Luonnonkukkapäivä taisi taas olla ja mennä. Täällä luonnonkukkapäivä on toisaalta joka päivä.
Ajattelin kirjoittaa luonnonkukista pihassani, mutta siitä olisi tullut romaani, sillä niin monia luonnonkukkia vaalin tontillani. Päätin sitten tehdä perinteisen (jokavuotisen) ylistyksen koiranputkelle, yhdelle kauneimmista kukista.
Kostea kevätniitty on tähän aikaan vuodesta pitsiunelmaa. Usko tai älä, olen kitkenyt alueen. Mutta en koiranputkia. Seassa voi juuri ja juuri erottaa sinistä, joka mätsää taempana saunan nurkalla kasvaviin lehtosinilatvoihin.
Viimeiset sipulikukat, jotka kostealla kevätniityllä kukkivat, ovat tähtihyasintteja. Ne ovat todella viehkoja koiranputkien seassa. Läheisestä kukkapenkistä myyrät veivät ison pehkon tätä samaa, mitään ei ole jäljellä, mutta onneksi nämä kevätniityn tähtihyasintit ovat tallella.
Luulen, että kostean kevätniityn kuulumiset viimeisen kuukauden ajalta ovat kertomatta: erilaiset pikarililjat ja narsissit, joista viimeiset vasta äsken lopettivat kukinnan. Mutta nyt ei huvittanut mennä katsomaan kuvia taaksepäin, halusin kertoa vain tästä ihanasta koiranputkihetkestä. Etualalla on sitä akileijaviidakkoa, jota kovasti kitkin, vaikka ei sitä kuvasta uskoisi.
Koiranputki tuo puutarhaan keveyttä ja kauneutta aivan itsekseen, eikä vaadi vastapalvelukseksi mitään. Jos se jossain väärässä paikassa kasvaa, ei kitkeminen ole vaikeaa, sen kun kiskaisee.
Tämä on yksi lempinäkymiäni.
Edellinen kuva oli otettu mutapuutarhan yli, tässä olen vielä kauempana, Rohanin ja ruusu-heinätarhan takana olevan pengermän päällä. Musti marssii kohti kyttäyskiveään.
Tässä pengermän päällä oli vielä muutama päivä sitten melkoinen rehotus koiranputkineen, mutta ihan kaikkialla ei sekään saa kasvaa. Nyt erottuu paremmin ruusu-heinätarha ja sen kasvit, tässä edessä valkoinen 'Album' -partalaukka ja vasemmalla köynnöstuessa ihana tarha-alppikärhö Country Rose eli 'Zocoro'.
Koiranputki on kaunis myös tontin yläosan hedelmätarhan reunalla. Siinä ojan toisella puolen kukkii keltapäivänlilja ja lehtosinilatva.
Otin mukaan myös ripauksen päivänkakkaraa. Se on niin kiva 'Totally Tangerine' -kellukan kanssa, puna-ailakkikin saa tässä kukkia hetken ennen kuin kitken sen. Oikealla näkyy horsmanvarsi, niillä on pihallani rauhoitusalue, sillä täällä aidan sisällä eivät peurat pääse niitä syömään. Siksi vaalin horsmia(kin). Tämä kohta on sitä paitsi niin vesimyyrän syömä, että hyvä vain, kun tässä jotakin kukkii.
Tässä sama kellukkakohta alarinteestä huussin suuntaan. Huussista vasemmalle on vuokko-esikkopuutarha, sekin on nyt aika rehevän näköinen!
Ahdekaunokki ei vielä kuki, mutta se on muodostanut valtavia pehkoja. Vaikea muistaa tai uskoa, että reilu kuukausi sitten tässä oli vielä matala kasvillisuus.
Koiranputki on aivan ihana yhdessä hempeän lehtoakileijan kanssa naapuriin johtavan portin pielessä.
Ylempänä on Rivendell, joka on keväällä jouluruusujen ja kevätesikoiden aluetta. Nyt kasvillisuus on korkeaa. Varjoliljat nousevat koiranputkien seassa.
Makunsa kullakin, minusta tämä on aivan ihana, mystinenkin. Pidän todella paljon tällaisesta parannellusta luonnonkasvillisuudesta, jota ei ole erotettu selkeästi erilaiseksi kuin tontin luonnonkasvillisuus. Täällä vanhassa kylämaisemassa tämä tuntuu oikealta ja sopivalta.
Varjoliljojen vaaleanpunaa komppaa nuokkusyreeni parin kukinnon voimin. Uskalsin viimein ottaa verkon sen ympäriltä pois, se on ollut monta vuotta vuoden ympäri syreeniä suojaamassa, sillä syreenit ovat peurojen herkkua.
Syreenin takana kukkii metsäkurjenpolvi, niitä kasvaa tässä rinteessä ihan itsekseen. Aito luonnonkasvi sekin siis.
On ollut aika tuulista. Eilen kuului rysähdys tältä suunnalta, menin katsomaan. Saarnet ovat hauraita puita, joiden oksat katkeilevat helposti (vaikka puuaines on elastista ja siksi sitä käytetään työkalujen varsiin). Iso oksa oli katkennut. Eipä huvittanut jäädä tuulisessa säässä puiden alle siivoamaan, jos saa toisen samanmoisen päähänsä, sillä tuo on monta metriä pitkä.
Toisaalta voi tuon lojumaankin jättää, eikä edes olisi ainoa oksa. Äkkiä se kätkeytyy kasvillisuuden alle.
Toivottavasti kukaan ei järkyty epäsiivosta puutarhanhoidostani. Tarkoitus oli oikeastaan kertoa, että näinkin voi puutarhan kanssa elää ja olla onnellinen.
Kellukka Geum
Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus
Koiranputki Anthriscus sylvestris
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva Polemonium caeruleum
Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum
Nuokkusyreeni Syringa komarowii ssp. reflexa
Partalaukka Allium rosenbachianum
Päivänkakkara Leucanthemum vulgare
Saarni Fraxinus excelsior
Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä
Tähtihyasintti Camassia
Varjolilja Lilium martagon
Varjoliljojen vaaleanpunaa komppaa nuokkusyreeni parin kukinnon voimin. Uskalsin viimein ottaa verkon sen ympäriltä pois, se on ollut monta vuotta vuoden ympäri syreeniä suojaamassa, sillä syreenit ovat peurojen herkkua. 
.JPEG)
.jpg)
On Ihana kepeä ja kesäinen koiranputki. Tätä ylistystä en ollu ennen kuullut, joten kiva kun kirjoitit.
ReplyDeleteNyt ovat tienvarret ja ojanpenkat kauniita kuin morsiamet, kun koiranputki kukkii.
DeleteIhana postaus ♡ Ihana puutarha ♡ Ihanaa puutarhaelämää ♡
ReplyDelete♥
DeleteTäällä puutarhurin päässä vilistää niin samanlaisia ajatuksia, että kovasti ilahdutti taas lukea postaustasi. Luonnonkukat ansaitsevat minunkin mielestäni paikkansa puutarhassa ja koiranputkihan on kukkiessaan hurmaava pitsipilvi. Aistin kuvista puutarhasi hienon tunnelman ja näkymien viehätyksen. Vaikka täällä talon paraatipuolella koitan pitää nurmikkoa siistinä, tuijat ojennuksessa ja ruusupensaiden ja pionin aluset sekä sorakäytävät rikkaruohoista vapaana, toisella puolella taloa pyrin perennakasvustojen ja metsänreunaan vähitellen muodostuvan metsäpuutarhan saumattomaan yhteensulauttamiseen. Tontilla kasvaakin vanhaa metsänpohjan perua mm. kieloja, mustikkaa, puolukkaa, kevätpiippoa (jolle sain nimen aiemmasta postauksestasi - Kiitos!), keltanoita, hietakastikkaa, metsäkurjenpolvea, keväistä linnunhernettä, oravanmarjaa ja sananjalkaa. Ja maitohorsmaa vaalin myös tietenkin. Miten se olisi yhtään huonompi kuin vaikka punatähkä. Luonnonkukkiahan ei tarvitse hoitaa, ehkä välillä vain rajoittaa, kun ne kasvavat itselleen sopivilla paikoilla.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Pihasi kuulostaa todella kauniilta! Hyvin sanot, horsma on (vähintään) yhtä hieno kuin punatähkä tms. Luonnonkukissa on monia arvoja, miksei niiden antaisi olla, kun ne vapaaehtoisesti tulevat kukittamaan puutarhaa.
DeleteLuonnonkukilla on paikkansa puutarhassa tai meillä oikeastaan puutarhan taustakasvina. Tykkään omista koiranputkiniityistä tosi paljon ja tein taas toiveen ettei niitä ajeta ruohonleikkurilla yli. Pölyttäjätkin tykkäävät.
ReplyDeleteIhana toive. Pian kukinnan jälkeen koiranputki jo ränsistyykin. Mutta kukkiessaan se on niin monen hyönteisen ravintokasvi, etten osaa edes laskea, ja sitä myötä lisää pihan lintuelämää.
DeleteMinunkin oli ihan pakko tehdä koiranputkesta oma postaus, niin kauniiksi se tekee maiseman. Minun pihaani saa kutsua ihan vapaasti putkinotkoksi; koiranputki saa kukkia nyt reunaalueilla ja vuohenputki myöhemmin mesiangervoaidanteessa. Kukinnan jälkeen poistan kyllä siemenet, ettei tontti täyty sarjakukkaisista...
ReplyDeleteVoi että, juuri äsken huomasinkin tuolla blogilistassani juttusi! Hauskaa, osuimme ihan samaan aikaan! Putkinotko onkin kiva nimi :-)
DeleteEihän sinun puutarhanhoitosi ole epäsiivoa. Nimeämilläsi kasveilla on tarkoituksensa ja paikkansa. Olen tainnut ennenkin sanoa, että pihapiirisi on paljon kauniimpi tuollaisena, istutetut kasvit sovussa luonnonkasvien kanssa. En sinne sovi leikatut tuijarivistöt ja myrkytetyt laattakäytävät. Saman tien voisi asfaltoida koko tontin, jos sellaista haluaisi. Ja muuttaa manterelle.
ReplyDeleteKiitos kauniista sanoistasi, Between! Olen niin samaa mieltä, urbaaniin maisemaan sopii ihan eri jutut kuin tänne maaseutumaisemaan, jossa tarvitaan villimpää ja luonnonkasvien pehmentämää olemusta.
DeleteMInusta on upeaa nähdä, että noinkin upea ja monikasvinen piha voi olla myös tavallaan epätäydellisen täydellinen :)
ReplyDeleteLuin just Enni Mustosen kirjan, jossa kasattiin maitotonkkiin ja muihin isoihin astioihin sylikaupalla koiranputkia ja muita luonnonkasveja.
Aika kaukana täydellisyydestä täällä kyllä ollaan :-D Mutta on ihanaa, että pihaansa voi hoitaa omien periaatteiden ja ideologian mukaisesti.
DeleteSellaiset isot kimput maitotonkissa ovat todella ihania!
Kuva yhdestä lempinäkymästäsi on todella kaunis, ei ihme että näkymä kuuluu suosikkeihisi. Koiranputki on nätti kasvi, niin kuin monet muutkin luonnonkasvit. Luonnonkasvien korvaaminen lyhyeksi ajetulla nurmella ei ole koskaan ollut minun juttuni, mutta viime aikoina olen ruennut kyseenalaistamaan myös omaa tapaani korvata luonnonkasvit koristekasveilla. Luulenpa, että suuntaan jatkossa enemmän luonnonkasvien ja koristekasvien yhdistelyyn. Mökkitontilla se on vähän pakon sanelemaakin, muuten kitkeminen työllistäisi minut täyspäiväisesti. :D Pidän kovasti tuosta portinpielusnäkymästäsi. Koiranputket ja akileijat sopivat hyvin yhteen ja portit ovat aina kiehtovia. Tuossa Musti kivellä -kuvassa on aivan ihana tunnelma. Valkokukkaiset laukat ja tuo tarha-alppikärhö ovat suloisia, taidan tarvita molempia. Musti vasta suloinen onkin!
ReplyDeleteTotta, sitä koko ajan kehittyy vähän niin kun taiteilija, joka pyrkii saamaan esiin esitettävänsä ytimen ja usein kai yksinkertaistaa, selkeyttää, kiteyttää teoksiaan mitä pidemmälle ura etenee. Samalla tavoin mekin reagoimme ympäristöömme koko ajan ja muutumme ja muutamme käytäntöjämme.
DeleteIsolla tontilla on tosiaan pakkokin hyväksyä luonnon rehotus, muu ei ole järkevää.
Akijeija on siitä hyvä, että se pärjää koiranputkiviidakossakin. Hyvä pari koiranputken kanssa, tähän aikaan kesästä.
Musti on paras! ♥
Meilläkin koiranputket saavat kasvaa ja kukkia aika monessa paikkaa, ja kyllä kasvavatkin;) Ja kun alkaa rehottaa liikaa, repii vain vähän pois. Samoin on puna-ailakkien kanssa. Alkuvuosina meinasin hermostua näihin luonnonkukkiin, mutta nyt elämme jo paljon parempaa rinnakkaiseloa:)
ReplyDeleteTotta, kumpikin on helppo poistaa, jos haluaa.Onhan noista iloakin, ja kesäisissä kukkakimpuissa ovat aivan ihania.
DeleteOnhan se koiranputki nätti kasvi kukintaan saakka, joten miksei sillekin antaisi mahdollisuutta puutarhassaan. Nätit, ilmavat lehtimättäät alkukesällä ja tähän aikaan komea kukinta. Meillä koiranputket ovat saaneet olla rauhassa tontin rajoilla ja jätin kadun pään aurauslumialueeltakin pari koiranputkea kukkimaan. Kukinnan jälkeen ruohonleikkuri saa sitten vetää kellastuvat kasvustot mataliksi, niin ei ärsytä naapureita :)
ReplyDeleteHyvä tietää, että tähtihyasintitkin kuuluvat vesimyyrien herkkuihin. Saan loppukesällä äidiltäni jakopalan, jonka ajattelin istuttaa aurinkopenkkiin. Myyräongelman takia taidankin istuttaa sen johonkin muualle. Kivaa päivää!
Kukinnan jälkeen koiranputki on tosiaan valmis ruohonleikkuukäsittelyyn tai maasta kiskottavaksi. Tosin täällä päin sillä yhä asustavat hienot raidalliset pyjamaluteet (sarjakukkaisiin erikoistuneet), niinpä en edelleenkään raaski nyhtää niitä, joissa on pyjamabileet meneillään.
DeleteKoiranputki on kyllä helppo, kun se ei juuristolla leviä, tekee vain siementaimia samalla kun emokasvi kuolee.
Tähtihyasintit eivät ehkä ole myyrien kaikkein parasta herkkua, sillä Rohanissa, joka joutui todella pahasti vesimyyrien mylläämäksi, kukkii lukuisia tähtihyasintteja edelleen. Osa on kyllä mystisesti siirtynyt lähes penkin ulkopuolelle tienvarren ojanpenkalle, mutta ne voivat olla myyrien siirtämien sipulien lisäksi siementaimiakin. Niitä nimittäin näyttää nousevan aika kivasti.