Väritaivaassa

Sattui sellainen väriyhdistelmä, että olen ekstaasissa. Tätä ei kovasti ole suunniteltu, olen vain ohimennen miettinyt, mikä voisi sopia. Lähellä oleva ruskopenkki vaikuttaa sikäli myös, että istutin oranssin Lady of Shalott -Austinruusun tähän, jotta silmä yhdistää samantyyppisiä sävyjä vähän laajemminkin.
Aiemmin olin jo istuttanut toisen Austinin, Lichfield Angelin, tähän kivimuurin edustalle. Se on valkea, jossa on aavistus aprikoosia, ja tämä ruusukaksikko saa minut onnesta sykkyrälle. Kumpikin on lisäksi kasvanut hyvin ja samankorkuiseksi.
Taustalla kukkii vaaleanpunainen ruusunätkelmä, sekin sointuu näihin mukavasti. Vielä kauempana kukkii rikkaporkkana valkeana. Jotakin tässä valkoisen, pehmeän oranssin ja vihreän liitossa on sellaista, jota osuu juuri oman värihermoni ytimeen. Tuossahan on Irlannin lipun värit, mutta pehmennettynä versiona, aika metkaa.

Lähikuvassa Lady of Shalottin herkullisuutta ja täydellistä kukan muotoa. Rakastan superkerrottuja Austineita, jotka ovat täyteläisiä lättyjä, mutta tässä löyhässä pallomaisuudessakin on jotain vallan viehättävää. Tämän mallisia ruusuja olen halunnut puutarhaani kauan, kauan.
Kaiken huipuksi nyt alkaa avautua itsekseen tulleen ukontulikukan neonkeltaisia kukkia tähän viereen, ja se nostaa väriyhdistelmän ihanuuden potenssiin tsiljoona.

Katsotaan välillä hiukkasen kauempaa. Alaosassa näkyy sinistä, se on taivaansininen 'Summer Skies' -ritarinkannus, joka myös sopii tähän kuin nakutettu.
Vaahterat aidassa ovat uusia oksia, joita lisäilin siihen korotukseksi, kun leikkasin vaahterasta pari isompaa oksaa. En viitsi riipiä jokaista lehteä niistä irti, vain isommat sivuhaarat.

Lichfield Angel ja ukontulikukka.

Ylärinteestä päin katsottuna. Sahapukki on ruusujen edessä siinä toivossa, että peurat eivät jaksaisi kiertää sitä nuppuja syömään. Tämän tyyppiset ratkaisut toimivat melko hyvin, ne ovat laiskoja paskiaisia. Niinpä ruusujen nuput ovat saaneet avautua.

Toivottavasti jaksat vielä, kun jankutan tämän saman kohdan ihanan raikasta värimaailmaa. Tässä vain oranssia, vihreää ja valkoista. Täydellisen kaunista. Ruusuilla on reilu metri istutusväliä, mutta ihanasti ne kurottuvat toisiaan kohti, kuin itsekin tietäen olevansa täydelliset yhdessä.

Sahapukki kirsikkana kakun päällä. Tuo pieni parilehdykkäinen Lady of Shalottin kainalossa on muuten puu, kolmioka. Minulla on niitä kaksi tässä lähekkäin, mutta ne ovat päättäneet näköjään olla polvenkorkuisia pensaita. Latvat paleltuvat, mutta alhaalta versoo aina.

Keltainen, vaaleanpunainen ja valkoinen ovat kivat, ja nyt seuraan alkaa avautua laidunkarstaohdakkeiden violetteja kukkia. Mutta pehmeä, hedelmänsävyinen oranssi viimeistelee tämän kohdan täydellisen ihanaksi kukkayhdistelmäksi.

Vähän ylempänä rinteessä ruskopenkissä kukkiva Crown Princess Margareta on ihana ojakärsämöiden, vaaleanpunaisten siankärsämöiden ja muutaman sinipiikkiputken keskellä, ne kaikki korostavat ruusun kauneutta kuin keskiaikaisen seinävaatteen mille-fleurs -tausta.
Läheisen portinpylvään William Morris -ruusu pitää meitä jännityksessä. Se on vasta nuori ja teki kaksi nuppua, mutta toinen niistä meni mönkään sateiden takia. Nyt toinen on alkanut raottua – ja nytkin sataa. Saa nähdä, kuinka käy. Nämä voimakkaasti kerrotut ovat niin tiiviitä, että sade jää terälehtien väliin ja pilaa kukan, jos se on vielä melko kiinni.

Katsotaanko muita Austin-ruusuja tässä samalla? Muotopuutarhassa asustava The Pilgrim saa värimätsäyksen siemenestä kasvattamastani nukkasalkoruususta, kylvöksestä vain yksi taimi on selvinnyt aikuiseksi asti ja on tulossa ensimmäistä kertaa kukkaan. Kukat ovat sitruunasorbetinkeltaiset, aivan ihanat.

The Pilgrim ilta-auringossa.

Ja lähempää. Paremmat kuvat saa pilvisellä säällä, ja sitä onkin riittänyt. Hellekaudella pystyi saamaan hyviä kuvia vain aamuvarhaisella tai iltamyöhällä.

Vielä kerran. Sitruunaunelmahöttö.

Vilkaistaan vielä Rohanin tummanpunainen William Shakespeare 2000. Se kukkii villin palsternakan suojissa. Vierestä peuran ahnas turpa söi 'Madame Julia Correvon' -viinikärhön samanväriset kukat aidalta, harmi vain, mutta nuppuja on lisää ja nyt tuuli on painanut varren palsternakkojen keskelle, en korjaa asiaa, kun kukat ovat täällä paremmassa piilossa. Vaikka kyllähän peurat palsternakkojakin syövät, mitäpä ne eivät syö.
Palsternakan kukinnot ovat maailman ihanimpien joukossa ja täydellinen väripari ruusulle. Hyvä värikohta tämäkin, vaikka olenkin nyt sen toisen kohdan lumoissa – uutuuden ja vastalöydetyn lumoa.
Eikö ole ihanaa, että puutarha elää ja muuttuu ja tuottaa meille joka vuosi löytämisen iloa!


David Austinin jalostamat ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Ukontulikukka – Verbascum thapsus
Viinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä