Hei, tätä en vielä paljastanut

Tuvan oven päältä katonrajasta paljastunut boordi

Viime kesänä, kun vanhasta talosta otettiin irti kovalevypaneelit ja tapetit (9 kerrosta), alkoi uusi jännittävä tutkimusmatka talon historiaan. Tuvan seinät ovat tummuneet noesta. Hella on joskus ollut avotulimallinen, sillä lattian alta löytyi hellakoukku. Se on hieno, vaikkakin hyvin ruostunut.

Talo on rakennettu noin 1870, arvelen, sillä sinä vuonna galtbyläinen merimies osti tontin nuorelle perheelleen. Sitä ennen tontti oli kuulunut viereiselle Mickfolsin eli Östermarkin tilalle, ja rakennuksia tontilla varmaankin oli jo. Kuitenkin tämä asuintalo on hieman arvoituksellinen. Se on selvästi koottu kahden eri talon kehikoista, niin kuin tietysti oli tapana: hirret käytettiin yhä uudestaan. Tuvan seinässä on ollut pienempi ikkuna, varmaan silloin, kun se on ollut pikkuisena yhden tuvan kokoisena talona. Se ei kuitenkaan ollut näillä sijoilla, sillä talon kivijalka ei katkea eri hirsikehikoiden liittymäkohdassa, vaan jatkuu selvästi tätä taloa varten tehtynä.

Uudemmista hirsistä on tehty kaksi kammaria, hirret ovat hieman ohuempia. Toisen kammarin seinän ylimmissä hirsissä on vuosiluku 1805.

Ikkunat ovat, restauroijamiesten mukaan, vanhempia kuin 1870. Niiden salvat ovat vanhempaa tyyliä. Ikkunat ovat kookkaat talon kokoon nähden. Rakennusmateriaalia tietysti kierrätettiin.

Ensi kesänä jännitän kukkiiko "juhannuspioni". (Nimi lainausmerkeissä, sillä se on epävirallinen). Tässä se on vielä ikivanhalla paikallaan talon kivijalan etelänpuolella. Siirsin suuren osan juurakosta muualle evakkoon ja istutin naapurillekin.

Tämä on eri kasvi kuin tarhapioni tai talonpoikaispioni, bondpion. Matalampi, mattalehtinen, karvaisen nukkaiset lehdet alapuolelta. Kukkii hyvin aikaisin, Turun saaristossa yleensä jo kesäkuun alussa.

Tätä pionia näkee siellä tällä vanhoissa puutarhoissa, ainakin Korppoossa olen bongannut sitä muutamaltakin pihalta Hevonkackista Utöseen asti. Hauskaa on, että löysin tämän kasvin pihastani juuri samoihin aikoihin kun kollegani Rea Peltola ja Vesa Koivu kirjoittivat Pionit -kirjaansa ja tekivät tutkimusta juuri tämän pionilajin säilymisestä Suomessa.

Niinpä tein tutkimusta minäkin. Kävin naapurisaarella kurkkaamassa kalastajatilaa, josta talooni tuli emäntä vuonna 1912. Ja löytyihän se sieltäkin. Kasvi tuli emännän mukana, aika luontevaa. Samalla hän toi rakkauskirjeensä, mutta se on toinen juttu.