Näin olen pienestä pitäen ajatellut, ja näin ajattelevat myös muut perinnerakentamisesta kiinnostuneet. On sääli katsoa, kuinka moni hirsinen vanha päärakennus on saanut suuret panoraamaikkunat ruutuikkunoiden tilalle 60-luvulla – ei siksi, että siinä ikkunatyypissä on mitään vikaa, mutta se kuuluu eri talotyyppiin.
Onneksi omaa taloani ei koskaan innostuttu muuttamaan, ja se onkin mielestäni hienoa ja talo on oikea helmi, vaikka saatan olla ainoa, joka näin ajattelee. Tontille rakennettiin 40-luvulla rintamamiestalo, jossa perheen poika eli. Jos sitä ei olisi rakennettu, olisi vanhaa taloa muutettu. Kuvassa näkymä ulko-ovesta sisään tupaan, jonka muurista näkyy kulma. Takaseinällä ehjä pohjoisikkuna. Lähes kaikki talon alkuperäiset ikkunat saa kunnostettua, se pitäisi vain ehtiä tehdä!
Rintamamiestalossanikin on alkuperäiset ikkunat, ja alkuperäinen lähes kaikki muukin, siis helmi sekin! Ullakon ikkunan sain viime kesänä vähän rikki, kun maalasin taloa ja siirsin pitkiä tikkaita. Mutta tuo ullakon kolmiruutuinen ikkuna on muutenkin erittäin huono, länsipuolella se on saanut kokea tuulet ja myrskyt jo 60 vuoden ajan ja karmi on lähes läpimätä. Onneksi rintamamiestalon ikkunoita on varaosapankeissa hyvät valikoimat.
Vanha talo on nyt pakettitalo tuulensulkupaperissa. Yläosan laudoitus on niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvitse uusia, maalata vain.
Ahvensaaressa on kiintoisia ikkunoita ladoissa ja rantavajoissa: kun lasiveranta on purettu tai sen ikkunat vaihdettu, on vanhat käytetty hyödyksi. Näin hieno ikkuna löytyy laivarannan vajasta.
Tämä venevaja on Espoossa. Kun omaa venevajaani nyt kunnostetaan, päätin etsiä siihen uudet ikkunat, sillä siinä ei ole kuin yksi ikkuna ennestään ja sekin huonokuntoinen. Billnäsin rakennusapteekista löysin muutaman ruutuikkunan ja yhden pyöreän, neliruutuisen ikkunan, joilla saa venevajan kyljen varastosta valoisamman. Paremmat valikoimat ovat todennäköisesti kauempana pääkaupunkiseudulta – Metsäkylän navetassa Hämeenlinnassa, Curatiossa Paraisilla ja Tammelassa Raumalla.
Tämä hurmaava saaristohuvila on Espoossa, Munkholmarnalla. Alunperin kesähuvilaksi rakennetussa talossa on ilmeisesti alkuperäiset tai ainakin niiden mallin mukaan tehdyt ikkunat, tasapainossa rakennuksen kanssa.
.JPEG)
.jpg)
Huoh. Minä olen sielultani vanhassa talossa asuja, mutta niin ei kai ole tarkoitettu käyväksi. Lapsuuteni kylä oli täynnä vanhoja maalaistaloja, pikkuriikkisiä torppia ja jokunen rintamamiestalokin löytyi. Ystävieni vanhoissa maalaistaloissa oli tekemistä ja aarteita ja jänniä paikkoja lopputomiin. Olen aina katsellut ja teen sitä edelleen, siis katselen vanhoja taloja ja tuo ikkunoiden yhteensopivuus talon tyylin ja aikakauden kanssa sekä rytmi on minusta tärkeä juttu. Pikkusiskoni muuten opiskelee rakennuskonservointia, ehkä tulevaisuudessa hän saa toteuttaa unelman vanhasta talosta minun sijaan :)
ReplyDeleteHei Maria!
ReplyDeleteTeilläkin on kyllä ihana talo... Kaikessa on puolensa. Teille ei vedä nurkista, ja hiiret ei juoksentele eristeissä. Tilat on nykyelämiseen suunnitellut, eli kylpy- ja pesutilat ynnä muut on tarkoituksenmukaisia - vanhaan taloon niitä on vaikea ympätä, kun ne olivat ennen kokonaan eri rakennuksessa. Todelliset vanhan säästäjät suosittelevatkin pesutiloja edelleen omaan rakennukseensa, ettei vanhaan tarvitse lisäillä tai ottaa kulmaa jostakin huoneesta.
Itse haluan kuitenkin sen verran asumismukavuutta, että kylppäri saa luvan tulla verannan jatkeeksi niin sinne pääsee vaikka pyjamassa keskellä talvea.
Ehkä voitte hankkia pienen kesämökkiprojektin, joka voisi tyydyttää "vanhan tarpeesi"? Kesämökin kanssa ei tarvitse alkaa miettiä lisäeristämistäkään, eikä kylppärihommia, vaan talo saa olla sellainen kuin on. Katson välillä kateellisena miten siellä teilläpäin on hienoja vanhoja rakennuksia, Turun saaristossa ja etelässä yleensäkin ne ovat niin kalliita että huh - pakko ostaa rötiskö kun muuhun ei ole varaa, ja sitten uskotella itselleen että se on helmi ;-)
Tottahan se on, että uudella on puolensa. Kesämökki voisi olla kiva, mutta nyt tuntuu, ettei semmoiseen projektiin ole rahkeita, ei rahallisia eikä muitakaan. Omassa talossa tuntuu olevan perheelliselle ihan yllin kyllin työmaata. Silti haaveilen ja bongailen kaikkia idyllisiä taloja ja miljöitä, eihä sitä koskaan tiedä...
ReplyDelete