Monday, 5 February 2024

Pari kasvimuistoa viime keväältä

 Jäipä tuolloin esittelemättä.

Pihaesikot viihtyvät puutarhassani harmillisen huonosti. Minä kyllä pitäisin niistä, mutta ne eivät pidä olosuhteistani. Eivät kyllä monet muutkaan esikot. Ehkä vähälumiset talvemme tai tuuliset, kuivat kesämme – tai molemmat yhdessä – ovat syynä.
Pihaesikko on kulta- ja nystyesikon risteymä. Lajikkeita on lukemattomia eri värisiä ja nämä ovat niitä, joista rakennettiin kokonaisia näytehyllyköitä 1700- ja 1800-luvun Britanniassa. Pihaesikkoa kutsutaan Briteissä Auriculaksi, Ruotsissa nimellä aurikel, mistä tulee pientä sekaannusta, kun Primula auricula on kultaesikon tieteellinen nimi.
No, joka tapauksessa jossain vaiheessa onnistuin kaivamaan yhden kuolemaisillaan olevan pihaesikon ruukkuun, jossa olen onnistunut kasvattamaan sitä monta vuotta. Arvelin, että lajike saattaisi olla ihana vihreä-valkoinen 'Greenpeace', jonka olin tilannut legendaariselta Ray Molin-Wilkinsonilta Ruotsista.
Monta vuotta esikkoni kasvoikin ruukussaan, mutta ei kukkinut. Talvetan sen sisällä, täällä keittiöni viileällä (lue: jääkylmällä) lattialla, missä se viihtyy hyvin. Parhaillaankin se on niin lehtevä, että suunnittelen sen istuttamista suurempaan ruukkuun.

Viime keväänä kukkavarsi viimein nousi. Onhan tuo ihana, mutta ei ole 'Greenpeaceä' kyllä nähnytkään! Ei tämä ole mikään muukaan niistä ulkomailta tilaamistani erikoisuuksista, vaan varmasti täkäläisestä taimistosta nimettömänä lajikkeena hankittu.
Sydämen tuo täydellinen kukkanen silti vie.

Edellisissä kuvissa taustalla häämötti toinenkin saviruukku. Siihen istutin toissa syksynä erikoisempia, hentoisia sipulikukkia. Nekin jäivät viime kevään uutisointikiireissä raportoimatta.
Valitettavasti leveälehtisemmät Fritillaria olivierit eivät kukkineet, niiden nuput näivettyivät. Narcissus watieri onnistui sen sijaan kukkimaan.

Se on aivan ihastuttava, mikroskooppisen pienikukkainen!

Mikä mukavinta, tuokin ruukku voi hyvin täällä keittiön nurkassa ja puskee jo lehtiä; niin pikarililjan leveämpiä kuin narsissin ruohonohuitakin. Pikkuruinen murattisyklaamin taimikin sieltä nousee. Emokasvit kuolivat toissa syksynä, mutta niiden taimia nousee korvaamaan menetyksiä.

Kukkapenkkien tilanteesta ei sen sijaan voi sanoa mitään. Maa on umpijäässä. Meille tuli äsken ruhtinaallinen senttimetrin kymmenesosan lumikerros suojaksi tämän viikon pakkasia vastaan, kun isoja hiutaleita sateli kymmenen minuutin verran. 
Tämäkin ihana narsissi jäi viime keväänä raportoimatta. Kääpiötasetti 'Canaliculatus' on suloisista suloisin, ja toivon näkeväni sen tänäkin vuonna, vaikka tasetit ovat ruokottoman epäluotettavia talvehtimaan.

Mitä sinulta jäi viime toukokuussa raportoimatta? Annapa kuulua, ei tätä talvea enää kestä.


Kultaesikko Primula auricula
Kääpiötasetti Narcissus tazetta ssp. italicus
Nystyesikko Primula hirsuta
Pihaesikko Primula × pubescens

20 comments :

  1. Replies
    1. Pieni on aika usein kaunista kukkasissakin.

      Delete
  2. Oi oi miten suloisia kasveja.
    Oikein hyvää Runebergin päivää sunulle

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, myöhässä toivotan sinulle samaa - ja hyvää tulevaa laskiaista!

      Delete
  3. Kivipellon Saila5 February 2024 at 19:27

    No minultahan jäi ihan kaikki raportoimatta! Uskomattoman suloinen tuo n.watieri, tuota canaliculatusta mulla pitäisi olla jossain, ihana sekin. Jotenkin nämä pikkuruiset narsissit aina vievät mennessään vaikka näillä tekopolvilla ei oikein maahan pääse tai jos pääsee niin ei pääse ilman nosturia ylös. Mutta viime kevät yllätti niin, että siementaimia nousi sellaisistakin, mitä en odottanut, kuten sinikämmen. Kuolleeksi luulleeni trilliumit nousivat, anemone nemorosa 'Monstrosa' kukki vähän piilossa, heidinkukat viihtyivät, p.japonica kukki ensimmäistä kertaa, ja mun rakas p.mlokosewitschii kukki oikein kunnolla keltaisin kukin, mutta nyt kun selaan viime kesää niin 10.6.2023 maa oli aamulla kuurassa - en tykännyt yhtään. Mutta nautin suunnattomasti sinun kukkapäivityksistä, paitsi siellä on niin monta aarretta, joita myös haluaisin. Kuinka sinun esikkopelto voi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pikkuiset narsissit ovat lähes eri kukkia kuin ne isot ja näyttävät! Niilläkin on toki paikkansa, pienet hukkuisivat aika moneen paikkaan.
      Voi miten iloisia yllätyksiä puutarhassasi oli viime keväänä! Mutta hirmuinen tuo myöhäinen kuura. Täällä meren ympäröimänä ei tuollaisia edes ymmärrä. Sitten, kun meri on sula, alkaa se estää pakkasia, vaikka toisaalta pitääkin kevätsäät viileinä.
      Kiitos, esikkopelto voi ihan hyvin. En monenakaan kesänä muista kitkeä sieltä heiniä ja koiranputkia. Esikoilla on paljon seuraa myös yhä enemmän siementaimia tekevistä tarhajouluruusuista ja varjoliljoista sekä lumikelloista, mutta hyvin näyttävät voivan! Yritän saada esikkopeltoa myös tontin toiseen päähän koivikkoon, jonne olen istutellut narsisseja.

      Delete
  4. Suloinen esikko, vaikka ei ollut nimilapun mukainen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse olen sekoitellut nimilapun, se ei siis ollut myyjän syytä. Jossain vaiheessa muistan myös, että tuuli oli kaatanut tuon esikon ruukun ja löysin nimilapun joskus myöhemmin maasta, ilmeisesti se oli kuulunut toiselle kasville :-D Mutta silti: ainoana menestyvänä pihaesikkonani tuokin on todella erityinen!

      Delete
  5. Juhlamekko-esikko! Tuo oli ensimmäinen ajatukseni nähdessäni esikkosi kukinnosta kuvan.

    ReplyDelete
  6. Oi mikä esikko, tuollainen samettihamonen.
    Pitääkin kaivella toukokuun postaukset ja verrata kuviin, kai sitä nyt jotain jäi postaamatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samettihamonen tosiaan!
      Eipä haittaa, vaikka postaisit uudestaankin samoja, mukava olisi piipahtaa kauniin puutarhasi toukokuuhun vaikka sitten kertauksen kautta.

      Delete
  7. Voi mitä ihania toukokuun herkkkuja, täytyypä kaivella omiakin kuva-arkistoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Odotan innolla, mitä ihanaa sinä löydät!

      Delete
  8. Tosi kaunis, vaikkei ollut se mitä piti.
    Minäkään en saa esikoita menestymään puutarhassa toivomallani tavalla. Piha- ja kevätesikko vain viihtyvät.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harmi, kun joitakin ihania kasveja vain ei voi kasvattaa, kun ne eivät viihdy.

      Delete
  9. Oi, miten kauniita🌸 luonnon elinvoimaa ja silmien iloa.
    Voi odotan niin kevättä ja kesää, sitä vihreyttä vehreyttä auringon valon voimaa.
    Innolla odotan, kun lumien alta esikot ym. nostavat kaulansa ylös, jossei myyrä ole ehtinyt ahmia niiden elämän alut.
    Mukavaa viikkoa ja puuhasteluja🌸

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kevään tulo olisi ollut niin ihanaa, kun viime viikko oli valmiiksi nollan yläpuolella lähes kokonaan, mutta ei tullut tällä kertaa. Vuosi sitten, ja aika monenakin vuonna, olen saanut ihastella muutamaa aikaisinta lumikellon nuppua tähän aikaan, vaan nyt todellakaan ei. Voi hiisi tätä talvea.
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Delete
  10. Söpö esikko, taitaa olla samaa mitä minulla. Anopin kukkapenkistä kaivettu, luvan kanssa toki.
    Noista miniatyyrinarsisseista saisi aika hauskan lisän johonkin keijupuutarhaan tai muuhun miniatyyrisommittelmaan.
    Pitääpä tutkailla toukokuun kansioita ja ehkä meiltä voi laskea kesäkuun alunkin siihen. Varmasti on jotain jäänyt raportoimatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo taitaa tosiaan olla ihan pihaesikon "perusmalli", mutta nekin kaikki ovat ihania! Pihaesikot ovat kaikki, aivan kaikki, todella ihania. Niin - kun niissä ei ole aniliinin sävyjä.
      Miniatyyripuutarha olisi ihana. Täällä minulla tuppaavat isommat aina jyräämään pienet, pitäisi olla niille joku ihan erillinen kohta.
      Kesäkuustakin on paljon raportoimatta jäänyttä näilläkin leveyspiireillä, joten ilman muuta joku kesäkuun juttu sinnekin muhimaan juttuaiheeksi! Saatanpa hyvinkin itsekin kirjoittaa, kun ei tässä ikitalvessa mitään muuta kertomisen aihetta ole. Paitsi uusi halkolaatikko keittiön nurkassa, siihen mahtuu paljon polttopuita :-D Se nyt olisi ainakin ajankohtainen aihe...

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!