Liljojen kuulumisia

Varoitus: tämä juttu saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita.

Ihana kellanvalkoinen varjolilja on ystävän anoppilasta, vanhaa perua. Tämä kasvaa metsäpuutarhapenkissä vaahteran alla, ja varmaankin kuivuussyistä pysyy matalana. Se on ihan hyvä liljan oman turvallisuuden takia, palaamme aiheeseen myöhemmin.

Kumma kyllä, tällä pihalla ei ollut varjoliljoja, mutta toin niitä mukanani lapsuudenkodistani ja sain ystäviltä. Nämä punaiset ovat paikallista vanhaa kantaa, löysin joitakin lehtiruusukkeita jo hävinneen talon puutarhasta ja toin yhden tänne, se on jo monistunut pariksi kukkivaksi yksilöksi.

Lapsuudenkodistani toin valkokukkaisen varjoliljan sipuleita, olin merkinnyt kukkavanat kukkivina, jotta tiesin, minkä sipulin otan. Ne olivat juuri tulossa kukkaan kuistin edustalla viikonloppuna...
... kunnes kaksi yötä sitten, peuravierailun yhteydessä, ne syötiin. Tai kolme nuppua jätettiin, mutta muut menivät. Harmi. Kukkavarsia olisi ollut viisi.

Samalla syötiin rappujen pielestä kuunlilja...

... ja kultapallojen latvat aivan makuuhuoneeni ikkunan alla. Tämä ei ole suuri katastrofi vielä tähän aikaan, ikävämpää se on sitten, kun nämä ovat juuri tulossa kukkaan.

Laitetaan tähän vielä kuva 'Russian Morning' -marhanliljasta, sen ainoat kaksi kukkaa säästyivät, kun peura keskittyi syömään korkeammat kanadan- ja tiikerililjat. Peuran vierailu onkin helppo tunnistaa siitä, että se ei vaivaudu kumartumaan syödäkseen mitään matalaa, ja lisäksi se parturoi laajat kasvustot kerralla sekä närppii sieltä täältä kaikkea sopivaa ja sopivan korkuista. Niin ja jättää pari läjää kiitokseksi.

Jatketaan punaisissa tunnelmissa. Huussin vieren punaisen villin penkin kasveja ei yleensä syödä. Ihastelin näitä eilen, kun kaivoin vanhan talon takaa johtavaa ojaa, joka menee punaisen penkin takaa sivuun.

Yleensä en menisi hankkimaan tällaisia isokukkaisia, ylöspäin katsovia tarhasarjaliljoja, ne näyttävät liian muovisilta. Nämä sain jonkun sipulitilauksen kylkiäisinä yli kymmenen vuotta sitten ja kyllähän näistä on pakko pitää. Väri on kaunis punainen ja viihtyminen punaisessa villissä penkissä erinomaista. Mainio pari kaikelle muulle punaiselle, kuvassa varjoliljaa ja 'Nippon Beauty' -pionia.

Apteekkarinruusun keskellä kukkiva oranssinpunainen menee jo räikeän puolelle, mutta ne tulivat vääränä lajina, piti olla valkoista 'Sweet Surrender' -tarhasarjaliljaa, tuli tätä oranssinpunaista – kaksi kertaa peräkkäin. Siis ostin samaa liljaa kahdesta eri paikasta ja molemmilla kerroilla tuli tätä oranssinpunaista! Lopulta yksi sipuleista osoittautui valkoiseksi. Punaiset siirsin muotopuutarhasta tänne punaiseen penkkiin, jossa ne ovat ok. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Nippon Beautyn tämänhetkinen look: märkä rätti.

Ruskopenkin ihana 'Early Bird' -marhanlilja piti nyt välivuoden ja teki pelkkiä lehtiä kahdessa tanakassa varressa, mikä lupaa hyvää kukintaa varmaan taas ensi vuodelle. Sen sijaan katajan vierellä olen jännittänyt kahta saman väristä marhanliljaa, jotka istutin syksyllä 2018, mutta eivät vielä kukkineet viime vuonna. Nyt molempiin tuli kukkavanat.

Ihana väri! Lajike on 'Guinea Gold'. Myytiin kyllä nimellä Guinea White, mutta kyseessä on ilmeisesti yksi ja sama lilja, jonka virallinen lajikenimi on gold-versio.
Onneksi otin niistä kuvia toissa iltana, sillä...

... eilen jäljellä oli tasan yksi kukka peuran vierailun jäljiltä.

Kuvasin myös Rohanissa kukintansa aloittanutta hyvin tummaa varjoliljaa Lilium martagon var. cattaniae, taustalla nimetön ruosteenvärinen marhanlilja, joka jo aiemmin esiteltiin.

Cattaniae on häkellyttävän vahvan värinen. Päätin tulla ottamaan uusia kuvia myöhemmin, kun aurinko ei enää paista, sillä kuvista ei tullut yhtään hyvät. Unohdin, harmi vain, sillä aamulla kukkia ei enää ollut. Ei yhtäkään.

Jos peuroista täytyisi jotain hyvää yrittää keksiä, vaikka en ole varma, keksisinkö silloinkaan, jos joku tivaisi ase ohimolla, olisi se ehkä se, että tarhasalkoruusut ovat muuttuneet perennoiksi. Tällä kertaa turpa ei onneksi napsaissut kaikkia nuppuja tuolta suojakartion sisältä. Viime vuonna tämä lähes mustakukkainen onnistui avaamaan neljä kukkaa verkon sisällä, kunnes peura sai taivutettua verkkoa ja söi latvan. Otin verkon pois, koska koin sen turhaksi, kun kukkia ei olisi enää tullut, mutta enpä saanut edes siemeniä, kun vartta lyhennettiin taas. Sama toisella salkoruusulla, olen näitä kahta samaa kasvatellut jo vuosikausia.

Viime yönä vierailu toistui, valitettavasti mutapuutarhan reunan suopayrtti-virginiantädyke-palavarakkaus-virmajuuri-kasvusto on parturoitu. Ehdinkin niitä jo ihmetellä eilen, kun niitä ei vielä ollut syöty, aiemmin ne on napsittu varsin aktiivisesti. Tämä tietää huonoa, jo kaksi peräkkäistä yötä. Tyyppi on ottanut pihakierroksen luonani tavaksi.

Onneksi 'Claude Shride' on tallella, se johtuu siitä, että olin parkkeerannut maitokärryt tahallaan näiden eteen. Peurat ovat niin laiskoja ketaleita, etteivät vaivaudu rämpimään niiden taakse ja kasvuston keskelle.
Kiinanpioni 'Moon of Nippon' on hieman samassa märkä rätti -vaiheessa kuin Nippon-serkkunsa punaisessa penkissä.

Tarkkailin kimalaista, joka puuhaili hitaasti ja hartaasti Claude Shriden kukassa lähes paikallaan. Mitähän se siellä teki. Mietin sateensuojaa, mutta ei satanut. Ehkä se valmisteli sateensuojaa seuraavan kuuron varalle?
Huomenna onkin tänne tiedossa aurinkoa ja lauantaille oikein kunnon sadetta. Ihan hyvä, sillä havaitsin kaksi uutta kasvia, jotka ovat menneet ruskeiksi, molemmat viime syksynä istutettu.
Jospa muistaisi tehdä kasvimaalle uuden kylvöksen salaatteja sateen alla, se olisi hyvä ajoitus. Niin ja kerätä loput seljankukat, ne varisevat äkkiä kaatosateessa. Jos sellaista saadaan; kuten tavallista, sekä sateen todennäköisyys että määrä pienenevät ennusteessa sitä mukaa mitä lähemmäs sadepäivää mennään.


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Kuunlilja – Hosta
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Varjolilja – Lilium martagon