Kun olen saanut verkkoaidat ja risuaidat ja ties mitkä hökötysaidat tontin joka reunaan ja nurkkaan valmiiksi, on seuraava vaihe aitojen naamioiminen kasvillisuuden sekaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty.
Kuusamat ovat ihania ja niin minun kuin hyönteistenkin mieleen. Tämä on ehkäpä koreaköynnöskuusama 'Goldflame', jota eilen illalla kiinnittelin takaisin portin pylvääseen myrskytuulen revittyä sen siitä irti.
Vanhemmiten köynnöskuusamat kiertyvät hienosti tukensa ympärille, kuten tämä muotopuutarhan ruotsinköynnöskuusama.
Portintolpan koreaköynnöskuusama ei ole vielä niin iäkäs, etenkään, kun peurat ovat verottaneet sen kasvua ankaralla turvalla.
Ja niin vain kävi, että tämän aamun puutarhakierroksella pääsi kirosana tai muutamakin. Peura oli syönyt portinpylvään kuusamaa ja lähes kaikki ruskopenkin liljat – kanadanliljat olisivat juuri tulleet kukkaan ja kuvasta saattaa nähdä, että tiikerililjojenkaan nuppuja ei enää ole – lisäksi on syöty kuistin edustan valkoisen varjoliljan nuput, kultapallojen latvat, kuunliljan lehdet ja portaiden verenpisaratkin, samoin kuin marhan- ja varjoliljoja muualtakin ja – huokaus – ruusuja.
Kun pääsin kamerakierroksellani tontin toiseen päähän, oli porttini takana itse piru. Voi olla, että kaiken tuhon teki (tämä) yksi ja sama eläin, sillä yksikin peura saa suurta tuhoa aikaan. Siinä meni ruusunnuppuja, daalianvarsia, päivänliljoja, perunannaatteja.
Kohta ohi käveli naapurin mies ja purin pihinäni hänelle, niinpä sinä, hyvä lukija, et joudu kuuntelemaan (paljon) enempää sadatteluja.
Se toinen köynnöskuusama, jonka kanssa arvoin portin lajia koreaköynnöskuusama 'Goldflamen' ja ruotsinköynnöskuusama 'Belcigan' välillä, on tämä. Hmm. Jos jotakin, niin tämä saattaa olla 'Belgica', toinen on enemmän 'Goldflame', mutta mene ja tiedä. Tämä on myös peurojen joka vuosi nakertama ja vasta nyt pääsen näkemään jonkinlaisia kukkia, kun köynnös kasvaa jousien sisällä turvassa turvilta. Mutta köynnös on yhä vasta 30 cm korkuinen.
Pienemmät jousiosat pääsivät keväällä kasvimaapenkkiin, jossa ne nyt toimivat hajuherneiden tukena. Näitä jo esittelinkin muutama päivä sitten, mutta nyt on avautunut uusi vallan jännittävän värinen.
Istutin toukokuussa esikasvatettuja hajuherneitä myös muotopuutarhaan, joka sai keväällä aidan ja verkkoaidan. Lajike on
Kivipellon Sailan lähettämistä siemenistä kasvatettu 'Sir Jimmy Shand'
Verkkoaita on malliesimerkki "yhden roska on toisen aarre" -tilanteesta. Eräälle tällä saarella ruostuneet verkkorullat olivat romumetallia, minä otin romun riemulla vastaan. Siinä oli aika monta kymmentä metriä vajaan metrin korkuista aitaa. Sain sillä tilkittyä risuaitani alaosaa pitkät pätkät, samoin kuin muotopuutarhan uuden rima-aidan, josta peurat pääsisivät muuten ali.
Nyt eivät pääse peurat myöskään syömään aidan kohdalla kasvavia kasveja, elleivät hyppää aidan sisäpuolelle, kuten viimeöinen ketale. Niinpä mesiangervot kukkivat tässä kauniisti, samoin purppuraheisiangervo 'Diabolo'. Sen olisi tarkoitus kasvaa kolmimetriseksi, toistaiseksi se ei ole muutamassa vuodessa kasvanut kymmentäkään senttiä latvomisen takia.
Toissa syksynä istutettu amurinviini on vasta aidanpeittoamisuransa alussa. Viime kesänä se kuivui kokonaan ja aloitti nyt uuden elämän aivan alhaalta. Toivottavasti sen juuret ovat jo syvemmällä ja se saa paremmin vettä. Ja toivottavasti se myös kasvaa, mielellään nopeasti.
Tuntuu siltä, että mitä tahansa istutankin aitojen eteen, peurat syövät sen. Pihajasmikkeen ei kuulunut olla ruokalistalla, mutta niin vain tämäkin on pidetty metrin korkuisena vuodesta toiseen. Kukkia ei tietenkään ole ollut latvomisen takia. Nyt laitoin puskalle verkon, jolloin siitä näyttää tulevan sylinterin mallinen: verkon ulkopuolelle ulottuvat oksat on syöty. Mutta jospa nyt tulisi sitä toivottua korkeutta edes.
Sammalkeinun takana ja tontin ylärajalla kasvavat loistojasmikkeet pääsevät sentään kukkimaan. Näitä ei mutustella niin ahkeraan.
Onneksi nyt, kun aita on valmis, on sen korottaminen helppoa. Täytyy vain raivata jotakin kohtaa tontista, kuten kesäkuussa, kun karsin tuomen juurivesat. Niistä sai pujotettua pystysuoria esteitä aitaan sellaiseen kohtaan, jossa se oli liian matala. Tuomet ovat tuo ruskistunut kohta, sillä en vaivautunut riipimään niistä lehtiä.
Joku sentään kasvaa, nimittäin loistoköynnösruusu Flammentanz. Kiinnitin sitä ennen myrskyjä rima-aitaan, kun sen oksat vääntyivät ja heiluivat uhkaavasti.
Flammentanzissa on ennätysmäärä kukkia, oksat oikein notkuvat. Sateet ovat painaneet kukkia alas. Muutaman viime päivän aikana olemme saaneet sadetta yhteensä 24 mm, ihan huippumäärä!
Tontin länsireunallakin on punainen ruusu; Austin-ruusu L. D. Braithwaite. Kuvasin sen osana punaista kimaraa, edessä kukkivat maitohorsmat ja taustalla ruusunätkelmät. Välissä on rikkaporkkanakin.
Ruusunätkelmien on tarkoitus kasvaa kivimuurin takana olevaan riista-aitaan, mutta ne kaipaavat hieman ohjaamista.
Toistaiseksi olen saanut tungettua niitä vanhan tikkaanrämän takaa aitaan päin, mutta nätkelmät pyrkivät koko ajan johonkin eri suuntaan kuin ylöspäin. Niiden edessä kasvava lipstikka ohjailee niitä toivottavasti. Ja suojaa myös, sillä viime yön vierailussa hävisivät myös vaalimani maitohorsmat, mutta näitä ei tajuttu syödä.
Maitohorsmien takana kasvava marhanlilja 'Claude Shride' säästyi siksi, että olen istuttanut sipulin tolkuttomaan pusikkoon aivan ruusuherukoiden väliin. Kukkia joutuu tiirailemaan puskien välistä, mutta parempi se kuin tyhjien kukkavarsien katselu.
Jonkin verran alempana tontin samalla laidalla on hyvin korkea pätkä verkkoaitaa, yli kaksimetrinen. Siitä eivät peurat voi kuvitellakaan tulevansa, aiemmin niillä oli oikein polku juuri siitä kohdasta. Aita on varsin näkyvä ja ruma ja toivon kasvillisuuden peittävän sen nopeasti.
Siemenestä kasvattamani mantsuriankärhö kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Kukkia on vain muutama ja kärhökin vasta metrin mittainen, joten vähältä piti, että en huomannut kukkia lainkaan.
Kärhöt ovat kivoja aitaan kiipeillessään. Viinikärhö 'Madame Julia Correvon' oli jo lähtenyt obeliskistaan kiinnittymään aidan nyöriin, mutta myrskytuulet irrottivat sen ja varret kääntyivät alaspäin. Täytynee käydä korjaamassa tilanne, tänään puuhailin ihan toisella puolella tonttia.
Kuvassa näkyy muuten taustalla tylppöorapihlajaa, joita istutin parikymmentä pensasaidaksi tuohon tien varteen. Nyt ensimmäiset alkavat olla minun mittaisiani, ihanaa. Aitaprojekti etenee.
Tänään raivasin kasvillisuutta pois talon seinustalta vanhan taloni takana, jossa pitäisi olla vain kiveystä. Syvensin pientä ojaa, jonne tarvitsen vielä salaojaputken. Tulin käyttäneeksi ainoan varastossani olevan putken pari viikkoa sitten toisaalla. Putken lisäksi ojaan tulee vielä kattotiilisilppua, hyvää uusiokäyttöä kattorempan jätteelle.
Muutama itsekseen tullut saniainen saa jäädä kiveykseen, ne ovat niin kauniita, että en henno niitä poistaa. Harvassa paikassa on tontillani näin hyvät olosuhteet saniaisille kuin talon pohjoispuolen varjossa. Meinaankin joskus siirtää saniaistarhan tuonne vesitynnyrin takana olevaan nurkkaan. Täällä viihtyy sammal.
Vanhan talon takana, kivipengermän päällä olevassa ryteikössä on tallella kolme horsman kukkaa! Piru on nimittäin syönyt myös hedelmätarhani kolme horsmaa, joita varta vasten varoin vetämästä viikatteella, kun niitin alueen pari viikkoa sitten.
Täällä tontin yläosassa on kaikki hieman huonolla hoidolla. Löysin reilu viikko sitten neljä pensasta, jotka ovat kuivuneet ja vasta yhteen niistä on tulossa uusia lehtiä. Voi olla, että ne kolme muuta ovat kuolleet kuivuuteen. Harmi, sillä niistäkin piti kasvaa riista-aidan naamiointipensaikkoa. Lisäksi riista-aita on paikoitellen liian matala, vain 170 cm, ja peurat hyppäävät siitä kevyesti yli. Siksikin aita tarvitsee vähintään parimetristä kasvillisuutta eteensä.
Koska illansuussa satoi kaatamalla pariinkin otteeseen, pääsin katsomaan, että talon takana oleva oja vetää. Ihanaa, että on tullut vettä!
Amurinviini – Vitis amurensis
Hajuherne – Lathyrus odoratus
Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii
Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'
Maitohorsma – Chamaenerion angustifolium
Mantšuriankärhö – Clematis mandshurica
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Pihajasmike – Philadelphus coronarius
Purppuraheisiangervo – Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna
.JPEG)
.jpg)
Vesisade tuntuu joskus taivaallisen hyvälle, etenkin kun sitä on odottanut. Voihan peurankutaleet, eivät kunnioita mitään! Amurinviini on haaveissa mutta sille ei ole toistaiseksi paikkaa, pähkäilen jo mustaseljan kanssa mihin sen istuttaisin, todennäköisesti liian varjoon mutta suojaisaan paikkaan. Ihanan värinen ruusunätkelmä.
ReplyDeleteOnhan täälläkin epävakaista ja harmaata ollut, mutta kunnon sateet antoivat odottaa itseään pitkään.
DeleteMustaseljalle varmaan tuulensuojainen paikka on paras, ettei palellu.
Luulen tuon olevan ihan ruusunätkelmän perusväri, tilasin sen siemeniä ja tuon värisiä tuli kaikista, ei ollut mikään lajike.
Peurauutiset saavat kyllä käyrän nousemaan, vaikkei omia kasvejani olekaan syöty. Harmittaa puolestasi. Tsemppiä sotaan.
ReplyDeleteSaisikohan aitaa jollain konstilla syvemmäksi? Peura joutuisi ponnistamaan silloin myös pidemmälle eteenpäin... Ehkä ymmärtäisi olla kokeilematta. Korkeita tolppia ja vaikka pyykkinarua muutama rivi, tyyliin vankilan aidat ilman piikkilankaa. Niissähän on ylhäällä kulma ylä-ulospäin. Hah, hyvähän täältä on huudella ja ehdotella =).
Flammentanz kukkii ihanasti ja sitä sentään ei ole syöty.
Hmm, pyykkinarusysteemiä tarvittaisiin kuitenkin monta sataa metriä ja toisaalta tontillani alkaa olla puutarhaa jo lähes joka puolella, en halua sellaista rakennelmaa kukkapenkkien ylle. Siksi olen yrittänyt istuttaa noita pensaita aidan sisäpuolelle, että saisi sitä syvyyttä. Metrin syvyys ei varmaan vielä riitä, sillä peurat loikkaavat kompostisysteemini yli ja se on 1,5 metriä korkea ja noin metrin syvyinen.
DeleteTäytyy vielä miettiä, jos saisi edes joihinkin kohtiin tuollaista syvyysestettä jollakin keinolla. Mustaseljasta olenkin ottanut pistokkaita, sillä se kasvaa riittävän korkeaksi ja leveäksi, mutta pistokastaimet ovat vasta alle polvenkorkuisia, hetki vielä menee :-D Joissakin kohdissa tonttia on onneksi jo lähes parimetrisiä reunapuskia. Yksi aika loistava on meillä villinä kasvava orjanruusu, joka tekee pitkiä kaareutuvia oksia; se on niin piikikäs, että peurakaan ei siitä yritä läpi. Punalehtiruusun isoimmiksi kasvaneiden taimien latvat ne valitettavasti juuri söivät, samoin kuin Tove Janssonin, josta pitäisi kasvaa myös sellainen parimetrinen ja leveä. Yksi vaihtoehto olisi tietysti hankkia taas lisää verkkoa ja laittaa noille reunojen puskille oikein isot ja parimetriset verkkosuojat, joiden sisällä ne voisivat rauhassa kasvaa haluttuun kokoon.
Meinaa täälläkin itku päästä, kun kerroit yöllisestä peuravierailusta! Minua harmittaa jo yksikin katkennut liljannuppu, saatikka sitten tuollainen odotettujen kukkien tuho! Olet kyllä sinnikäs ja tuo kasvikokoelmasi on mahtava! Ja mikä luonnonsuojelija, maitohorsmakin on tontillasi odotettu kasvi, kyllä peukutan ja hattua nostan! Ajatella, ettei 170 cm aitakaan pidättele peuroja! Ruusunätkelmä on todella kaunis kasvi. Flammentanzilla taitaa olla tänä vuonna kukinnan huippu, täälläkin oksat notkuvat kukkien painosta. Tsemppiä sinulle ja toivotaan, että sadepilvet pysyisivät kauemmin siellä ja vähemmän täällä, meillä olisi jo kiintiö täynnä:)
ReplyDeleteKyllä kukat ovat hartaasti odotettuja, meillä kun on niin pitkä talvikin täällä pohjolassa. Maitohorsma on minusta tosi kaunis ja sitä kauniimpi, kun se on lähes hävinnyt tällä saarella. Nauvon ja Korppoon pääsaarilla sitä kyllä näkee, siellä ei ole peuroja niin tiheästi kuin meillä täällä.
DeleteFlammentanz on nyt melko upea näky, vaikka sade sitä painaakin alas. Toivottavasti se on siellä kestänyt sateet, teillä kun on tullut vettä moninkertaisesti.
Kyllä varmasti harmittaa noi peuran / peurojen vierailut. Hyvää vauhtia olet aidoittanut kuitenkin tonttiasi. Toivottavasti saat aidoilla ketaleet pysymään toisella puolen ja aarteesi turvassa. Onneksi moni ihanuus vielä kukkii.
ReplyDeleteJa mahtavaa, että olette saaneet sadetta. Sitä on täälläkin tullut ihan reippaanlaisesti ja puutarha näyttää tykkäävän. Nurmikkokin alkaa elpymään.
Itse vilukissana toivon kyllä vähän lämpimämpiä säitä. Sadetta voisi tulla vaikka joka yö, jos saa toivoa. :)
Nyt kun aita on valmis, on lisäkeppejä helppo pujottaa. Vaan niin vain yhtenä päivänä pari viikkoa sitten oli peura kokonaan kaatanut pätkän aitaa juostessaan sitä päin. Se ei, ihme kyllä, ollut käynyt syömässä juuri mitään.
DeleteNyt on kyllä todella viileää! Ihan huvittaa, että yksinkertaisilla ikkunoilla ja ohuemmalla peitolla sieti noin kymmenen päivää, sitten taas villapaita ja villasukat, untuvapeitto yms. On se Suomen kesä lyhyt :-D
Olen ihan sanaton tuosta peurasta. Miten ihmeessä psyykkeesi kestää tuon kaiken..voisi se naapurin mies tulla tekemääna aitoja kanssasi. Ainoan lohdutuksen sana on sama kuin sain Irikseltä voivotellessani fasaanien syömiä sipuleja: että onneksi sinulla on niin paljon kasveja, että niitä riittää. Pätee todellakin sinun kasvitieteelliseen paratiisiisi! Vaikka laiha lohtu. Voi itku miten ihana tuo Flammentanz! Ja Julia Correvon Tosi upea. Olen niin heikkona verenpunaisiin kasveihin... Jee että olet saanut toivomaasi sadetta! Mun tädillä 2 m korkeat puuaidat ja puuportti pysäytti viimein peurat, Turun suunnalla tämä. Heillä vielä monta kymmentä hehtaaria eli aikamoinen urakka. Että mahdollista se on. Onneksi olet niin sitkeä! Mites se Eurobulb??
ReplyDeleteKyllä ärsytti eilen, oli hyvä purkaa ärtymystä tuohon ojan kaivuuseen!
DeleteNaapurin rouva tuli muuten auttamaan korkeimman verkkoaidan kanssa muutama vuosi sitten, ja silloin vielä satoi. Hän katsoi ikkunastaan sähellystäni yli kaksimetrisen ja painavan verkkorullan kanssa ja kävi sääliksi. Sinnikkäästi hän sen kanssani rullasi sateessa ja korkeassa heinikossa auki niin, että sain kiinnitettyä verkon tolppiin.
Iriksen lohdutus osuu kyllä ihan oikeaan; jäljellä on vaikka mitä ihanaa, pitää vain keskittyä niihin ja lakata surkuttelemasta.
Ai niin, en ole ehtinyt katsoa Eurobulbia vielä!
Peuran vierailu olisi seuraavan kerran parempi tehdä padan kautta. Ärsyttäviä tuholaisia. Minä sain sätkyn, kun esikoinen kertoi, että noin kilometrin päästä meiltä oli nähnyt peuraeläimen.
ReplyDeleteTodella upeaa kukintaa Flammentanzilla.
Upeaa, että olette saaneet sateita. Vesi siellä kesäisin tuntuu olevan myös tosi tiukassa.
Suoraan pataan hyppäävä peura olisi kyllä erittäin tervetullut :-D
DeleteVoi sätky sentään, toivottavasti se ei tule lähemmäs.
Muistan yhden kesän noin kymmenen vuoden takaa, jolloin saatiin vettä säännöllisesti, silloin puutarha oli ihmeen vihreä koko kesän. Nyt se ehti kuivua kesäkuussa, mutta jos tätä menoa jatkuu, on heinäkuu harvinaisen raikkaanvihreä - taas on luvassa sateita, ehkä jo tänään, mutta viimeistään lauantaina. Nyt on kyllä vesiastiat täynnä. Harmi, että vesi tuli liian myöhään joidenkin pensaiden ja kuriilienkirsikan pelastamiselle.
Kyllä lukijakin äityy sadattelemaan peurojen/peuran tuhoja. On se nyt kumma ilmiö, ettei meidän maassamme noita peuroja millään saada kuriin. Aiheuttavathan ne suuressa määrin ihan taloudellistakin vahinkoa (jos se nyt on tärkein mikä painaa vaakakupissa) mutta sen lisäksi myös harmia, ylimääräistä työtä ja vaivaa ja mielipahaa. Lisäksi vielä liikenneonnettomuuksiakin.
ReplyDeleteLisäksi olen kuullut, että peurat hävittävät kokonaisia luonnonkasvilajeja sukupuuttoon niiltä alueilta, joille ovat tiheästi levinneet. Tuosta sinunkin tekstistäsi ilmenee, että maitohorsma on saarellasi lähes uhanalainen laji.
DeleteNäin on. Maitohorsma sentään tuskin kuolee sukupuuttoon, mutta on huolestuttavaa, että kämmekät, joita ei muutenkaan ole välttämättä kovin paljoa, kuuluvat peurojen ruokalistalla ihan kärkipäähän. Lisäksi ne syövät kurjenpolvia, kellokukkia, kalliokieloja, varmaan jotain sellaistakin, jota en tule ajatelleeksi, mutta saattaa olla harvinaista ja kadota peurojen toimesta.
DeleteNo nyt on kyllä sadetta saatu!! Oikein poikkeuksellinen kesä kun oli vain hetkellistä kuivuutta silloin helteillä ja keväälläkin saatiin sateita. Nyt voisi taasen hieman lämmetä kun minulla alkaa ensi viikolla kesäloma :)
ReplyDeleteTäällä ei vieläkään ole mitenkään liikaa satanut, löysin juuri pari kasvia lisää, jotka ovat kai jo menehtyneet kuivuuteen. Yritän nyt vielä kastella, mutta huonolta näyttää. Maa on kosteaa vasta ihan pinnasta.
DeleteToivottavasti tulee hyvät lomasäät!
Ihanaa että olet saanut kunnon sateet sinne teillekin!
ReplyDeleteJa sitten tuo viimeöinen, jääköön kommentoimatta...
Uskon silti, että jonain päivänä sun aita ja sen ympärillä oleva kasvillisuus on niin korkeaa, että pirulaiset joutuvat tyytymään aidan ulkopuoliseen elämään!
Niin minäkin uskon! Tai muuten missään ei ole mitään järkeä.
DeleteTämä raportoimani oli jo toissaöinen, tänään huomasin valitettavasti, että peura on käynyt taas edellisyönä. Nyt on parturoitu mutapuutarhan reunan virginiantädyke-suopayrtti-virmajuuri-palavarakkaus-kasvusto, jota katsoinkin eilen ihmeissäni, että se oli tallella kukkanuppuineen. No eipä ole enää. On huono juttu, jos vierailuista nyt tulee jokaöisiä. Korotin aitaa tänään yhdestä kohtaa, mutta on vaikea tietää, mistä kohdasta se on keksinyt tulla.
Hienoa, että sielläkin on vihdoin saatu jo enemmänkin kuin pari pisaraa sadetta! Vähemmän hienoa on taas peurankutaleen ahmimisreissut. Auttaisiko, jos parin metrin päähän aitasi ulkopuolelle virittäisi jonkun lippusiiman tai vastaavan sopivalle korkeudelle häiritsemään peurojen ponnistamista? Tuskin nyt aivan aidan vierestä ponkaisevat parin metrin korkeudelle, vaan ottavat edes vähäsen vauhtia ensin? Iso urakka siinäkin kyllä olisi...
ReplyDelete'Madame Julia C.' on kyllä niin kaunis ja mantsuriankärhö myös! Ihan huikea määrä kukkia 'Flammentanzissa'. Maitohorsma sen sijaan... :D No, onhan se näyttävä kukkija, mutta ehkä olen nähnyt niitä liikaa, jotta osaisin iloita niistä puutarhassa. Täällä päin ei tarvitse kovin kummoinen aukkopaikka metsässä olla, kun siinä on parimetrinen pöheikkö maitohorsmaa. Loppukesällä ilma on sitten sakeanaan niiden siemenhöytyviä. Vähän kuin voikukka, mutta hankalammin kitkettävä ja isokokoisempi riesa :D Toivottavasti kasvavat ja kukkivat kuitenkin hyvin puutarhassasi, kun kerta niitä vaalit. Ja peurat pysykööt kaukana!
Juu ja lisääkin sadetta mahtuu maahan, pintaa syvemmältä on yhä kuivaa. Harmikseni viime syksynä istutettu siilikuusi ja kanerva ovat muuttuneet yhtäkkiä ruskeiksi, ja jotenkin arvelen, että kyse ei ole paleltumisesta.
DeleteHmm, lippusiima on muuten hyvä ajatus, mutta se menisi naapurien puolille, ja tontin kahdella sivulla myös kylätielle ja naapurin sisäänajotielle :-D Enpä myöskään haluaisi katsoa lippusiimaa aidan sisäpuolella. Yritän saada lisää vesakkoa raivattua, jotta saan lisää korotusmateriaalia. Tänään korotin panoksia yhdellä tontin nurkalla, tosin paikkoja on monia, joissa aita on alle kaksimetrinen.
Kummasti kasvien arvo nousee, kun niitä ei koskaan pääse näkemään kukassa. Itse asiassa viime vuonna kylvinkin kahta eri väristä maitohorsmaa, mutta vielä en ole varma, ovatko ne itäneet vai onko kennoissa vain rikkaruohoja. Eivät oikein suostu kasvamaan sirkkalehtivaiheesta edemmäs.
Airan kasvitus onki sun tapaukses erityysen kova urakka, metriä piisaa. Mutta pätkä kerrallansa, niinku airan pystytyski. Joku päivä son nii korkia, ettei yli tulla ja niin kasvitettu, ettei itä tiärä olevankaa. Onneksi on viälä palio hianua kukintaa ihaaltavana.
ReplyDeleteIhanaa optimismia! Mutta noin se menee, ja kymmenessä vuodessa on jo tapahtunut paljon, seuraavien kymmenen vuoden päästä tilanne on jo aivan toinen. Olisi kyllä ihanaa, jos verkko- ja riista-aidat eivät niin näkyisi. Ja onneksi on paljon kukkia, esimerkiksi laventelit tulossa kukkaan, ja värimintut, ja niihin peurat ei koske!
DeleteKyllä harmittaa sinun puolestasi, kun peurat on taas löytäneet tiensä puutarhaasi! Ihania liljoja ja ruusuja ja vaikka mitä sulla olisi (puhumattakaan astereista) ja sitten niistä syödään kukat tai kaikki:(. Täälläkin on parina yönä käynyt peura tai metsäkauris aidan puutarhan puolella, mutta mitään tärkeämpää ei ole syöty, vain talvella kaadetun raidan kannosta tullut uusi kasvu, ja kalliokielot yhdestä kohtaa. Niistä huomasinkin, että joku on käynyt, mitään jälkiä en ole huomannut, eikä aita tai nauha ole mistään kohtaa rikki eli varmaan niinkuin sullakin niin tämäkin on loikannut suoraan yli. Olen metsän kohdalla heitellyt aidan toiselle puolelle risuja yms mistä ajattelisin, että peurat eivät niin mielellään kulje, mutta porttien kohdalla tietysti on hyvät kiitoradat hypätä yli. On ne kyllä rasittavia eläimiä!
ReplyDeleteIsoista ruusuista: mulla on 'Ristinummi' yksi suosikeistani, isot yksinkertaiset kukat ja se remointoikin hiukan, ja mikä parasta se on tosi iso, ainakin 2,5m ellei lähemmäs kolmea korkeimpien oksien kohdalla. Eikä koskaan palellu. Se on hyvin piikkinen ja hyvä peuraeste ja siinä olisi pari juurivesaa, jos haluat joskus. Se ei mitenkään tehtaile juurivesoja niinkuin juhannusruusu tai valamo, mutta niitä tulee yksi tai kaksi vuodessa nyt kun se on jotain 15 vuotta vanha. Tilaa se kyllä vaatii, mutta siitä ei tule mikään peura läpi jos se on aidan vieressä:).
Voi ei Leena, jos teilläkin tullaan aidan yli! Justiin porttien kohdalla niillä on hyvät tasaiset paikat ponnistaa. Ideoinkin juuri, miten saisin korotettua portin yllä olevia nauhoja.
DeleteRistinummi olisi tosiaan hyvä! Mutta täällä tulee niin paljon orjanruusun siementaimia, tänään taas löysin uuden ihan tästä omasta pihasta, että yritän ahkeroitua siirtämään niitä aina kun löydän. Niistä kasvaa loistavaa aitamateriaalia pitkine varsineen.