Sunday 19 July 2020

Saniaistarhan selviytyjät

Heippa!

Seuraa villahousuja. Mennään tutkimaan saniaistarhaa.

Saniaistarha voi paremmin kuin pariin vuoteen, kiitos pienen sadekauden keskellä kesää. Pieniähän nämä ovat kuusten alla. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen' hopeatäpläpeipin kainalossa.

Soreahiirenporras, jonka ostin 'Lady in Red' -lajikkeena, voi hyvin. Se on loistava kuivan varjon kasvi. Taustalla pantterililja, joka selviää vuodesta toiseen, mutta ei kuki. Minulle selviäminen riittää, ja ehkä saan joskus tehtyä saniaistarhalle paremmat olot. Ja pihan peurattomaksi myös, sitä ennen on vähän turha kasvatellakaan liljoja korkeiksi ja kukkiviksi.

Japaninhiirenporras 'Pictum' on aivan minipieni, mutta sekin on pärjännyt tässä alusta asti. Pari kertaa kesässä muistan kantaa saniaistarhaan pari kastelukannullista vettä, eivät nämä sen enempää keinokastelua saa.

Tämäkin soreahiirenporras voi erinomaisesti, vaikka kasvaa aivan suuren kuusen juurten välissä. Todiste niiden kuivuudensiedosta! Lajike on 'Frizelliae'; kauniin kapealehdykkäinen.

Frizelliaen vieressä kasvaa kasvitupas, jonka siirsin metsästä oravanmarjan takia. Se on niin äärettömän kaunis kasvi. Oravan kylkiäisenä tuli heinä, joka osoittautui kevätpiipoksi. Se on kaunis mätäsmäinen heinä, kukkii nimen mukaisesti keväällä.

Saniaistarhan alaosassa, multavammassa maassa, elää hentoinen alvejuuri Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'. Tämä kuihduttaa osan lehdistä joka kesä – kaipaisi selvästi kosteampaa maata. Täysin toista maata kuin kivikkoalvejuuri, joka on pomminvarma kuivan paikan saniainen.

– Tässä välissä täytyi pitää kastelutauko, sillä en voinut jatkaa kirjoittamista ajattelematta saniaispolojani kuivuudessa. On aika kuumaa, lisäksi tuulista, eli kasveja kuivattava sää. –

Akileijoja ei ihan vielä voi kitkeä, sillä en tiedä, onko tuo jonkin matkan päästä tullutta lehtoakileijaa vai mantšurianakileijaa, jota kasvaa saniaistarhassa vähän ylempänä. Se on tosin kukkinut äärimmäisen harvoin.

Tässä saniaistarhan yläosaa, jossa juuri ja juuri voi erottaa mantšurianakileijan vaaleanvihreitä lehtiä suojarisun takana. Isommat lehdet sen edessä kuuluvat vaahtera-angervolle. On taas nimellä kasvia viskattu, kyseessä ei ole vaahtera eikä angervo.
Hiukan alempana voi erottaa tähtirotkokieloa, se viihtyy tässä ihan hyvin. Sekään ei muuten ole kielo, eikä enää rotkokielokaan, vaan oravanmarjan serkku.

Paria pientä ilonaihetta täytyy kurkkia muiden kasvien lomasta. Käenkaali on viimeinkin suostunut asettumaan taloksi, monta kertaa sitä metsästä siirsinkin.

Tähtirotkokielosta oikealle on haurasloikko; mielettömän kaunis, sirokasvuinen ja menestyy kuivassa varjossa näemmä.

Polygonatum roseumin juurella on mikroskooppisen pieni tarha-adiantumi. Tämä on pärjännyt tässä jo monta vuotta vastoin kaikkia odotuksia, mutta pysyttelee hyvin pienenä.

Yhden kaadetun kuusen kannon vieressä kasvaa imikkä 'Blue Ensign'. En muista nähneeni tämän kukkia tänä vuonna, mutta ehkä se kukki salaa.

Alimmassa osassa on alppivarjohiippa, oikealla ihana hailean vaaleansinikukkainen imikkä, oikeastaan lähes valkoiset kukat. Taustalla hopeatäpläpeippi. Asettelin tähän keväällä risuja suojaamaan lumikelloa ja muita pikku herkkuja.

Pienen polun toisella puolella on ihana hyvin vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diane Clare'. Sen edestä voi erottaa tellimaa, taustalla vasemmalla Polygonatum lasianthum.

Tämän puolen yläosassa, paksun saarnipöllin edessä, on viime elokuun Mustilan taimipäivästä hankittuja herkkuja: soreahiirenporras 'Percristatum'...

... ja toinenkin soreahiirenporras, tämä on 'Victoriae', vuosikausia tätä etsinkin. Kerran jo tilasin Englannista, mutta juuri tämän taimi jäi puuttumaan kuormasta.

Niiden lähellä asustaa myös viime syksyinen löytö: jouluhärkylä! Siis joulu! Jouluvihaajan puutarhassa kasvaa nyt joulu, ei voi mitään.

Ruskokärsäkalla viihtyy saniaistarhan yläosan toisella puolella, takanaan Polygonatum prattii. Näiden lähellä on elossa myös ruska-alvejuuri 'Prolifica', mutta siitä en ottanut kuvaa, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi!

Saniaistarha olisi liian kuiva ihanaakin ihanammalle kanelisaniaiselle, joka vaatii tasaisen kosteaa maata, niinpä istutin sen pieneen notkelmaan, jossa toivoin, että ei ole liian märkää kuitenkaan, talvella siis. Suojasin tämän talveksi vanhalla villapuserolla.
Kanelisaniainen piti minua jännityksessä pitkään, vasta kesäkuun ollessa pitkällä alkoi maasta nousta lehtiä.

Kiitos kun jaksoit saniaismaratoonin. Nyt on vuorossa villapöksyjen kesähuolto.


Alppivarjohiippa – Epimedium alpinum
Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Imikkä – Pulmonaria
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Käenkaali – Oxalis acetosella
Mantšurianakileija – Aquilegia oxysepala
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Ruskokärsäkalla – Arisaema triphyllum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tellima – Tellima grandiflora
Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum
Vaahtera-angervo – Mukdenia rossii

29 comments :

  1. Onko kanelisaniaisessa kanelin tuoksu, vai mistä se on saanut nimensä?
    Ransun villapöksyt ovat ihanan pörheät. Jotenkin koko kissasta tulee mieleen Saapasjalkakissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen ajatellut, että itiöt olisivat kanelinruskeita, mutta enpä ole tarkastanut asiaa, mistä nimi tulee.
      Ransu on niin muhkeana, parhaassa talviturkissa näin kesäaikaan! Kyllä se syksyyn mennessä kummasti hoikistuu, kun turkki lähtee. Sillä on vähän nurinkurinen rytmi.

      Delete
  2. Huikea saniaismaratoni. Jotenkaan en ole tajunnut että imiköitäkin on noin montaa lajia.
    Tuuheista pöksyistä on hyvä pitää hyvää huolta <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Imiköissä on tosiaan monia laatuja, lehtien muotokin vähän vaihtelee, ja etenkin tuo lehtien mahdollinen kuviointi. Joissakin imiköissä, kuten tuossa Blue Ensignissa, on täysin siniset kukat. Ja sitten on punakukkaisia, ja vaaleansinisiä, joille olen erityisen perso, ja valkokukkaisiakin. Lehdet kyllä alkavat todella nopeasti lurpottaa poutakaudella, mutta se annettakoon anteeksi. Lehdet nousevat hyvin pystyyn heti, kun vettä taas tulee.
      Kissanpöksyt ♥

      Delete
  3. Kyllä onkin tuuheat pöksyt!

    ReplyDelete
  4. Saniaisten määrä on niin hämmästyttävän laaja. Tämän vuotinen hellejakso kesäkuussa taisi iskeä yhden saniaiseni tainnoksiin, sillä en tietenkään ymmärtyänyt kastella. Saniaiset ovat kihtovia. Ja noita kuivuutta kestäville olisi monia paikkoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saniaisia on paljon, ja on kiehtovaa ajatella, että ne edustavat kasvityyppiä ajalta, jolloin kukkia ei vielä ollut olemassakaan. Helle ja kuivuus eivät ole saniaisten mieleen, kuusten viileä siimes varmaan auttaa omia saniaisiani, vaikka kuuset imevätkin mehut maasta. Onneksi osa saniaisista on todella kuivankestäviä.

      Delete
  5. Sinä iloitset oravanmarjoista, kevätpiipoista ja käenkaaleista, täällä niitä revitään toisten kasvien tieltä... Mietinkin toisinpäin, onnistuisiko mökkipihan luonnonsaniaisten ja muiden luonnon kasvien keskellä kasvattamaan harvinaisempia saniaiskasveja. Maasto voisi olla niille suotuisa. Ihanat villapöksyt!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh! No kun tonttini ei ole metsämaata, vaan keskellä satoja vuosia vanhaa kylää, niin noita metsän luonnonkasveja tässä ei ole lähes ollenkaan. On kyllä sanottu, että nuo leviäisivät, mutta kovin nopeasti se ei näytä tapahtuvan. Oravanmarjaa kasvoi oppilaitokseni näytepuutarhoissa puun alla maanpeittokasvina Englannissa, Suomessa en ollut (enkä ole kai vieläkään) nähnyt sitä käytettävän missään koristekasvina. Outoa kyllä, sillä se on tavattoman kaunis -lehti, kukka ja marja, kaikki!
      Kannattaa ilman muuta kokeilla erikoisempiakin saniaisia, jos luonnonsaniaisetkin viihtyvät.

      Delete
  6. Saniaiset ovat upeita, sinulla tietysti hieno kokoelma. Minulla kavaa luonnostaan suuria kotkansiipiä, mutta oma saniaistarha olisi kiva.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kokoelmani saniaiset vain ovat tavattoman pienikasvuisia, kun paikka on huono. Toivon saavani niille joskus paremman saniaistarhan aikaan.

      Delete
  7. Upeita saniaisia!
    Miten ihmeessä voit tietää ja muistaa kaikkien kasviesi nimiä....niitä, kun on muutama..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. En kaikkia muistakaan, ja saniaisilla on niin outoja nimiä, että niitä on vaikea muistaa - myös niiden tieteelliset nimet ovat jotenkin sellaisia, joissa menen sekaisin. Nyt kului aikaa yhden kalliokielon selvittämiseen, kun siirsin sen saniaistarhaan paikasta, josta löysin sen verson yllätyksekseni pari vuotta sitten ja muistin vain hämärästi istuttaneeni sen joskus todella kauan sitten. Kului kahvikuppi jos toinenkin puutarhapäiväkirjoja lukiessa.

      Delete
  8. Ensivilkaisulta näin maallikolle lähes kaikki saniaiskasvit näyttävät samanlaisilta, mutta kun tarkemmin katsoo, on niissä selviä eroja. Tykkään niiden pitsimäisistä, herkistä lehdistä. Meillä kasvaa kotkansiipiä ja sananjalkoja, tuntuvat viihtyvän kun on metsämäistä, hapanta maata ja varjoisaa. On tuo Ransun villaturkki mahtava, siitä saisi keritsemällä hyvää villaa, kissanvillalankaa! :) Mustilta ei niin vain saisikaan. Molemmat ihania:)

    T: Musti-fani

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saniaiset ovat satumaisen kauniita, kuka kaipaa kukkia, kun on tuollaisia lehtiä! Ja joissakin vielä hienoja värejä, etenkin japaninhiirenportaissa.
      Mustilta lähtee keväisin vaikuttava määrä alusvillaa, eipä uskoisi, kuinka paljon sitä on mustan silkkiturkin alla piilossa.

      Delete
  9. Kiva esittely, viisastuin taas 🤗❤
    Ransu on kyllä kuvauksellinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu on sellainen linssilude ja seurailee minua kuin hai laivaa, helppo kuvattava :-)

      Delete
  10. Olen aina mieltänyt saniaiset kostean paikan kasveiksi. Pitääkin ottaa selvää kuivissa oloissa viihtyvistä! Kuivan paikan versio voisi sopia katajien juurelle. Siellähän itseasiassa kasvaa jotain saniaista luonnostaan.... Keväällä ihastelin mökillä kaunista parin neliön oravanmarjakasvustoa. Toivottavasti se kukkii jatkossakin yhtä komeasti. Villapöksyt ovat vastustamattoman ihanat <3

    ReplyDelete
  11. Meidän mökkisaaren katajia siis mietiskelin näitä sinun saniaisia ihastellessani ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Useimmat saniaiset onkin, mutta jotkut lajit kasvavat ihan kivien ja kallioiden päälläkin. Haurasloikko on todella kaunis laji, joka sietää kuivaa ja sen olen ostanut Vakka-Taimesta - siellä on kyllä paljon muitakin ihania erikoisempia saniaisia! Katajan alue kuulostaa lupaavalta, kun siinä jo jokin saniainen viihtyy. Soreahiirenportaasta on jalostettu tai löydetty paljon noita erikoisemman muotoisia lajikkeita, ja se on loistava kuivallekin paikalle, ehkä ei paahteeseen sentään, mutta kuivahkoon varjoon. Vaikka tuskin niitä kosteuskaan haittaisi ;-)
      Oravanmarja on yhtä kaunis kuin moni koristekasvi, vaikkapa tiarellat.

      Delete
    2. Kiitos vinkeistä Saila! Tulee taas asiaa Vakka-Taimeen :)

      Delete
    3. Olen niin kade siitä, että asut melko lähellä! Sinne olisi asiaa aika useinkin, jos lähempänä olisi :-)

      Delete
  12. Oi mikä ihana maratooni lempikasveistani💚

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ne ihania! Olisi kiva, jos olisivat rotevampia ja rehevämpiä, mutta tyytyväinen saa olla hengissäpysymiseen.

      Delete
  13. Mahtavat villapöksyt! Murusellakin on muhkea turkki tällä hetkellä, olin talvella huolissani, kun oli niin surkean ohut.
    Oravanmarjaa olen suunnitellut siirtäväni jostain omaankin puutarhaan, se on niin sievä ja no, tietty myös nimen takia! Sopisi hyvin kuu-metsäpuutarhaosioon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Murulla ja Ransulla on näköjään sama vuosirytmi, muheimmillaan kesällä :-D
      Oravanmarja on niin ihana, ilman muuta se kuuluu juuri sinun puutarhaasi! Sitä saisi olla myynnissä taimistoilla.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!