Thursday 9 July 2020

Liljojen kuulumisia

Varoitus: tämä juttu saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita.

Ihana kellanvalkoinen varjolilja on ystävän anoppilasta, vanhaa perua. Tämä kasvaa metsäpuutarhapenkissä vaahteran alla, ja varmaankin kuivuussyistä pysyy matalana. Se on ihan hyvä liljan oman turvallisuuden takia, palaamme aiheeseen myöhemmin.

Kumma kyllä, tällä pihalla ei ollut varjoliljoja, mutta toin niitä mukanani lapsuudenkodistani ja sain ystäviltä. Nämä punaiset ovat paikallista vanhaa kantaa, löysin joitakin lehtiruusukkeita jo hävinneen talon puutarhasta ja toin yhden tänne, se on jo monistunut pariksi kukkivaksi yksilöksi.

Lapsuudenkodistani toin valkokukkaisen varjoliljan sipuleita, olin merkinnyt kukkavanat kukkivina, jotta tiesin, minkä sipulin otan. Ne olivat juuri tulossa kukkaan kuistin edustalla viikonloppuna...
... kunnes kaksi yötä sitten, peuravierailun yhteydessä, ne syötiin. Tai kolme nuppua jätettiin, mutta muut menivät. Harmi. Kukkavarsia olisi ollut viisi.

Samalla syötiin rappujen pielestä kuunlilja...

... ja kultapallojen latvat aivan makuuhuoneeni ikkunan alla. Tämä ei ole suuri katastrofi vielä tähän aikaan, ikävämpää se on sitten, kun nämä ovat juuri tulossa kukkaan.

Laitetaan tähän vielä kuva 'Russian Morning' -marhanliljasta, sen ainoat kaksi kukkaa säästyivät, kun peura keskittyi syömään korkeammat kanadan- ja tiikerililjat. Peuran vierailu onkin helppo tunnistaa siitä, että se ei vaivaudu kumartumaan syödäkseen mitään matalaa, ja lisäksi se parturoi laajat kasvustot kerralla sekä närppii sieltä täältä kaikkea sopivaa ja sopivan korkuista. Niin ja jättää pari läjää kiitokseksi.

Jatketaan punaisissa tunnelmissa. Huussin vieren punaisen villin penkin kasveja ei yleensä syödä. Ihastelin näitä eilen, kun kaivoin vanhan talon takaa johtavaa ojaa, joka menee punaisen penkin takaa sivuun.

Yleensä en menisi hankkimaan tällaisia isokukkaisia, ylöspäin katsovia tarhasarjaliljoja, ne näyttävät liian muovisilta. Nämä sain jonkun sipulitilauksen kylkiäisinä yli kymmenen vuotta sitten ja kyllähän näistä on pakko pitää. Väri on kaunis punainen ja viihtyminen punaisessa villissä penkissä erinomaista. Mainio pari kaikelle muulle punaiselle, kuvassa varjoliljaa ja 'Nippon Beauty' -pionia.

Apteekkarinruusun keskellä kukkiva oranssinpunainen menee jo räikeän puolelle, mutta ne tulivat vääränä lajina, piti olla valkoista 'Sweet Surrender' -tarhasarjaliljaa, tuli tätä oranssinpunaista – kaksi kertaa peräkkäin. Siis ostin samaa liljaa kahdesta eri paikasta ja molemmilla kerroilla tuli tätä oranssinpunaista! Lopulta yksi sipuleista osoittautui valkoiseksi. Punaiset siirsin muotopuutarhasta tänne punaiseen penkkiin, jossa ne ovat ok. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Nippon Beautyn tämänhetkinen look: märkä rätti.

Ruskopenkin ihana 'Early Bird' -marhanlilja piti nyt välivuoden ja teki pelkkiä lehtiä kahdessa tanakassa varressa, mikä lupaa hyvää kukintaa varmaan taas ensi vuodelle. Sen sijaan katajan vierellä olen jännittänyt kahta saman väristä marhanliljaa, jotka istutin syksyllä 2018, mutta eivät vielä kukkineet viime vuonna. Nyt molempiin tuli kukkavanat.

Ihana väri! Lajike on 'Guinea Gold'. Myytiin kyllä nimellä Guinea White, mutta kyseessä on ilmeisesti yksi ja sama lilja, jonka virallinen lajikenimi on gold-versio.
Onneksi otin niistä kuvia toissa iltana, sillä...

... eilen jäljellä oli tasan yksi kukka peuran vierailun jäljiltä.

Kuvasin myös Rohanissa kukintansa aloittanutta hyvin tummaa varjoliljaa Lilium martagon var. cattaniae, taustalla nimetön ruosteenvärinen marhanlilja, joka jo aiemmin esiteltiin.

Cattaniae on häkellyttävän vahvan värinen. Päätin tulla ottamaan uusia kuvia myöhemmin, kun aurinko ei enää paista, sillä kuvista ei tullut yhtään hyvät. Unohdin, harmi vain, sillä aamulla kukkia ei enää ollut. Ei yhtäkään.

Jos peuroista täytyisi jotain hyvää yrittää keksiä, vaikka en ole varma, keksisinkö silloinkaan, jos joku tivaisi ase ohimolla, olisi se ehkä se, että tarhasalkoruusut ovat muuttuneet perennoiksi. Tällä kertaa turpa ei onneksi napsaissut kaikkia nuppuja tuolta suojakartion sisältä. Viime vuonna tämä lähes mustakukkainen onnistui avaamaan neljä kukkaa verkon sisällä, kunnes peura sai taivutettua verkkoa ja söi latvan. Otin verkon pois, koska koin sen turhaksi, kun kukkia ei olisi enää tullut, mutta enpä saanut edes siemeniä, kun vartta lyhennettiin taas. Sama toisella salkoruusulla, olen näitä kahta samaa kasvatellut jo vuosikausia.

Viime yönä vierailu toistui, valitettavasti mutapuutarhan reunan suopayrtti-virginiantädyke-palavarakkaus-virmajuuri-kasvusto on parturoitu. Ehdinkin niitä jo ihmetellä eilen, kun niitä ei vielä ollut syöty, aiemmin ne on napsittu varsin aktiivisesti. Tämä tietää huonoa, jo kaksi peräkkäistä yötä. Tyyppi on ottanut pihakierroksen luonani tavaksi.

Onneksi 'Claude Shride' on tallella, se johtuu siitä, että olin parkkeerannut maitokärryt tahallaan näiden eteen. Peurat ovat niin laiskoja ketaleita, etteivät vaivaudu rämpimään niiden taakse ja kasvuston keskelle.
Kiinanpioni 'Moon of Nippon' on hieman samassa märkä rätti -vaiheessa kuin Nippon-serkkunsa punaisessa penkissä.

Tarkkailin kimalaista, joka puuhaili hitaasti ja hartaasti Claude Shriden kukassa lähes paikallaan. Mitähän se siellä teki. Mietin sateensuojaa, mutta ei satanut. Ehkä se valmisteli sateensuojaa seuraavan kuuron varalle?
Huomenna onkin tänne tiedossa aurinkoa ja lauantaille oikein kunnon sadetta. Ihan hyvä, sillä havaitsin kaksi uutta kasvia, jotka ovat menneet ruskeiksi, molemmat viime syksynä istutettu.
Jospa muistaisi tehdä kasvimaalle uuden kylvöksen salaatteja sateen alla, se olisi hyvä ajoitus. Niin ja kerätä loput seljankukat, ne varisevat äkkiä kaatosateessa. Jos sellaista saadaan; kuten tavallista, sekä sateen todennäköisyys että määrä pienenevät ennusteessa sitä mukaa mitä lähemmäs sadepäivää mennään.


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Kuunlilja – Hosta
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Varjolilja – Lilium martagon

20 comments :

  1. Kyllä taas järkytyin peuroista. Todella turhauttavaa, kun peuroja vastaan ei voi oikein tehdä muuta suojaa kuin aitoja.

    Varsinkin marhanliljoja katselen kyllä ilolla, sillä vihdoin olen saamassa niitä, mutta en tietenkään näe hetkeen kukintaa omassa puutarhassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On turhauttavaa, mutta hyvä uutinen on se, että nyt kun aita on valmis, on sen korottaminen helppoa ja aidan eteen istuttamani kasvitkin kasvavat koko ajan edes vähän ja edes jotkut! Justiin kävin tarkastamassa viime loppusyksynä istuttamani 'Kerisalo' -ruusun, josta pitäisi tulla vähintään parimetrinen. Enpä ollut sitäkään muistanut käydä kastelemassa tontin ylänurkan ryteikössä, mutta siellä se vain on hyvin reippaana ja näyttäisi nyt jo kasvaneen vähän.
      Marhanliljoihin on tosiaan turha odottaa kukkia heti seuraavana vuonna, mutta saattaa niitäkin tulla. Toivottavasti tulee, kun ovat niin kauniita!

      Delete
  2. Raivostuttavaa. Tuoreessa muistissa on omat fiilikset keväältä, jolloin joka aamu menin pelko sydämessä katsomaan yön aikaisia tuhoja. Pahinta noissa peuratuhoissa on se ihmisen valtaava toivottomuus ja epäoikeudenmukaisuuden tunne. Kun ei ole kunnon välineitä tehdä tuhoille stoppia välittömästi. Viime aikoina peuroja ei ole meidän pihalla näkynyt, mutta tietoisuus niiden aiheuttamasta uhasta on kaiken aikaa takaraivossa. Hiivatin elukat, kauniisti sanottuna.
    Minullakin Guinea White/Gold kukkii. Kolmesta Muhevaiselta ostetusta Manitoba Morning jättää kukinnan väliin. On kyllä noussut, mutta ilman kukkavanoja.
    Jännä juttu, että kahdesta eri paikasta ostetusta liljaerästä kumpikin on punainen. Olisivatko peräisin samasta lähteestä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on samoja kokemuksia, niin ikäviä kuin ovatkin. Onneksi olette saaneet olla rauhassa viime ajat. Kiitos empatiasta!
      Mietin jonkinlaista yhtäläisyyttä murtovarkaisiin, siis se, että tuollainen kukkavaras murtautuu aidatulle pihalle yöllä ja hiippailee siellä tehden tuhoa. Mutta eihän tässä silti murtovarkaaseen verrattuna ole samaa turvattomuuden tunnetta ja suoranaista huolta perheen hengen puolesta, ainoastaan syvää harmitusta.
      Luulen, että ostettiin silloin samaan aikaan nuo marhanliljojen sipulit, minä otin vain tuota Guineaa ja sinä ne kolme eri.
      Sitä minäkin mietin, että eri myyjien punaisina tulleet Surrenderit ovat varmaan samaa satsia alun perin.

      Delete
  3. Lannistavaa mutta onneksi et vähästä lannistu. Toivottavasti metsästävät peuroja tänä vuonna sallitun määrän ja minun puolesta vähän ylikin. Ostin keväällä sweet surrender liljoja, nyt alkoi pelottaa tuliko sitä mitä tilasin, eivät vielä kuki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peuroja metsästetään aina runsaasti, mutta ei se auta. Pitäisi metsästää paljon enemmän ja lopettaa se idioottimainen talviruokinta, joka pitää kannan korkealla.
      Voi ei, toivottavasti sinulle tulee valkoisia liljoja, tuo on melkoinen väriero, jos oli sunnitellut seesteisen pastellisävyistä istutusta! Siitä on kyllä vuosikaudet, kun minulle tuli väärän väriset, mutta ne taisivat kyllä tapahtua eri vuosina.

      Delete
  4. Onneksi varoitit! Adrealiini nousi kohisten kun vaikersin noiden liljojen kohtaloa. Meillä valkohäntäpeurat pysyvät koirien ansioista vielä metsän puolella, mutta jos pihalle yrittävät niin hankin sen metsästysluvan ja kiväärin oitis vaikka tappamista paheksunkin. Täällä vielä ruokitaan peuroja eikä metsästäjät saa edes kiintiöitä täyteen, joten kanta lisääntyy koko ajan, samoin kuin punkit joita täällä ei ole aikaisemmin ollut. Vanhempieni pihassa käy hirviemo vasojen kanssa syömässä kaikki pensaat ja puiden taimet. Äiti osti sumutettavaa karkoitetta (lampaanrasvaa tms.) jonka pitäisi auttaa. Toistaiseksi joko hirvet ovat pysyneet poissa tai sumute on auttanut kun taimet ovat saaneet olla rauhassa.

    Nuo liljat ovat ihania! Meillä Claude Shride piti välivuoden ja vain yksi niistä kukki, sekin todella tiiviinä ja matalana, erikoista. Las Vegas-show aloittelee juuri, kuljen pitkin pihaa hihkumassa riemusta kun taas joku tarhasarjaliljoista avaa nuppunsa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä alkaa taas Vegas-viikot :-D
      Peurojen ruokkiminen on tosiaan vihoviimeistä ja uskon, että ruokinta pitääkin ne uskollisesti tällä saarella, vaikka onhan niistä toki haittaa naapurisaarillakin. Niitä vain on kerta kaikkiaan liikaa ja ruokinnan takia kanta pysyy vahvana ja jopa kasvaa entisestään. Punkkeja on täällä ollut jo pitkään, mutta niidenkin määrä on lisääntynyt potenssiin sata viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana eli samassa ajassa kuin peurakantakin.

      Delete
  5. Voi perrrr....honen! Onneksi kerkesit kuvata. Marhanlilijat o niin ihania. Istutin syksyllä niitä lisää, tuata Cuineaaki, valakoosella nimellä. Saa nähärä mitä tuloo. Ei oo kukkinu viälä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Perhosia onkin muuten tosi paljon! Juuri kuvasin niitä urakalla tänään, kun auringossa tulivat varmaan kaikki esiin ja kukille.
      Toivottavasti kukkii jo ensi vuonna! Joskus harvoin voi kukkia tulla jo ekana vuonna, mutta useimmiten ei.

      Delete
  6. Meillä peurat pysyvät rannassa ja pihan laitamilla. Ehkä siksi kun on aina ennen ollut koira jonka päästin ulos kun peurat astuivat nurmikolle. Tänä keväänä jouduin itse jaakaamaan peuroja, jäniksiä ja rusakoita kun koira kuoli viime talvena. Kannattaa lainata koiraa joltain tutulta jos kisulit vaan sietävät vierailijaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Otan osaa suruusi lemmikin menetyksestä ♥
      Ainakaan se ei auta, että peuroja itse jahtaa, kun tulevat pian taas uudestaan. Naapurilla on koiria, mutta kyllä peurat käyvät silti yöaikaan hänenkin pihallaan, kun koirat ovat sisällä. Pitäisi siis pitää koiraa koko ajan pihalla, yötä päivää. Houkutteleva ajatus, mutta en halua isompaa eläintarhaa kuljetettavaksi kaupunki- ja saarikodin väliä. Tai koira pitäisi periaatteessa siis jättää kaupunkireissujeni ajaksi pihalle huolehtimaan sen vartioinnista, mikä ei tietenkään tule ollenkaan kysymykseen. Harmillista. Musti kyllä pitää koirista, valitettavasti Ransu taitaisi etsiä itselleen uuden kodin, jos koiran ottaisin.

      Delete
  7. Voi helv... noita peuroja! En pahasti järkyttynyt, mutta kyllä melkein savu nousi korvista kun katselin noita kuvia. Sinun pitää varmaan jäädä johonkin puskaan kyttäämään yöksi ja antaa peuralle sellaiset lähdöt, ettei tule toiste närppimään kukkia. Tai lainata joltain tuttavalta sopivan kookasta ja ärhäkkää koiraa muutamaksi yöksi partioimaan tontilla. Upea tuo hyvin tummanpunainen varjolilja! Toivottavasti sitä ei syödä. Mukavaa viikonloppua kuitenkin, vaikka harmitus peuratuhoista taitaa vähän latistaa tunnelmaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos empatiasta! Nooh, tällaista elämäni on ollut viimeiset reilun kymmenen vuotta, kun peurakanta on räjähtänyt. Tänä vuonna vain sain olla niin ihanan rauhassa niiltä huhtikuusta tähän asti.
      Nyt on merkkejä jo kolmena peräkkäisenä yönä tapahtuneista vierailuista, tänään ruohoa leikatessani löysin tuoreen lantaläjän ja vähän lisää syötyjä kasveja. Se on ikävää, että tietää niiden nyt käyvän jatkuvasti. En millään haluaisi kaivaa kaikkia verkkoja esiin vajasta, kun viimein olen voinut ottaa niitä pois! Mutta jotkut tärkeimmät puun ja pensaat taimet on toki verkon sisällä olleetkin koko ajan.
      Kiitos ja hyvää viikonloppua sinullekin!

      Delete
  8. Voi kurjuus! Taas peurat tekivät tuhojaan, kunpa ne saisi pois saareltanne, tai ainakin pysymään tontin ulkopuolella. Olisi niin paljon kauniita kukkia ihailtavana ilman näitä syömäreitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi niin ihanaa, jos ne vain saisi kaikki pataan.
      Pari tärkeintä kukkaan tulevaa ruusua suojasin nyt niin, että parkkeerasin niiden eteen maitokärryt ja kottikärryt. Katson vielä, jos voisi elää ilman, että verkottaa ruusut.

      Delete
  9. Kyllä ovat ärsyttäviä elukoita! Onneksi olet saanut jo aika hyvin pidettyä niiden sorkat ja turvat poissa puutarhastasi. Upeita nuo tummanpunaiset marhanliljat. Pari kesää sitten alkanut marhanliljakuume ei näiden kuvien myötä kyllä yhtään laske.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta, tilanne olisi aivan eri jos aitaa ei olisi. Ei silloin tässä pihassa olisi paljon muuta kuin isot vanhat puut, nurmi ja nokkoset.
      Marhanliljakuume on ihan terveellinen! Kapeina ja korkeina niitä saa mahdutettua muiden kasvien väleihin.

      Delete
  10. Nyt on ollut julkisuudessa ollut paljon kirjoituksia siihen suuntaan, että peurojen määrää aletaan rajoittaa metsästyksellä aiempaa enemmän, en tiedä oletko huomannut, mutta siinä hyvä uutinen. Todellinen harmi, että joudut tämän ongelman kanssa painiskelemaan, iso myötätuntohali. Raivostuttavaa myös tuo vääränväristen kukkasipulien saaminen, feel for you! Mutta kauniita nämäkin kyllä ovat. Ihania myös nuo "muovililjat", olen vähän samaa mieltä, mutta väri on fantsu!! Ei masennuta näistä vastoinkäymisistä, eihän? Uutta kukkaa vaan tulille. Halit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti aletaankin rajoittaa oikein kunnolla. On täälläkin metsästyslupien määrä selvästi noussut vuosi vuodelta, mutta kun puutarhan tuhoon riittää yksikin. Minusta valkohäntäpeura pitäisi hävittää kokonaan Suomesta. Nyt se yksi on tullut pihaani jo niin monena yönä peräkkäin, että alkaa olla lohduttoman näköistä. Eilen illallakin näin sen ikkunasta norkoilemassa aidan takana ja kävin huutaen ajamassa sen kauemmas, mutta äkkiähän se tuli takaisin, kun on äkännyt apajat. Kiitos myötätuntohalista!
      On tuo fantsu tuo punaisen liljan väri, täydellinen. Kunnon punainen ja silti ei yhtään räikeä, vaan jotenkin pehmeä.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!