Huvilaelämää

 Viime viikkoon mahtui peräti kaksi hurmaavaa huvilavierailua.

Työporukan kesken pidimme suunnittelupäivän Päivölän virkistyskodissa Nummelassa. Paikassa on hieno huvilahenki, mutta enpä huomannut ottaa sisätiloissa kameraa esiin, sen verran oli muuta mietittävää.

Työpäivän keskellä lähdimme ulkoilukierrokselle sateessa. Toivoin, että kotipihanikin saa sadetta. 

Tunnelma pähkinäpensaiden ja vanhojen tammien alla, kielojen tuoksuessa, on satumainen.

Sitten oli tuuria. Olen halunnut käydä Rulluddin huvilalla Espoossa, mutta se on avoinna vain kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Nyt satuin olemaan Espoossa juuri sellaisena päivänä, niinpä ryntäsin tutustumaan. 

Huvila on rakennettu niemelle, merinäkymä avautuu kolmeen suuntaan. Mikä paikka!

Olen heikkona jugendiin ja sen keskiaikaisiin väreihin. Yläkertaan vievien rappujen alla oli kiinnostava sohvanurkkaus. Kirkkaanvihreä kakluuni kruunaa tilan!

Yläkerrassa ollaan puiden lehvästön tasalla. Hienoa jugendkalustoa täälläkin.

Ja nuo minikakluunit! Enpä ole tuollaisia juuri missään nähnyt, mutta meidän suvun kesähuvilalla oli tuollaiset makuukamareissa. Ne olivat täysvalkoiset, yläosan koristelu oli muistaakseni kaakelia koristereliefillä, eikä maalattua kipsiä tms. kuten näissä.

Meilläkin oli seslonki! Ei kyllä näin hieno, se oli aika kulahtanut.

Villa Rulluddin edustalla on istutuksia, kuten juuri kukkaan tuleva valkoinen alppiruusu.

Tämänkin merinäkymän äärellä on hurmaava kuisti. Tuossa voisi kuvitella aamukahvit juovansa.

Ihana paikka! Tuolla on tullut pari kertaa tepasteltua ulkosalla, palaen halusta nähdä sisälle. Ihanaa, että huvilaan silloin tällöin pääsee, ja siellä on kivasti asukkaiden historiaa, valokuvia ja kalusteita.

Huvilaelämään kuuluvat vahvasti syreenit – meidän huvilalla oli tuoksuva syreeniaidanne huussin takana ja vasten naapuritonttia – niinpä oli hauskaa, että kotiin palatessani minua tervehti ensin 'Andenken an Ludwig Späth'.

Lähempänä taloa nuppujaan availee 'Moskovan Kaunotar'.

Nurmikko kaipaa kipeästi leikkuuta, mutta tässä on ollut vähän työkiireitä. Ehkä huomenna ehtii.

Sitä sadetta meille oli tullut 5 mm viikon aikana kun olin poissa kotoa; kasvimaalla on paljon kuivuneita taimia, mutta toisaalta pari iloista perennalöytöä on noussut maasta – yksi niistä rotkolemmikki 'Mr Morse', jota ehdin jo tosissani harmitella. 

Kastella vain täytyy, heti kun ennätän. Tänään viskelin muutaman kastelukannullisen kasvimaalle, mutta se ei taida oikein mihinkään riittää, tulipahan itselle parempi olo kun edes yritin auttaa kasvipoloja. Ennusteessakaan ei pisaroita näy kuin vasta viikon kuluttua lauantaille. Toivottavasti se toteutuu.

Hyvää viikonloppua ja toivottavasti teillä sataa riittävästi!