän ihmeen!
Maria, juu, mutta varo ettet lähde lentoon kuin Maija Poppanen siellä myrskyssä sitten! Laita jotkut oikein painavat kengät jalkaan ;-)
ReplyDeleteJotain myrskyä tosiaan tulossa, mutta ei hätää, olen kokenut Maija Poppanen, pukeuduin nimittäin tuoksi kuuluisaksi nannyksi penkkareissa vuonna... -97!
ReplyDeleteOnpa herkku tuo Nikolai, minäkin haluan tuollaisen! Onneksi ei ole hippustakaan lunta ja voi ihailla kaikkia kasveja, let´s pray, että tilanne pysyy stabiilina meille...
ReplyDeleteAika harvinainen ja ainutlaatuinen joulukukkija tuo valkea pelargoni mutta sitäkin kauniimpi. Yhdestä pienestä pelargonin kukastakin on iloa tähän pimeään vuodenaikaan. Posliinikukka on komean näköinen.
ReplyDeleteMaria; Jotenkin voin ihan nähdä sieluni silmin sinut Poppasena!
ReplyDeleteHortensia; Kuules, luulen että näin tuota samaa pelakuuta kai Plantagenissa viime kesänä, hankin omani Tukholman puutarhamessuilta, taisi olla Bergabackenin osastolta. Heiltä voi tilata pistokkaita postitsekin. Yritän ottaa omista pelakuistani pistokkaita myyntiin Billnäsin puutarha -tapahtumaan toukokuussa.
Paula; Kyllä nuo aika hyvin kukkivat pitkälle syksyyn ja pari-kolme laatua on aina vähäisessä kukassa joulunakin, kun ovat viileässä ja valoisassa.
Pienikin kukka on tärkeä juuri nyt!
Mukavan eteenpäin meneviä kuulumisia sieltä saarelta. Minulta katkesi Mårbackasta pari isoa oksaa loppusyksystä. Oksat kukkivat yhä maljakossa ja niissä on hyvät juuret. Oisko mahdollista, että ne sinnittelisivät kevääseen... tai onkos nyt jo melkein kevät... ainakin, kun tammikuu alkaa.
ReplyDeleteKyllä ne voi varmasti istuttaa multiin ruukkuihin :-)
ReplyDeleteHuuih, täällä tosiaan tuulee ja jossain vielä ilmeisesti paljon kovempaa!
ReplyDeleteOlen selannut siemenluetteloita netistä ja tehnyt listaa tulevaa kautta varten! Lisäksi ehdin jo tänä aamuna katsella boksilta vanhoja puutarhaohjelmia ;)
Haaveilen edelleen etelänruusuruohosta ja koitan saada sen siemenestä itämään. Sitten ihastuin Claus Dalbyn puutarhassa korkealla huiteleviin rohtovirmajuuriin ja ajattelin kokeilla sitäkin.
Mistähän muuten nappasin tuon vuosiluvun -97? Oikeasti se oli -93...
Huomenta ;-)
ReplyDeleteVähän mäkin mietin, että olitkos sinä niin nuori... No ei ikä mitään, ja numeroitahan nuo vain ovat. Maija Poppanen saa olla joka iässä ja lennellä sateenvarjon, mustien saapikkaiden ja leveiden hameiden siivittämänä jos suinkin osaa.
Siemeniä, aah. Minä hankin tavallisen ruusuruohon taimen Maatiaisen taimivaihdossa Helsingissä viime syksynä, mutta siinä ei ole ollenkaan niin makean glöginpunainen kukka kuin etelän mallissa, vaan ennemminkin sinivioletti. Kasvi on jotenkin sen oloinen, että se on helppo kasvattaa siemenestä, en tiedä miksi näin ajattelen. Sen olemus on sellainen. Onnea matkaan! Tulee tämä paljon edullisemmaksi kuin jos ostaisit kymmenen tainta.
Virmajuuret ovat joidenkin kissojen huumetta, vähän niin kuin kissanminttu. Mutta ehkä tuore kasvi ei sekoita Samurain päätä ;-)
Miten voit? Onko kaikki hyvin siellä saaressa? Olen koko aamun ajatellut, että pidät puusta kiinni kissat kainaossa kun tuuli yrittää viedä sut...:(
ReplyDelete