Ensimmäinen piippo

 Tänään se löytyi!

Tämän kevään ensimmäinen versohavainto ei kuulu lumikellolle vaan kevätkurjenmiekalle, joka urheasti ponnistaa läpi jäähyhmäisen maan ja sormustinkukan lehden. Näitä kasvaa kivipenkereen eteläpuolella, lämpimällä ja suojaisalla kasvupaikalla.

Siinä vieressä on puuteripaju, jonka vaaleanpunaiset pajunkissat puhkesivat viime vuonna jo helmikuussa, tarkkailen sitä tiiviisti.

Tänään oli upea auringonpaiste ja mittarikin näytti jossain vaiheessa yli +4 astetta. Kiersin taas kaikki lumikellopaikat, vaan mitään ei löytynyt. Ystävien pihalla tämän saman kylän toisessa päässä on kuulemma jo versoja!

Vaan on perennojenkin jälleennäkeminen ihanaa. Tämä on viime vuonna istutettu harvinaisuus, haisukurjenmiekka 'Citrina'. Haisukurjenmiekka on valoisten metsien kasvi mm. Brittein saarilta. Toivon, että se menestyy tässä metsäpuutarhapenkissä.

Löysin uusia versoja alppipenkistä, lienevät jotakin pientä luonnontulppaania, joita olen tänne istutellut, mutta eivät ole juuri kukkineet. Neilikka on eri kuin eilisessä kuvassa, tämä on kääpiöneilikka.

Muotopuutarhasta löytyi urhea verso, joka voisi olla jotakin laukkaa. Näyttää niin kovasti sipulilta.

Eilen hoksaamani syyssahramin varsi taittui auringon lämmössä, ne olivat tosiaan varmaan jäätyneet pystyyn. Silti ne ovat kauniita ja jotenkin raikkaan näköisiä.

Lumen ja jään alta paljastui yllätys. En muistanut, että olin istuttanut tummalehtisen valkoapilan ruskopenkkiin viime vuonna. Näiden talvenkesto on ollut yllättävän huono, joten en uskalla toivoa mitään, mutta olisipa ihanaa, jos se osoittautuisi perennaksi.

Täytyypä etsiä jotain näiden päälle kasattavaa muutaman päivän päästä, kun mittari kääntyy kaiketi taas pakkasen puolelle.

Haisukurjenmiekka Iris foetidissima

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Syyssahrami Crocus speciosus

Valkoapila Trifolium repens