Akileijaviidakon kimppuun

Niin ihania kuin akileijat ovatkin, liika on liikaa.

Akileijoja on puutarhassani aika monessakin kohdassa, mutta tiheimmin tässä, mihin ne ensimmäisinä tulivatkin. Tällä tontilla ei, kumma kyllä, ollut vanhastaan akileijaa, mutta lapsuudenkotini pihasta tuli yksi salamatkustaja kärhökylvöksen ruukussa. Istutin sen tähän. Se oli tuollainen perinteinen tummansininen lehtoakileija.

Sittemmin hankin 'Nora Barlow' -akileijan ja sitten alkoikin tulla kiinnostavia siementaimia. Niitä parhaan värisiä on tuolla kauempana, parin vaalean Noran lisäksi näkyy purppuraista ja puolukkapuuron väristä. On kerrottua, kannuksellista ja kannuksetonta, tähtimäistä ja tavallista.

Paikka on kyllä aika kaunis nyt, kun sekä akileijat että 'Moskovan Kaunotar' -jalosyreeni ovat kukassa.

Ah kaunotarta! Tämä vaihe, kun osa kukista on vielä nupulla, on kaunein.

Tuolilla ei tule istuttua, mutta ajatus on tärkein.

Akileijavyöry näytti tältä alarinteestä käsin. 

Ylempää pengermän päältä tilanteen hahmottaa ehkä paremmin. Tuossa on aika monta metriä lähes pelkkää lehtoakileijaa, muutakin olisi tarkoitus olla! Edessä on iso puska keltakaunokkia, se kyllä ottaa tilansa, mutta ne pienemmät kasvit...

Näin siinä sitten kävi. Älä peljästy, kottikärryn takana oleva alue on sellainen, jossa akileijoja ei ollut alun perinkään. En todellakaan kitkenyt kaikkia.

Kitkeminen kannatti. Löysin akileijaviidakon syvyyksistä telliman, keijunkukan ja idänmiekkaliljan, punalatvakin oli ahdistuksen kurimuksessa. Tästä kuvakulmasta edessä on valtava puska 'Silver Wings' -rotkolemmikkiä. Sen läheltä en enää löytänyt amerikankulleroita, joita olen joskus istuttanut tuohon kolme. Silloin, kun rotkolemmikki oli vasta pieni taimi. Enpä ole muistanut niitä rotkolemmikin alta pelastaa.

Juhannuspionia kasvaa vanhan taloni edessä yhä vain, vaikka olen yrittänyt sitä siitä poistaa. Se sotii ihan hirveästi punamultamaalatun seinän kanssa, lisäksi olen huomannut, että paahteinen, kuiva ja avoin paikka on parrakkaiden kurjenmiekkojen mieleen, ja niille ei ole montaa niin hyvää sijaintia. Niinpä kaivoin kurjenmiekkoja varjostavan pionin pois ja lätkäisin tuohon.

Ei kyllä ole ihan paras paikka. Ei värien puolesta, eikä muutenkaan. Voi olla liikaa talvimärkyyttä pionille. Lisäksi akileijoissa on monia hienoja sävyjä, mutta tuo yksi huutomerkki ärjyy tuolla keskellä ja vie kaiken huomion. 

Ajattelin oikeastaan istuttaa tuon palan kuivaan heinikkoon tontin reunalle autopaikkani eteen, siellä on kaksi muutakin ruman väristä pionia, kuolanpioni ja joku muu. Ärjykööt siellä keskenään. En tiedä, mikä ajatushäiriö minulle tuli tuohon se tyrkätä. 

Siinä eilen kaivaessani huomasin klassisen alasinpilven lännessä, Houtskarin suunnassa. Mietin, tulisiko ukkoskuuro. Ei meinaan ole satanut pisaraakaan kohta kahteen viikkoon.

Idässä Turun suunnassa nousi puolestaan harmaita pilviä.

Oikein todella harmaita!

Menin sisälle katsomaan Ilmatieteen laitoksen sadetutkakuvaa. Toden totta, Houtskarissa satoi, Korppoon ja Nauvon pääsaarilla satoi, Turussa ja Rymättylässä vasta satoikin, ja ukkosti. Meiltä ei ole Rymättylään kuin parikymmentä kilometriä, silti en kuullut jyrinöitä eikä meillä tietenkään mennyt edes pieni pilvi auringon eteen.

Meillä vain porottaa ja tuulee, tuulee ja porottaa. Mutta hei, lauantaille on luvassa 4 mm vettä! 

Kävin viemässä postit naapurille ja huomasin lehmät kuvauksellisesti ruoholaukkakallion takana.

Meillä on tänä vuonna komea ruskeapilkkuinen sonni.

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Juhannuspioni Paeonia officinalis subsp. microcarpa 'Flore Pleno'

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris