Tilanne: lämmin ilma ja lampaiden tuoksu tulvahtaa nenään kun avaat oven. Kuuluu rousk rousk. Rousk. Rousk. Rousk. Olkien kahinaa. Rousk.
Kun lampaat huomaavat jonkun tulleen, kuuluu: määmää, mää, mää, mää, mää! eri puolilta. Myös karitsat alkavat korkealla vaativalla äänellä: mää, mää!
Maria ihmetteli miten karitsa on emonsa selässä. No, useinhan täällä ollaan, ja jos ei emon niin jonkun muun kivan tätin. Tää on hyvä ja lämmin paikka ja täältä näkee maailman ääriin. (Täti: rousk rousk)
Rousk rousk. Multa just parturoitiin turkki, vähän hassun näkönen olo mutta kevyeltä tuntuu. Onneks täällä ei oo peiliä. Rousk rousk.
Mä maalaistyttö oon, kaikki muutkin rouskuttaa niin määkin koitan.
Rousk rousk. Mitähän tällä pitäis tehdä, ei maistu miltään.
Hei sullon jotain! Mulle kans!
.JPEG)
.jpg)
Voi ei! Heti kun näin postauksen otsikon, teki mieli huutaa iik! - ja nyt vielä enemmän, kun kuvat olivat vielä suloisempia kuin kuvittelin. Ihania lampaita. Ja kiva kuulla (ja nähdä) kertomuksia lampaiden elämästä. Mullekin oli ihan uutta, että emon tai kivan tädin selässä voi istua! :D
ReplyDeleteIhania! Lämmin ja rouskuttava tunnelma välittyy kuvista tänne asti. Näyttävät perin onnellisilta nuo lampolan asukit.
ReplyDeleteVoihan Jenni, iik! On nuo asukit kivoja. Lampaat on tosiaan siitä mukavia, että ne on jotenkin sellaisia perustyytyväisiä ja rauhoittavia tyyppejä. Ja uuhen selässä saattaa olla useampikin pikkuinen kuin yksi! Sinne on välillä tunkua. Sellaiset tädit, joilla on leveä olemus, on suosittuja (niin kuin ihmisissäkin!)
ReplyDeleteIhania :)
ReplyDeleteKivakiva! On mukavaa, että määkijät tuottaa teille lukijoillekin iloa!
ReplyDelete