Keisarien kokoontumisajot

Niitä ei voi olla liikaa!

Huomasin, että keltakukkaista 'Lutea' -keisarinpikarililjaa ei tullut oikein esiteltyä, ainakaan kukkiessaan. Se sai palstatilaa vasta kesäkuussa Hiidenkiven puutarhan lanseeraaman Kuvaa kimalainen -haasteen myötä, kun tuolloin keisarit ovat jo lakastuneet.

Mutta näin komea kukinta eikä yhtään kuvaa kukkimisaikana! Tässä taannoin Päivänpesän elämää -blogissa oli kaunis kuva keisarinpikarililjasta, joka oli kukkinut viime keväänä ensimmäistä kertaa, eikä sitäkään ollut silloin esitelty. Toukokuu on sellaista aikaa.

Olen jakanut tavallista oranssia peruskeisaria ruskopenkkiin, jossa se sointuu värimaailmaan sitten, kun ja jos kukkii. Siellä on myös paria erikoisempaa lajiketta, joista kumpikaan ei viime keväänä kukkinut. Toivottavasti ovat elossa – tähän taitaa valua sulamisvesiä keväällä vähän liikaa keisarinpikarililjojen makuun, vuoristolajia kuin ovat.

Jos vastaan tulee, hankin syksyisin aina jotakin uutta lajiketta. Toissa syksynä yksi niistä oli 'Ruduke', kauniin oranssi kukka, jolla on hieno tummanvioletti kukkavarsi. Se kukki heti ensimmäisenä keväänään komeasti, toivottavasti tapaamme keväällä jälleen!

Ihastelin sitä, kuinka hienosti 'Ruduke' sointuu taustalla lehteen puhkeavaan purppuraheisiangervoon, mutta niin vain tämäkään kuva ei päätynyt blogiin. Jo nyt on ihme!
Keltainen matala hörselö on tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Toivon, että se talvehtii hyvin lampaanvillakasan alla. Huomasin, että se on tänä vuonna Viherpeukaloiden valikoimissa. Se on oikeasti korkea – varret vain kaatuivat täällä saariston tuulissa heti kumoon. Korkeat taimet eivät tahdo kestää tuulta, mutta ehkä se tänä vuonna ymmärtää kasvaa jämäkämmin. Luultavasti se myös kukkii myöhemmin, kun ei enää ole ulkomailta tuotu.

Eniten keisarinpikarililjoja on villissä punaisessa penkissä, sillä sinne toin heti alkajaisiksi vanhaa keisarinpikarililjaa lapsuudenkodistani. Se on tuossa vasemmassa alakulmassa. Sitten on hailean oranssi 'Vivaldi', mutta se on tässä toukokuun puolivälin kuvassa jo lakastumassa. Kelataanpa ajassa vähän taaksepäin...

'Vivaldi' täydessä kukassa toukokuun 8. päivänä. Tämä on elänyt ja kukkinut jo monta vuotta, mutta useampia kukkavarsia ei vain ole noussut.

Huhtikuun loppupäivien kuvassa 'Vivaldin' taustalla on keltakirjavalehtinen 'Aureomarginata'. Keisarinpikarililjat ovat aikaisia, kun ottaa huomioon, kuinka kookkaita ne ovat!

Hankin uuden keisarinpikarililjalajikkeen myös viime syksynä, lisäksi minulla on kylvös 'Vivaldi' -lajikkeen siemenistä, jotka itivät hyvin. Istutin ne kaikki syksyllä ulos, edellistalven ne viettivät astioissa vintin rappusilla. Kukintaan menee vielä varmasti muutama vuosi, mutta on tosi kiinnostavaa nähdä, tuleeko kukista tavallisen oransseja vai olisiko jossakin emotaimen kaunista hailean oranssia perimää.

Fritillaria raddeana on toinen laji, mutta se muistuttaa keisarinpikarililjaa niin paljon kokonsa ja kukinta-aikansa puolesta, että laitetaan se tähän loppuun. Väri on hurmaava: kalpea vihreänkeltainen. Toinen muotopuutarhan yksilöistä kukkii tässä yhdessä 'Top Hit' hyasinttien ja pikkuisen 'Duc van Tol Rose' -tulppaanin kanssa viime toukokuun 10. päivänä.

Kevään odotus muuttuu jo oikeasti kevään tunnuksi, kun sateet ovat sulattaneet lumet – jäätiköiden sulaminen onkin sitten hitaampaa. Mutta kun mittariin ei ole pariin yöhön tallentunut pakkasasteita lainkaan, alkavat mieli ja jalat olla levottomat. Taidan mennä piippojahtiin sateesta välittämättä ja siitäkin huolimatta, että routaisesta maasta on varmaan sulanut vasta päällimmäiset pari senttiä.

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet