Wednesday, 21 December 2011

Tulkoon kevät

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' on lähes puhkeamassa lehteen.

Maasta nousee piippoja siellä sun täällä.

Tästä kuvasta näkyy, että tänään maassa on ihan vähän jäähilettä.

Ruusukvitteni miettii, josko lähiviikkoina voisi paukauttaa kukkanuput auki.

Sormustinkukat ovat hurmaavan vihreät ja ne ovat tehneet noin tsiljoona siementainta. Nämä ovat valkokukkaisia, jotka olen kasvattanut siemenestä itse. Lienee paras siirtää osa näistä ruuhkataimista toisaalle, mutta ehtii sen tehdä keväälläkin. Nyt on toisaalta mitä parhaat istutussäät.

Syreeninkin nuput pullistelevat. Tänään oli hieno valoisa päivä ja huomenna on talvipäivänseisaus, sehän tarkoittaa sitä, ettei tämä tästä enää pimene vaan valostuu. Helpotuksen tunnetta ei voi sanoin kuvailla.
Valoisaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Ruusukvitteni – Chaenomeles

31 kommenttia:

Maria said...

Täällä Saaripalstallahan on mahtava meininki, hyvä Saila! Itse en ole ehtinyt päivänvalolla puutarhakierrokselle tarkistelemaan silmujen ja versojen tilannetta, mutta korjaan asian heti perjantaina. Hyvää huomista talvipäivänseisausta!

Jokke said...

JEEE! Kevät tulee! Taas päivän lähempänä.

Katja said...

Katselin omassa puutarhassa hämmentyneenä, että ukonhattu yrittää puskea noita piippoja mullan seasta. Reppanat ihan sekaisin vuodenajoista. Mutta kevät, tulkoot minun puolesta mahdollisimman pian :)

maiju said...

Hienoa että kuvaat kaiken tuon kasvun. Onhan tämä outo syksy, saa nähdä mimmoinen talvi meillä on vuonna 2012.

Oikein Mukavaa ja Rauhaisaa Joulua Sailalle, Ransulle ja Mustille. t. maiju

Saila said...

Hihii, arvasinhan, että vaikka kukaan muu ei ymmärtäisi riemuani, vaan miettisi jotakin sellaista epärelevanttia asiaa kuin joulumieli, niin ainakin MARIA ymmärtää (ja mitä ilmeisimmin JOKKE myös!).
Ilo pullistuu noiden nuppujen myötä, tässähän ihan pakahtuu, varsinkin, kun tänään paistoi AURINKO! Olo kuplii kuin samppanja ihan pelkästään näitä kuvia katsellessa.

Saila said...

Katja ja Maiju, kiitos kommenteista! Kyllä kasvit näin pienine versoineen kestävät senkin, että tässä tulee vielä kylmempi talvi väliin. Mutta voi kunpa ei tulisi!

pioni said...

Valoisampaa aikaa odotellessa. Jo muutaman viikon kuluttua sen huomaa, huomaahan?

Saila said...

Kyllä vaan sen huomaa, se on monta minuuttia per päivä!

Risusydämen Marja said...

Jee, ihanaa, kevätpostaus!
Meilläkin on sormustinkukat varsin reippaan oloisina tuolla pihalla :)
Ja lamoherukassa vasta onkin isot silmut. Työnantajani kävi taas viime perjantaina karsimassa sitä, oksapistokkaat kuulemma juurtuvat tähän aikaan vuodesta parhaiten!

Voi että, pian päivät taas alkavat pidentyä ja tintit kiljua pihapuissa ;)

sylvi said...

Voi, voi, malttakaa kasvit odottaa ettette palellu kun tulee pakkasta!!!
Ihmellinen alkutalvi siellä.
Iloista keskiviikkoiltaa myös sinne teille!♥

Saila said...

Jee, kevätpostaus kun on keväistä! Mikäs sen mukavampaa.
Noiden valkoisten sormustinkukkien lisäksi toisessa penkissä on aprikoosinväristen hienot lehtiruusukkeet ja siementaimia tämän kesän yhdestä kukkavanasta. Kuvasin viime vuonnakin sormustinkukan vihreitä lehtiä juuri ennen lumen tuloa, en ollut aiemmin tajunnutkaan nissä olevan talvivihreät lehdet.
Kyllä kasvit ovat aika joustavia säiden vaihtelujen suhteen, eivätköhän ne kestä vaikka talvikin tulisi. Toivotaan näin!

Naukulan Mamma said...

"No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille..." Jotenkin noin se menee ja nuotinvierestä nyt ainakin! Toivoa siis on :)

Auli said...

Jee!! Vaikuttaa lupaavalta!

Maikki said...

Voi ihmetys! Täällä ei sentään noin keväistä ole vaikka olisihan se lohdullista sekin.. Tosin, kuinkahan paljon kasvit nyt sitten kärsii jos kohta tulee kovat pakkaset?

Tuija said...

No hitsin, hitsi, siellähän on ihan kevättä rinnassa.Näyttää kyllä ihan hyvältä.
Nyt en kyllä kirjoita mitään lumesta!!!!! Tiedät kyllä :) ja tää virnistelee täällä.
Silitykset pojille ja sulle lämmin jouluhali.

Myrsky said...

Talvipäivänseisaus! Jee täältäkin:)

Saila said...

Jee vielä kerran kaikille!
Toivoa on, on niin MAHTAVAA ja IHANAA kun keskellä pimeintä talvea on näin paljon elämää!
Kasvit ovat joistavia, kyllä kai ne kestävät. Pitää vähän tarkkailla säätiedotuksia ja sitten tehdä ehkä joitakin suojaustoimenpiteitä, vaikka ne eivät kyllä kuulu luonteeseeni. Kyllä kai kasvi, jos joku, osaa elää luonnonolosuhteissa. Juurten jäätyminen on yleensä pahempi juttu kuin versojen.

Tuija; Hyvä ;-) Kuka tähän nyt mitään lunta kaipaisi? Kukkia tässä odotellaan!

sariw said...

Vautsi kun paljon siementaimia !
Meillä on nyt maa valkoinen, eli enpäs pääsekään tutkimaan meidän taimitilannetta. Tosin aaton jälkeen on luvattu taas vesisateita ; )
Kohta pääsee jo tekemään ensimmäisiä siementilauksia.... sitä odotan : )

plapi said...

Ihania kuvia! Oijoi! Minäkin huomasin tänään krookuksen punkevan itseään maasta. Hassua jotenkin! Hyvää joulua!

intopii said...

Jeejeejeee!! Aivan ihanaa! Minä jännitän joka päivä, vieläkö mennään leudoissa tunnelmissa, ja olen niin onnellinen jokaisesta lisäpäivästä.

Päivällä minäkin huomasin lounaspaikkamme ovenpielen pensaassa selvät lehdenalut, ja omalla pihalla sipulikukkien piipat kurkistelevat vähän siellä ja täällä. Tosin joissakin paikoissa kurkistelevat kokonaiset sipulit, kun fasaanien pirulaiset kaivelevat niitä taivasalle.

Tänään oli vinkeä ilma, kun ajoin töistä kotiin: taivas oli lähes selkeä, mutta autosta katsoen maiseman ympäröi sumu. Joulukuun 21. päivänä. Huomisen kun vielä jaksaa, saa alkaa laskea VALOISAMPIA minuutteja. Halleluja!

Saila said...

Kiitos kommenteista Sari W, Plapi ja Intopii!

Nuo sormustinkukkien siementaimet kun peittävät koko maanpinnan, on se ihanan heleänvihreä ♥
Ihalin tänään myös syyssahrameita, jotka istutin vähän myöhässä niin ne nousevat nyt vasta, kivan näköisiä pelkät lehtitupsutkin, vaikka en vielä kukkanuppuja huomannut.

Lisäpäiviä tulee, sillä juuri äsken kuulin kun uutisissa sanopttiin; sää kylmenee mutta vain tilapäisesti, sitten lauhtuu taas. Ou jee! Tuntuu kuin olisi lotossa voittanut.

Paula said...

Oi mitä silmuja! Minullakin varmaan sormustinkukka Koskella viheriöi komeasti. Istutin sen taimesta, siitä kasvoi komea lehtiruusuke tai melkein pensas, ja sen pitäisi kukkia vasta ensi kesänä valkoisin kukin. En ole nähnyt sitä viikkokausiin. Saman penkin toiselle laidalle istutin valkoisen kevätesikon. Sekin näytti syksyllä oikein rehevältä. Hyvää loppuviikkoa!

elämäni matkat said...

Ihanat kuvat, lupaavat hyvää :)

Saila said...

Muhkeat lehtiruusukkeet lupailevat muhkeita kukintoja!

sanna said...

Kylläpä on kevättä kohti menossa kasvit jo talvipäivänseisauksen aikaan. ;) Ihanaa kun valoa kohti mennään. Mut jos nyt kuitenkin keskittyis hetken joulun aikana läheisten kanssa olemiseen...täällä kun lumi peittää maan ja kaikki kasvit on piilossa. Hyvää joulun aikaa sinulle!

Nettimartta said...

Olipa tosiaan keväinen fiilis kasvikuvissasi, mutta noi sun kissasi vasta hauskasia ovatkin. Mukava vierailuretki tassuttajien kanssa. Tykkäsin kovasti.

Saila said...

Kyllä eilen olikin keväistä kun aurinko paistoi. Tänään vähän viileämpi päivä ja pilvistä, mutta meneehän tämäkin, varsinkin, kun tietää ettei päivä enää pimene.
Mukavaa joulunaikaa ja kiitos kommenteista Sanna ja Nettimartta!

Zepa said...

Ou nou! Ja seuraavaksi sitten pakkasta... ei oo kiva :-( Mutta pitää yrittää näytellä näitä kuvia mun duunipaikan bambuille, jotka yhtäaikaa kuolee ja työntää uutta lehteä, samasta varresta siis. Niinq että "elämä voittaa" tai jotain...

Saila said...

Elämä voittaa aina. Silmut kestävät pakkastakin aika hyvin.

Sanna said...

Jos valoa olisi ollut hiemankin enemmän, krookukset omenapuun juurella olisivat kukkineet nyt jouluna. Harmi että jäivät nuppuasteelle (vielä..).

Saila said...

Niin, pimeys varmaan kertoo kasveille aika paljon vuodenajasta, vaikka lämpötila olisikin hieman tavallista korkeampi. Tuskin ne hurjan nopeaan kehitykseen nyt päräyttävät. Silti, toivon näkeväni jokusen kukan jo tammikuussa, ja toivottavasti sinunkin krookuksesi kukkivat silloin!