Sunday 2 May 2010

Tuholaistorjuntaa

Musti tarkkailee keittiön ikkunoista tiluksiaan. Joka kevät sama stressi: talven aikana tyhjillään olleet naapurien pihat ovatkin täynnä ihmisiä, koiria ja autoja. Kaikille pitää murista, sillä nehän ovat Mustin reviirillä!

Ransu tuo saaliinsa sisälle eteiseen ja vaatii huomiota ja kehuja. Suuri vesimyyrä onkin hieno saalis! Niin myös minun mielestä, kun se ikävästi tuhoaa kasvien juuria. Olemme Ransun kanssa eri tyytyväisiä; minä myyrien vähenemiseen ja Ransu itseensä.

Kauriit ja jänikset syövät yllättäviäkin asioita, viime keväänä hävisivät juuri nousussa olleet kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris). Tosi harmistuttavaa! Istutin niitä pienen pussillisen joista nousi vain kaksi, tosin tämä kosteasta niitystä pitävä kasvi pitäisi kuulemma mieluiten siirtää tuoreena, ei kuivana, kuten pussin sipulit. Tänä keväänä versoja on kolme, laitoin kunkin päälle metallikehikon, ehkä se antaa hieman suojaa...? Tai ehkäpä pitää pelata varman päälle ja laittaa kanaverkkoakin.

9 comments :

  1. Minäkin pidän kirjopikarinliljoista.

    Ne tuntuvat hiipuvan täälläkin, mutta onneksi jokunen nousi viimevuonna. Kissa on kyllä kätevä apulainen puutarhassa ja ylpeä. :)

    ReplyDelete
  2. Onpas ransulla iso saalis! Meidän Viiru otti viimekesänä kiinni kärpän ulkona. Se oli näköjään ollut se monen vuoden ajan puuhastellut rapisija seinän välissä koska sen jälkeen ei ole rapinoita kuulunut :)

    Kurjia vieraita puutarhassa nuo kauriit ja jänikset :(

    ReplyDelete
  3. No jopas tuli saalista! Kai saaliit tuodaan kuolleina esiteltäväksi, eikä kuten mun vanhan kissan tapaan leikkikaveriksi sisälle? :)

    Luulin istuttaneeni syksyllä krookuksia sinne tänne, mutta mitään ei näy eikä kuulu. Mystistä.

    ReplyDelete
  4. Musti yrittää siis tuholaistorjua naapureita murisemalla! Onneksi ei sentään raahaa niitä ransumaisesti luoksesi, että tässä, sainpas sen nitistettyä... Meidänkin pihalla tuntuu olevan nyt tavallista enemmän kasvikatoa, rankka talvi taitaa näkyä siinä, että kaikkia kasveja on vähintäänkin maisteltu ellei kokonaan tuhottu.

    Ihania kuvia oli taas sieltä saaristosta! Tällä kertaa minun ei onneksi tarvitse kuitenkaan kadehtia ja huokailla, sillä palasin juuri itse Vakka-Suomesta saaristovappua viettämästä. Hauskaa oli!:)

    ReplyDelete
  5. Onpas sinulla tehokas myyräntorjuja !
    Meillä nuo kirjopikarililjat ovat levinneet hyvin siemenistä ja viime vuosina on alkanut tulla paljon valkoisia. Ne ovatkin Kuupuutarhan vieressä ja ehkä siitä älysivät muodostaa sinne sopivaa väriä ; )

    ReplyDelete
  6. Oi Sari, ihanaa jos kirjopikarililjat leviävät, sitä toivon kovasti! Olen nähnyt niitä livenä (tai siis villinä) Ranskassa Cognacin lähellä kosteassa lehmihaassa, niinpä laitoin omani tontin "kostea niitty"-osaan.
    Voi S, pahalta kuulostaa. Jänikset rakastavat krookuksia, ja maistuvat ne kauriillekin jos niitä tuholaisia teilläpäin liikkuu.
    Joo Jenni, minäkin mietin, että oliko pakko laittaa Musti kyttäämässä naapureita heti tuon otsikon alle mutta sinne se nyt tuli pistettyä... Ei ole toistaiseksi rohjennut tarttua naapureita kauluksesta ja raahata heitä tänne kotiin.. Musti on niin siisti ja asiallinen, että hän kyllä tuo saaliit vain kuolleina jos silloinkaan, ja syö siivosti heti eteisessä ja jättää vain pienenpienen sisäelimen siististi jälkeensä. Ransu sen sijaan... No, sanotaan että joskus eteisestä kuuluu vikiviki mäts mäts, piip läiskis... Jos avaisin oven niin touhu jatkuisi sisällä. Mutta ehkä Ransu on jo hieman oppinut, ainakin hän jo osaa syödä myyrää: asia, joka aluksi oli ihan outo hänelle.

    ReplyDelete
  7. Onpas Ransulla hieno saalis! :) Puutarhanmyllääjäjyrsijät saavat kyytiä.

    Joka huushollissa pitäisi olla yksi tai useampi vahtikissa - mikään tapahtuma lähiympäristössä ei jää huomaamatta. :D

    ReplyDelete
  8. Miten sinä Saila siellä saaressa pärjäisitkään ilman hienoja poikiasi, heillähän näyttää olevan tassut täynnä työtä!

    Istutin syksyllä useamman pussin noita kirjopikarililjoja, vieläpä kosteaan paikkaan puolivarjoon. Mitään ei ainakaan vielä näy...

    ReplyDelete
  9. No niin Maria, ei tuosta kuvastakaan paljon mitään näy ;-) Ne ovat hassuja hentoisia punertavia vänkyröitä mitä tuskin huomaa ennen kuin kukka aukeaa.
    Ja minähän en pärjäisi hetkeäkään ilman kissojani, ne eivät ole minun kissoja vaan minä olen niiden ihminen, siis ihan niiden pauloissa!
    Kyllä Sirpa, Musti on niin hieno vahti ja isäntä ettei paremmasta väliä. Ja minä kuulen koska joku liikkuu jossakin kun Musti murisee ;-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!