Barge trips take longer than usual due to lots of ice. If there's no hurry; what's the rush – enjoy the scenery!
Galtby-Norrskata-lossilla. Norrskata lähestyy, mutta laivaväylän reunalla on hankala edetä: laivat työntävät jäitä yhteen suuntaan, kun lossin pitäisi päästä väylästä poikki. Lossi joutuukin sahaaman ees taas monta kertaa, kunnes se selviää laivaväylän reunasta eteenpäin.
The barge crosses a ship route.
Laivaväylä näyttää nyt tältä.
A small hovercraft operates on those islands where a regular ferry has ceased to work. Ice makes their way very slow, whereas the hovercraft glides on!
Kaikenlaisten myöhästysten jälkeen – losseillakin on tällä hetkellä erityisaikataulu – ehdin juuri ja juuri ilmatyynyalus Leijuun. Onneksi, sillä tavaroiden kantaminen jäiden yli jalan olisi ollut aikamoinen näky (kissat, venevajan ikkunat ynnä muut tavalliset tavarat, kuten kamera, tietokone ja puhtaat pyykit sekä ruuat). Onneksi Galtbyn lossin ystävälliset miehet odottivat minua, ja myös Leijussa ollaan pitkämielisiä.
.JPEG)
.jpg)
Kiitos Saila, voin jo kuta kuinkin hyvin! Ja kirjasi olen lukenut kannesta kanteen! Tykkäsin tosi paljon; jäi tunne, että kirja pitää lukea uudelleen ja uudelleen. Ei sen vuoksi, että teksti olisi vaikeaselkoista vaan sen, että se herätti ajatuksia ja auttoi pohtimaan puutarhajuttuja syvemmin. Teksti avasi erilaisia näkökulmia ja monta ahaa-elämystä tulikin. Tämmöinen oli esimerkiksi pienilmastoa käsittelevä kappale. Hieno kirja, saat olla ylpeä ja tyytyväinen saavutuksestasi!
ReplyDeleteTeet kyllä unelmajuttuja; toimitat puutarhalehteä, pyörität nettikauppaa, suunnittelet puutarhoja ja ehdit vielä kirjoittaa kirjankin. Kateus ei oikeasti kuulu luonteenpiirteisiini, mutta jos kuuluisi, olisin taas ihan vihreä! Oikeasti ihailen ihmisiä,jotka tekevät juuri niitä asioita, joita rakastavat ja joissa ovat hyviä.
Ja vielä tämän päiväiseen postaukseesi; melkoinen matka on ilmeisesti takana, kantamuksineen kaikineen!
Voi että Maria, teit minut nyt onnesta soikeaksi. Olin toivonut, että sille, joka lukee kirjaani, tulisi juuri noita uusia ajatuksia ja näkökulmia. Olen vain vähän pelännyt, onko kirja liian filosofinen, jos joku haluaa kädestä pitäen rakenna näin -neuvoja. Mutta siihen on eri kirjat.
ReplyDeleteJuu, matkan rankin osuus (kaahailua lukuunottamatta, jossa on aina oltava kieli keskellä suuta: kun seuraavaan alukseen on 2 päivää, ei huvita myöhästyä!) oli kyllä tavaroiden saaminen laivarannasta kotiin. Yleensä pääsen autolla pihalle asti, mutta Leijuun ei auto mahdu, edes minun pikku kirppuni. Kissani on onneksi niin hienoja, että ne osaavat matkan omin jaloin, nehän tulevat usein seurakseni laivarantaan viemään roskia ja hakemaan posteja :-)
Olin pakannut suurimman osan tavaroista rinkkaan ja vein sen ensin kotiin, sitten palasin pari kertaa potkukelkan kanssa. Kotipiha oli niin lumen vallassa, että sen ylitys vaati voimia. Nyt täytyy sanoa, että tällainen kevyt lumi, johon on sulanut kuori, joka kantaa ehkä tai sitten sinne ehkä humpsahtaa polvia myöten, on ÄRSYTTÄVÄÄ!!!#†£$∞∞§||$†††!!! :-#
Muuten, ehkä minusta saa helposti hurjan tehokkaan kuvan, mutta oikeasti olen kaikkea muuta. Olen maailman hitain, ja minulla on siitä jatkuvasti hirveän huono omatunto. Että kateutesi on minusta ihan aiheetonta!
Tuolta K-blogin kautta tulin kivaan blogiisi :) kirjasi vaikuttaa sellaiselle mikä pitää hankkia omaksi! On kanssa jännä tietää, miten saaristossa hoituu tuo liikkuminen. Taisi meikäläisen haaveet saarimökistä vaihtua juuri johonkin helpompaan ratkaisuun :) kissoille rapsutuksia :)
ReplyDeleteHei S! (Onpa hieno nimikirjain ;-))
ReplyDeleteSaarimökki on oikein hyvä idea, voihan siellä olla käymättä nämä hankalat ajat. Eri asia on asuminen, kun pitää päästä kotiin vaikka olisi kuinka hankalaa. Saaristossa on paljon porukkaa kesällä, ja joitakuita tuskastuttaa ajatus talvesta, kun ei (muka) tapahdu mitään. OIkeasti tapahtuu koko ajan ihan tarpeeksi, mitä ihmeen tapahtumaa sitä ihminen edes kaipaa koko ajan?
Kun saaristo on täynnä ihmisiä keskikesällä, on täällä minustakin silloin hienoa, mutta se oleellinen – hiljaisuus ja tila – tuntuvat vähän uupuvan. No, vaihtelu virkistää!