Saniaistarhan salatut kukat

 Vaikuttaa siltä, että saniaistarha ei kärsinyt siitä, kun toinen kuusi päältä kaadettiin. Ehkä jopa päinvastoin, saavat paremmin sadetta.

Jouluhärkylä on ollut vihreänä koko talven ja on edelleen elossa valo-olosuhteiden isosta muutoksesta huolimatta. Taustalla kasvaa soreahiirenporras 'Percristatum' ison puunrungon kappaleen edessä.

'Percristatum' on todella kaunis.

Toinen soreahiirenporras saman rungon edustalla on 'Victoriae'. Näissä kummassakin lajikkeessa lehdet muodostavat hauskoja tupsuja.

Tuo runko on peräisin talon nurkalla aiemmin kasvaneesta isosta saarnesta. Ja tämä ei edes ole sen rungon ihan alinta osaa, kaikkein paksuin pätkä on tontin yläreunassa. Nämä ovat tällaisia rotevampia ötökkähotelleja.

Aiemmin tämä kohta oli aivan varjossa, toukokuussa kaadettu kuusi oli heti tästä rungosta oikealle.

Kuusia oli ensin rivissä neljä, keskimmäiset kaadettiin ajat sitten. Yhden sammaloituneen kannon päällä kasvaa jo uusi kuusi (joka ei kyllä tule koskaan pääsemään isoksi asti). 

Sammalkannon vierellä nousee sitkeä japaninhiirenporras 'Pictum'. Näitä minulla on kaksi, ja vaikka ne eivät koskaan pysty kasvamaan kovin reheviksi, ei kuivuus niitä tapakaan, vaan ne nousevat vuodesta toiseen. Hiirenportailla näyttää olevan melko hyvä kuivuudensietokyky.

Polku kulkee sammalkannon vasemmalta puolelta ylös kohti hedelmätarhaa. Vasemmalla kasvava iso kuusi langettaa yhä alueelle kaiketi riittävästi varjoa, iltapäivisin. Päivän päätteeksi tänne taas paistaa näin kesällä, kun aurinko on korkealla.

Täytyy raportoida sitten elokuussa, ovatko saniaiset yhä hengissä. Kesän alussa ei ole vielä ollenkaan samanlainen kuivuus ja kuumuus kuin voi heinäkuussa olla.

Taustalla oleva kellanvihreälehtinen puska on ihana pihajasmike 'Aureus', todella hyvä väri elävöittämään puolivarjoa. Sen takaa lähti syksyllä istutettu pensasmustikka kymmenisen metriä oikealle, kirsikkasorvarinpensaan toiselle puolelle, kun kuusen kaadon myötä sinne tuli paremmin valoa ja tilaa.

Kirsikkasorvarinpensas kukkii runsaasti. Tiedossa on paljon kirkkaanvärisiä marjoja syksyksi. Ne ja tämän hieno syysvärikin tulee nyt noteerattua paremmin, kun pensas ei enää ole kuusen takana piilossa.

Kerrotaan vielä hedelmätarhasta sellainen ilouutinen, että 'Musta Rudolf' -koristeomena heräilee henkiin vesimyyrien syötyä ison osan sen juurista toissa talvena. Viime kesänä se tuli lehteen – vaivaiset pienet lehdet vain joihinkin oksiin – vasta loppukesällä. Nyt se on ihan aikataulussa ja kukkii myös. 

'Arttula' -kirsikan selviämistä saa puolestaan vielä odotella. Se lähes kaatui tänä keväänä, tänä vuonna vesimyyrät olivat puolestaan sen kimpussa. Se kuivatti kukkanuppunsa, ja hyvä niin, jotta ei mennyt voimia kukkimiseen. Nyt siihen on varovaisesti puhkeamassa muutamia pieniä lehtiä sinne tänne, mutta riittääkö se hengissä pysymiseen, ja onko riittävästi juuristoa tallella, sen aika vasta näyttää.

Takaisin saniaistarhaan. Syksyllä istutettu nimetön japaninvaahtera on pieni, mutta ihan hyvin elossa. Sen viereen Rohanista siirretty pala 'Orangekönigin' -vaskivarjohiippaa näyttää aivan jättiläiseltä.

Näiden lähellä on elossa myös ruskokärsäkalla, ihanaa.  

Samalla puolella polkua on muitakin ilonaiheita. Haurasloikko on loistava kuivan varjon sironkaunis saniainen. Sen lähellä kasvaa tähtirotkokieloa ja kiehkurakieloa. Ihan kaikki ei ole elossa kuitenkaan; vuosia kitunut tarha-adiantumi taitaa olla menehtynyt, ja paria muutakin saniaista vielä odottelen versomaan, kenties turhaan. 

Joskus kasvit kyllä yllättävät. Pari vuotta sitten istutin kaksi heidinkämmekkää tontin ylälaidalle vanhan saarnen ylös maasta kiskotun kannon lahoaviin puukappaleisiin, sillä maan pitää olla niille mahdollisimman ilmavaa, vaikkakaan ei aivan kuivaa. Toinen niistä selvisi ensimmäisestä talvestaan, toinen ei. Mutta kun varjostava vaahteravesakko viime kesänä kaadettiin, tulikin paikasta aika paahteinen.

Varhaiskeväällä näkyi heidinkämmekässä vihreitä lehtiä, kun raotin sen päälle talvisuojaksi laitettuja kuivia vaahteranlehtiä. Sittemmin kämmekän lehdet kuihtuivat. Nyt aloin ajatella, että paikka on varmaan liian paahteinen ja myös kaukana ylärinteessä, sinne ei tule mentyä kasvia ihailemaan, tai edes tarkastamaan, onko se hengissä ja kastelemaan. Niinpä kaivoin sen juuripaakun maasta ja yllätyin, kun juuristo vaikutti oikein mehevältä ja elävältä.

Nyt heidinkämmekkä on istutettu tänne alemmas saniaistarhaan, japaninvaahteran lähelle. Toivottavasti se virkoaa ja alkaa tehdä lehtiä ja ehkä joskus kukkiakin – sen pitäisi olla keltakukkainen.

Huh, olipa pitkä selostus! Jatketaan vielä, jos jaksat.

Kiehkurakielo on viehkon sirolehtinen ja sen kukat ovat vaaleanpunaiset. Tuolla niitä kukkia varren alaosassa näkyy. Taustalla on ihana vaaleansinikukkainen imikkä, muistaakseni Uudenkaupungin kukkamessuilta harrastajan pöydästä ostettu.

Kiehkurakieloa lähempää. Varjopaikkojen kasveissa on aivan hurmaavia yksityiskohtia! Kukkia pitää etsiä, ne eivät ole tyrkyllä.

Siitäkin olen iloinen, että ketunleivän siirto metsästä onnistui viimein. Se on niin kaunis, ja kukinta toukokuussa on hurmaava myös.

Oravanmarjakaan ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä, mutta tässä tuppaassa tuli sitä ja kaupanpäällisenä sinivuokko ja kevätpiippo myös!

Kilpihärkylä 'Herrenhausen' on elossa, mutta jäänyt ahtaalle imikän ja alppivarjohiipan puristuksiin.

Tellima kukkii ihanasti. Vasemmassa reunassa näkyy varjon kaunis maanpeittokasvi taponlehti. Tuo on peräisin taimivaihdosta Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista.

Puna-ailakit kukkivat myös ihanasti, niitä saakin kohta kitkeä!

Puna-ailakki oli ehtinyt valloittaa katajapenkinkin kuin varkain, se on nopea. Tässä eilisen kitkentäoperaation tulosta. Taas kukkakuorma.

Saniaistarhaa varjostavan ison kuusen toisella puolella on kukintansa aloittanut juhannusruusu. Nurmikosta voi nähdä, että meillä on ollut kuivaa. Mutta tänään satoi! Alkoi jo aamuyöstä ja taisi juuri loppua, sillä aurinko tuli esiin. Saldo sademittarissa on 6 mm, mikä on enemmän kuin ennustettiin, mukava juttu!

Pikkuinen orava on hypellyt meillä monena päivänä ja viihtyy ison kuusen suojissa. Se aiheuttaa melkoisia vauhtipyrähdyksiä keski-iän ylittäneissä kissapojissa.

Hyvää viikonloppua ja sopivasti sadetta!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Haurasloikko Cystopteris fragilis

Heidinkämmekkä Calanthe

Imikkä Pulmonaria

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Ketunleipä Oxalis acetosella

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kiehkurakielo Polygonatum verticillatum

Kilpihärkylä Polystichum setiferum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Oravanmarja Maianthemum bifolium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Puna-ailakki Silene dioica

Ruskokärsäkalla Arisaema triphyllum

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Taponlehti Asarum

Tellima Tellima grandiflora

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense