No niin! On alkanut tapahtua.
Tämä on korkea eli tarhakurjenmiekka (nämä yleisesti ja virheellisesti saksankurjenmiekoiksi kutsutut jaetaan korkeuden ja kukkimisajan mukaan pikku-, helluntai- ja tarhakurjenmiekoiksi) on 'Louvois'; vanha lajike 30-luvulta. Olen aivan heikkona ruskeisiin kukkiin, joten polvet notkahtivat, kun kukka avautui.
Helluntaikurjenmiekka on kuitenkin matalampi. Tänä vuonna ei kukkimisajassa paljoa eroa ollut.
Kyllä kannatti kukkaa odotella viisi vuotta!
No, ainakin tuo näkyy kauas.
Varsankelloakin muuten voisi kitkeä.
Tämäkin kurjenmiekka on istutettu 2016. Lajike on 'Hohe Warte' ja tämä on saksalaisia Tambergin risteyttämiä siperiankurjenmiekkoja, tai varmaan loistokurjenmiekka, jos tässä on mukana muitakin lajeja.
Kukan sävy on ihanan haalistunut, vesivärityyppinen. Todella hienostunut!
Kirjoitin tästä aikanaan muistiin: vaalea ja korkea. Korkeutta tällä tosiaan on reilusti yli metrin.
Otin tämän kuvan viikko sitten, kun kukinta alkoi, pioni oli vielä nupulla.
Nyt on niin kuivaa ja kuumaa, että kaikki tuntuu kuihtuvan kiitovauhtia. Kävin äsken katsomassa viimeistä kukkaa ja tuumasin, oliko tämä tässä, kun huomasin vielä viisi nuppua, ja varmaan lisääkin tulossa. Ihana, ihana iiris!
Viereisen portin pylväässä alkoi kukkia ensimmäinen köynnöskuusamista: koreaköynnösruusama 'Goldflame'.
Etelänkurjenmiekoilla on ihastuttava siro kasvutapa!
Rusotuomipihlajan toisella puolella kukkii 'Early Bird', joka on nimensä mukaisesti aikainen marhanlilja – tosin vain joitakin päiviä muita aiemmassa. Tämän ensimmäiset kaksi kukkaa avautuivat toissapäivänä, tämän kuvan otin tänä aamuna.
Portin toisessa pylväässä on kuivunut kräkä, jonka pitäisi olla köynnösruusu William Morris (Austin-ruusuja). Mutta niin vain sieltäkin huomasin viikko sitten nousemassa verson, joka on mielestäni muuta kuin villi juurivesa! Olisi ihanaa, jos se olisi elossa, sillä se on jo toinen William Morris, ensimmäinen kuoli ekaan talveensa.
Viereisessä ruskopenkissä nousee Crown Princess Margareta erittäin elinvoimaisena. Toissa talven jälkeen tämä oli niukin naukin elossa – jännää, kuinka erilainen tämä viime talvi tälle oli.
Ruskopenkin keltakukkainen etelänkurjenmiekka on ottanut kasvuspurtin ja kukkii nyt puolentoista metrin korkeudessa rusotuomipihlajan oksien keskellä! Voi hyvä ihme.
Ensin en tahtonut kukkia edes huomata, ja tuulessa oksien heiluessa ne menevät äkkiä repaleiksi. Mistä ne nyt yhtäkkiä keksivät noin kasvaa.
Talvi ei sitten tainnutkaan viedä minulta ruusuja, tai ehkä Lichfield Angelin, sillä se näyttää huonolta. Parissa versossa oli vihreää, mutta mitään ei näyttänyt tapahtuvan, niinpä leikkasin ne pistokkaiksi joitakin viikkoja sitten ja nyt toivon parasta. Pistokkaitahan näistä kannattaisi kaikista kevätkesällä ottaa, niin saisi omajuurisia Austin-ruusuja.
Taustalla näkyvät 'Eskimo Pie' -pionin lautasen kokoiset kukat.
Kävin tässä välissä leikkaamassa tuomipihlajaa, kun en kestänyt ajatella, kuinka samperin puska raatelee iiriksenkukkani.
Taustalla näkyy marhanliljaa, nyt onkin jännittävät hetket. Tuolla on kahtakin laatua, joita istutin myös tuolloin 2016 syksyllä, Päivölästä nekin. Toistaiseksi niistä on vasta kukkinut 'Russian Morning'. Nyt kumminkin siitä vähän matkan päässä on toisia marhanliljan kukkavarsia. Jännitän, kukkiiko 'Manitoba Fox' viimeinkin, siis jos on elossa ylipäätään.
Eikö ole ihana väri, täydellinen ruskoväri!
Mahtivärejä ruskopenkissä tarjoavat myös lohenvärinen tarhaidänunikko ja japaninvaahtera 'Enkan'.
Nyt on siesta vietetty, takaisin hommiin. Ihania hellepäiviä!
Etelänkurjenmiekka Iris spuria
Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-ryhmä
Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-ryhmä
Japaninvaahtera Acer palmatum
Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii
Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä
Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä
Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii
Siperiankurjenmiekka Iris sibirica
Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä
Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä
Tulikukka Verbascum, risteymälajikkeita kutsutaan tarhatulikukiksi
.JPEG)
.jpg)
Ymmärrän, että kaiken rehotuksen keskellä ei noin vain kukita. Minäkin mietin nyt yhden kurjenmiekan siirtoa, eilen otin sen läheltä tukuttain kanadanvuokkoa pois. Ei millään sieltä saanut juuristo aurinkoa. Täällä on vain sellainen helle, että kasvi saa siirron vasta sitten myöhemmin, kun sää näyttää otollisemmalta siirroille.
ReplyDeleteEskimo Pie on kaunis. Voin kuvitella, että kukinnan kokoa on todella vaikea kuvista hahmottaa. Ei niitä hahmota aina muutenkaan. Ja tänä vuonna täällä osa pioneista on todella korkeita.
Tuo ruskea yllätys Louvois, on kyllä kaunis. Ihanaa, että se kukkii. Puutarharointi ei tosiaan ole ihan lyhytjänteisen hommaa. Ja jos tänä vuonna puutarhan kasvit ovat juuri oikeassa suhteessa toinen toisiinsa, on ensi vuonna joko käynyt kato tai kaikki ryöpsähtänyt liiallisuuksiin.
On aika haastavaa, kun näillä kurjenmiekoilla pitäisi olla joku aukio ympärillään. Ja kun en ole mikään ahkera kitkijä, vaan annan kaikenmaailman ahdekaunokkien asua kukkapenkeissä. Huono yhtälö, mutta yritän nyt tuota talon edustan paahdepaikkaa niille. Niitä ei kai mikään helle ja kuivuus lannista.
DeleteTotta, joka vuosi on tilanne eri ja kasveilla eri suhteet.
On kyllä hemaasevan färine kurijenmiakka. Jaahas, pitääkö munki mennä repimahän peittokurijenpolovia pois, että taatankurijenmiakan juuristo sa valua. Eiväkkö oo samaa sorttia?
ReplyDeleteTaatankurjenmiekkakin on näitä, jotka kasvattavat vaakasuoria juuripötkylöitä. Ne haluavat paistatella auringossa, mikä on aika vaikeaa, kun on peittokasveja. Paras repiä vähän kurjenpolvea pois. Minulla on muotopuutarhassa sama edessä.
DeleteKurjenmiekat ❤️ Ne on vaan niiiin kauniita ja toinen suosikkini (akileijojen lisäksi)
ReplyDeleteVaikea on lempikukkaa valita, mutta kurjenmiekat ovat minullakin top kympissä ja iiris on niin kaunis nimikin.
DeleteTäällä vain huokailen. Ensinnäkin siksi, että olen juuri niitä jotka nimittävät kaikkia vain saksankurjenmiekoiksi. Nyt yritän muistaa, että 'Red Zinger' on helluntaikurjenmiekka. Upea väri tuossa ruskeassa, kerrassaan mahtava. Ja sitten tulikukka, kaunein koskaan näkemäni ja sitä on molemmat värit. Minulla taisi talvi viedä tulikukat, ei näy yhtään taimea missään, ei edes siementaimia.
ReplyDeleteNooh, tuo saksankurjenmiekka-asia on tällaista kasvisaivartelijan saivartelua ;-) Se on vain sikäli harmillista, että näiden risteytettyjen kurjenmiekkojen perimässä ei edes ole saksankurjenmiekkaa. Siitäkään huolimatta, että tieteellinen nimi on Germanica-Ryhmä, kun saksankurjenmiekka on Iris germanica. Kun verrataan siperiankurjenmiekasta risteytettyihin loistokurjenmiekkoihin, jotka ovat I. Sibirica-Ryhmää, tai varjoliljan ja jonkun muun liljalajin risteymiin marhanliljoihin, jotka ovat Martagon-Ryhmää (varjolilja on Lilium martagon), niin tuo tieteellisen nimen valintakin on näillä kurjenmiekoilla väärä. Nitinati...
DeleteEipä nimi kukkaa pahenna. Ja vanhat kansankieliset nimet tulevat varmaan aina olemaan käytössä, vaikka meikäläiset kuinka saivartelisi.
Voisin yrittää kerätä sinulle siemeniä noista tulikukista, tosin mitään takeita väristä en voi antaa, kun kukkii minulla purppuratulikukkiakin ja muita, tosin ei tuossa ihan vieressä, mutta pörriäiset osaavat lentää. En raaski pistää huppua kukkien päälle ;-) Noissa on kyllä kiva värikimara.
Se on iso harmi, että sinulta meni kaikki tulikukat siementaimia myöten! Talvi oli tosiaan ankara joillekin kasveille. Tulikukat ovat selvästi täälläkin vähentyneet, mutta onneksi niitä sentään on jonkin verran, ja tämä rypäs aivan elinvoimainen.
Hyvää saivartelua, taas opin uutta. Pitäisi tehdä itselle aakkosellinen luettelo puutarhan kasveista ja juuri niillä oikeilla nimillä, sillä tavoin voisi oppi jäädä vähitellen päähän. Mielelläni otan siemeniä, tulikukissa on yleensä kaunis väri.
DeletePalataan siemenasiaan, kunhan kypsyvät!
DeleteKomeita on kurjenmiekat, mutta ehkä tykästyin vielä enemmän tulikukkiin. Minulla on taimina tulossa jotain saman värisiä, saa nähdä milloin kukkivat..
ReplyDeleteToivottavasti pian! Ovat niin kauniita.
DeleteUpea tosiaan sinun ruskeasävyinen ihanuus. Onkohan tuo paahde toivomus/vaatimus voimassa kaikille kurjenmiekoille jotka tekee pintamaahan pötkylöitään….
ReplyDeleteOn se, ja nimenomaan niin, että se pötkylä on ihan mullan pinnassa ja saa paahdetta, on hyvän kukinnan edellytys. Hieman haastavaa, kun aina on vieruskasveja, jotka levittäytyvät!
DeleteIhania kurjenmiekkoja❣️ Minullakin on sama ongelma, kun kukkapenkit ovat niin täyteläisiä, että kurjemiekat eivät saa juurilleen paistetta. Siirsin kurjenmiekkani samaan aurinkoiseen penkkiin, mutta juurille on nyt kylväytynyt kaikkea pientä kukkivaa, enkä oikein saa niitä kitkettyä ...
ReplyDeleteAika haastava kasvi, kun vaatii kukkiakseen tuollaista eksklusiivisuutta! Reheviä lehtiä ne kyllä onneksi tekevät, mutta olisihan se kiva nähdä kukkiakin.
DeleteTulikukkien väri on minun mieleeni, kauniisti murrettuja ja ei todellakaan liian räväköitä! pidän omista valkoisista tulikukkasista, mutta lilat ovat turhan vahvan värisiä ja ikävästi myös kaatuilevat pitkin pituuttaan nurmikolle. Ei haittaa, jos jossain vaiheessa katooavat! Kurjenmiekkojen vahvat värit ovat taas eri juttu! Komeita kasveja! Puutarhasi sävyt ovat eksoottisen hienoja! Hyvää helteistä viikkoa, nyt tarvitsevat juomaa sekä kasvit että tarhurit!
ReplyDeleteNoissa tulikukissa on tosiaan ihanat värit. Minullakin on sitä violettia purppuratulikukkaa, joka kaatuilee :-D
DeleteKiitos, tulin tänne sisälle siemailemaan raparperijuomaa, täytyy mennä kohta pihalle kastelemaan ja yrittää muistaa, missä kaikkialla onkaan tänä vuonna istutettuja taimia - aika monessa paikassa. Mukavaa aurinkoista viikkoa sinullekin!
Louvois on kyllä komean värinen. Sopii hyvin kaveriksi Red Zingerille, joka nyt päätyi huussikoristukseksi. Olen kyllä tiennyt kurjenmiekkojen "pötkylöiden" tykkäävän paahteisesta paikasta, mutta oikeastaan vasta tämän postauksen kommenttikeskustelu lisäsi aiheen merkittävyyttä. Päässä surraa, olisiko mahdollista perustaa kurjenmiekoille oma paikka, jollain aikavälillä.
ReplyDeleteTulikukkasi hienostunut sävy ihastutti minuakin. Minulla on vaaleaa ranskantulikukkaa, jolle voisin hankkia seuralaiseksi rosasävyistä. Keltaiset ja lilat eivät kiehdo. Näin sitä löytää kaikkea uutta, jota ei aiemmin ole tiennyt tarvitsevansa.
Herkullinen kasvinimikeskustelu Katjan kanssa. Tykkään tuollaisesta "saivartelusta". Olisin varmasti pahimman luokan saivartelija, mikäli tietouteni näissä kasviasioissa sen sallisi. Minua harmittaa välillä suunnattomasti, kun kirjoitan väärin kasvien nimiä tai en laiskuuttani hanki niistä riittävästi faktaa. Nimisotkut ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä. Pääasia, että olemme innostuneita kasveista.
Voi että, ihana kommentti. On jotenkin niin kivaa, kuinka blogien myötä saa vaihtaa ajatuksia puutarha-asioista jatkuvasti, ihan vuoden ympäri. Tämä on jotenkin niin mukava ja antoisa puutarha-aiheinen ystäväporukka. Ajatukset alkavat silloin tällöin raksuttaa itse kullakin.
DeleteRoosansävyistä purppuratulikukkaa (lajike taisi olla 'Rosetta') löysin jonakin vuonna Kontulan Muhevaisesta. Se tekee siementaimia, mutta viime talvi oli niille aika tuhoisa säineen ja myyrineen (kasvavat Rohanissa, missä on pahat myyrätuhot). Huomasin tänään yhden kukkimassa, ja se on jotenkin emokasviin verrattuna vaalentunut hailakaksi, mikä ei kyllä yhtään haittaa. Noiden ainoa vika on se, että jo iltapäivällä kukat lakastuvat, täytyy olla heti aamusta niitä ihailemassa kameran kanssa.
Olisi kyllä hauskaa, jos olisit kanssasaivartelija! Voit ehkä kuvitella, että minulla on Kahilan Pirkossa sekä kanssasaivartelija että esikuva (monen muunkin asian suhteen kuin nimisaivartelun). Hän on puutarhaguru vailla vertaa ja olen onnekas, että voin imea vaikutteita häneltä.
Kurjenmiekat ovat kauniita. Huomaan, että olen tänä kesänä tykästynyt niihin erityisesti. Tuo tulikukka on myös aivan ihana. Hitsi kun minun pitäisi nyt yrittää löytää kivoja kostean paikan kasveja mökille, mutta ihastun jatkuvasti kaikkiin kuivan maan kasveihin. Siperiankurjenmiekka sentään ilmeisesti viihtyy kosteassakin ja loistokurjenmiekatkin kai jossain määrin. Oih, mikä kaunis marhanlilja. Niitäkin himoitsen. Sinulla on kyllä upea kokoelma vaikka mitä ihanuuksia. Joka postauksestasi löytyy vähintään yksi uusi kasvi, josta haaveilla.
ReplyDeleteNo voi sentään, kun huomion vievät kuivan paikan kasvit, kun pitäisi kostealle paikalle keksiä istutuksia. Kullerot ja kellukat ainakin sietävät hyvin kosteutta, ja monet kurjenmiekat, paitsi nämä pötkyläjuuriset. Mesiangervoissakin on aika ihania erikoismuotoja ja -lajeja, vaaleanpunakukkaiset kauno- ja preeriamesiangervot ovat kiva, korkea lisä kosteikkopuutarhaan tai vähän kuivempaankin.
DeleteBlogeja lukemalla tulee kasvitarpeita :-D
Kellukoita olenkin ihastellut monessa blogissa, en vain ole osannut ajatella, että ne sietävät kosteutta. Täytyypä ehdottomasti etsiä niitä taimimyymälöistä. Kulleroa 'New Moon' minulla kasvaa kotipihassa ja se on vienyt sydämeni. Samaa voisi istuttaa myös mökille. Jotain kirkkaan keltaista kulleroa siellä jo kasvaakin, tosin tontin kuivemmalla osuudella. Niitä joutaisi siirtää kostealle paikalle. Nuo mesiangervot kuulostavat myöskin oikein sopivilta. Kiitos kasvivinkeistä!
DeleteNo niin, kuulostaa siltä, että siellä on jo kukkapenkki valmiiksi tehty! ;-)
DeleteJa taas jollain muulla kukkii kurjenmiekat! Juuri pari päivää sitten Päivänpesän Katjalle mainitsin samasta aiheesta. Minulla ei nimittäin ikinä kuki muut kuin se vanha, perinteinen saksankurjenmiekka (tai sellaisena sen olen saanut). Siperiankurjenmiekkoja on kolmessa eri paikassa ympäri pihaa ainakin 20 yksilöä eikä yksikään kuki tänäkään vuonna. Viime vuonna muutama teki ensimmäisen kukkansa ja typeränä kuvittelin, että pääsivät vihdoin kukintaikäisiksi. Turha toivo! Myöskään Nilalta saaduista siemenistä kasvatetut kurjenmiekat eivät kuki kuten ei myöskään tarhakurjenmiekka 'Black Swan', vaikka se on juurimukulat paljaana aurinkopenkissä. Ja niin kovasti kun tykkäisin kurjenmiekkojen kukista! Vaikka lehdetkin ovat kivan näköisiä, niin en kyllä viitsi enää montaa vuotta niitä pelkkien lehtien takia kasvatella.
ReplyDeleteIhania värisävyjä noissa tulikukissa, oikeita hempukoita. Ja miten hurmaava kombo viimeisessä kuvassa! Tummanpunainen ja tuollainen lohensävy sopivat todella kauniisti yhteen.
Ihania hellepäiviä sinnekin!
No voi sentään. Ei kyllä ihan voi minunkaan kohdalla sanoa, että kukkii kurjenmiekaT. Etenkään nuo parrakkaat, kun ottaa huomioon, kuinka monta olen niitä istuttanut. Osa on tietysti kuollut, mutta pystyn tässä äkkiä laskemaan yli kaksikymmentä lajiketta puutarhassani, joista suurin osa tekee vain lehtiä. Viime vuonna siirtelin osaa avoimen paahteisemmille paikoille, toivon enemmänkin kukkia lähivuosina. Tänä vuonna niistä kukki yksi pikku-, yksi helluntai- ja yksi tarhakurjenmiekka eli 15 prosenttia :-D Onhan se ärsyttävää, kun kukkia kumminkin odottaisi!
DeleteSiperialaisista yksi on nyt elämänsä vedossa, mutta vieressä sen sukulainen loistokurjenmiekka ihan surkeana yhden kukan voimin. Ota näistä nyt sitten selvää!
Onhan näitä muitakin, kirjokurjenmiekka ja etelänkurjenmiekat kukkivat kauniisti. Yhtä etelän- ja siperiankurjenmiekan risteymää olen niin ikään odotellut kukkaan vuodesta 2017 eikä se vielä tänäkään vuonna kukkinut. Toivottavasti sinulla nyt joku älyäisi kukkia ennen kuin saavat kaikki lähtöpassit!
Kiitos, mukavia kesäpäiviä sinnekin - ihanaa, että on kesä!