Kesäkuun kalenteripoika esittelee valkovuokkopaikat

 Vielä kukkivat ihanat valkovuokot, kun on ollut viileää. Ihanaa on sekin, että saimme sadetta, uudemman kerran eilen! En kylläkään ollut kotona sitä todistamassa.

Kesäkuun kalenteripoika on Musti, joka täyttää näinä kesäkuun alkupäivinä 16 vuotta. Hän viettää merkkipäiväänsä kaupunkiloman merkeissä, tosin ei omasta aloitteestaan.

Musti voisi ikänsä puolesta jo eläköityä sohvalle, mutta toimettomuus ei kiinnosta. Tässä kalenteripoika istuu sen luumupuun juurella, jonka juurista on niin paljon syöty, että se heiluu.

Tarkka katse ja kyttäyskeno. Pian tulikin saalista.

Näyttää siltä, että hedelmätarharinteen heinikko kaipaa saalistuksen lisäksi niittoa. Kylläpä se on venynyt! 

Hedelmätarha saa nyt enemmän valoa, kun iso kuusi kaadettiin. Olin jo istuttanut joitakin pensaita rinteen alaosaan sitä ajatellen, että toinen kuusista häviää. Kuvassa näkyy kellanvihreälehtinen pihajasmike 'Aureus', aivan ihana valopilkku puolivarjoisassa paikassa. Kuvan oikeassa reunassa on kirsikkasorvarinpensas. Siitä kasvaa kookas; kuusen oli senkin puolesta jo aika lähteä.

Kirsikkasorvarinpensas on ollut ympäri vuoden verkon sisällä, sillä peurat rakastavat näitä, myös heidet ja hortensiat kalutaan tyngiksi. Olen halunnut tästä komean, monimetrisen kunnon pensaan ja onneksi verkotus on onnistunut – pituutta on jo pari metriä.

Nyt näkyy kukkiakin tulevan runsaasti. Ne ovat mitättömiä, mutta kirkkaan väriset marjat ovat syksyllä todella hieno koristus, kuten myös loistavan vaaleanpunainen syysväri.

Nyt kirsikkasorvarinpensas sai eteensä revontuliatsalean, lajike on 'Mandarin Lights'.

Kuva ylärinteestä käsin. Näkyy kaadetun kuusen tyvi. Oikealla on valkoista, siellä on valkovuokkoja.

Tämä on nimettömänä ostettu kerrottu valkovuokko, erittäin kaunis.

Lajike saattaa olla 'Vestal'.

Tässä rinteen alaosassa on saniaistarha, mutta sen olosuhteet muuttuivat kuusen kaadossa huomattavasti. Pimeys muuttui valoon, vaikka olinkin jo aiemmin karsinut alaoksia, jotta tänne lankeaa edes vähän valoa. Toisaalta nyt tulee myös sadetta, jota iso puu ei rosvoa – vaikka muutaman metrin päässä on yhä toinen iso kuusi.

Toistaiseksi en ole tehnyt siirtoja, katson vähän kasvien reaktioita. Saniaiset vasta heräilevät pikkuhiljaa. 

Olen ihastellut värejä, tässä miekkaimikkä 'Diane Claire' sekä kerrottu keltavuokko.

Toukokuussa keltavuokon vieressä kukki kalvaspikarililja.

Ihanat vahvat värit yhdessä.

Pienen polun toisella puolen, jäljelle jääneen ison kuusen alla, kukkii intensiivisen sininen imikkä 'Blue Ensign'.

Samalla puolella olen ihastellut myös vaaleansinisen imikän ihanuutta yhdessä alppivarjohiipan kanssa. Olen ottanut monta kuvaa tästä kaksikosta ja aina miettinyt, että pitää palata hanskojen kanssa kitkemään keskeltä tuo nokkonen. Lopulta sen yhtenä päivänä muistin. 

Alueella nousee myös rotko- ja kalliokieloja, kuten Polygonatum lasianthum vanhan kannon edessä. Polun toisella puolella on enemmän näitä, eri lajeja.

Tuoreen kannon edessä kasvaa metsätammi, joka varmaan hämmästyi valon määrästä. Sille piti laittaa korkeampi verkko pari viikkoa kuusen kaadon jälkeen, kun se tähän asti oli selvinnyt viisi vuotta samalla polvenkorkuisella suojaverkolla.

Tammi totesi: juhuu! Se on venynyt varmaan kymmenen senttiä kuukaudessa! Ihmeen kauan se sinnittelikin kuusen alla. Orava varmaan pudottanut terhon maahan, ja kun huomasin taimen, suojasin sen heti. Rakastan tammia ja tämä on sattunut itämään täydelliseen paikkaan keskelle tonttia, riittävän kauas rakennuksista. Sillä on tilaa kasvaa.

Tammen tuomaa varjostusta saavat saniaiset sun muut kasvit vielä odottaa, mutta on niillä jäljellä tämä toinen kuusi, joka alkaa varjostaa aluetta puolenpäivän jälkeen. Tässä jäljelle jääneessä kuusessa on aina ollut koristeellisemmat kävyt. Tuoreet uudet kävyt vasta hienoja ovatkin.

Kuusen katveeseen muutti syksyllä muutama uusi pensas taimimyymälöiden loppuunmyynneistä. Japaninvaahterassa ei enää ollut mitään taimilappua, mutta sen muodosta ja silmuista näki ilman lehtiäkin, että se on japaninvaahtera. Hinta oli vain pari euroa, pakkohan se oli napata. 

Olen jännityksellä odottanut, millaiset lehdet siihen puhkeaa. Niissä on tuollaista oranssin sävyä. Ehkä hyvä pari polun toiselle puolelle istutetulle oranssikukkaiselle atsalealle?

Kaivoin pois Rohanissa liiaksi levinnyttä 'Orangekönigin' -vaskivarjohiippaa ja istuttelin tätä lempikasvia kolmeenkin eri paikkaan. Yksi niistä on tämä, uuden japaninvaahteran lähelle, tuomaan lisää ihanaa oranssimaailmaa. 

Hassusti vain rotevat varjohiipat ovat korkeampia kuin pikkuinen vaahterantaimi. Ehkä asia korjaantuu tai sitten ei. Pihani ensimmäinen japaninvaahtera 'Osakazuki' saa nykyisin varjostusta sen ylle kaartuvista, korkeiksi kasvaneista tarhakalliokieloista. Asian olisi jotenkin kuvitellut toisin päin.

Loppupäivästä saniaistarhan alue on ison kuusen ja talon synkässä varjossa. 

Kaadetun rungon vieressä näkyy lisää ihanaa oranssia, se on ojan vierellä kosteikkopenkissä kukkiva altainkullero. Vesimyyrät ovat syöneet niittykulleron ojan toiselta puolelta, kivipengermän juurelta, mutta altainkullerot ovat onneksi tallella.

Kuusen rungon alta löytyi yllätys. Perkasin kosteikkopenkin pari kesää sitten ja istuttelin karhunlaukkaa vähän sivummallekin, kuusen alle, varmaan jo silmissä siintäen tammen alla leviävä karhunlaukkamatto. Ei niitä sieltä kuusen alta lainkaan näkynyt, mutta tulivat nyt esiin!

Vielä pari valkovuokkoa ennen kuin pääset jatkamaan muita hommia ja me palaamme viettämään kotipantterin syntymäpäiväjuhlintaa tuoreen maksan merkeissä. Kuistin edessä kukkiva ihana 'Green Fingers' on sekin kukkinut ilahduttavan kauan.

Mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä on tämä vaihtelevien lehtien alue, josta pidän todella paljon. Kerrottu valkovuokko 'Monstrosa' kukkii, raitalehtinen kielo 'Albostriata' alkaa kohta kukkia, keltapeippi 'Herman's Pride' on tuollainen erittäin hienosti kuvioitu ja mätäsmäisesti kasvava. Lehtoakileijaa joutuu tästä karsimaan, muuten se jyrää muut alleen. Raitalehtinen kielo tuottaa jonkin verran vihreälehtisiä versoja, ne kitken ja istutan muualle. Tasapaino vaatii työtä, mutta ah, se on töistä mukavimpia.

Musti toivottaa mukavaa ja myyräpitoista kesäkuuta ja toivoo pääsevänsä pian takaisin kotiin puuhiensa ääreen. Löhöloma ei ole kaikkia varten.

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Altainkullero Trollius altaicus

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Karhunlaukka Allium ursinum

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kielo Convallaria majalis

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kuusi Picea abies

Metsätammi Quercus robur

Miekkaimikkä Pulmonaria longifolia

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense