Iloa ruukuissa ja purkeissa

Kuvernöörinkukan kukinto meinasi jäädä huomaamatta, kun se on ruukkukasvien kesäretkellä muotopuutarhan takana, edessään kaukasiankirahvinkukkien viidakko. Riippumatto on tuossa aivan vieressä ja violetti kukinto osuikin silmään matkalla riippumattoon lojumaan. Kuvernöörinkukan takana kukkii ihana Vironperältä saatu Galtonia viridiflora, luotettava kukkija kesästä toiseen, joka asustaa vuoden ympäri samassa ruukussa. Talvet olohuoneen lattialla viileässä nurkassa ja melko kuivana.
Saa nähdä, miten talvemme sujuu kuvernöörin kanssa. Eräänä vuonna löysin sen valtavan kauniin kirjavalehtisen version, mutta kasvissa on niin voimakas valkosipulin aromi (se on syötävä), että en voinut elää sen kanssa samoissa huoneissa, nenä valui koko ajan. Kiikutin sen eteiseen, joka on kylmää tilaa ja siellä se paleltui, harmi vain. Mutta se on syksyn murheita. Voisihan lehdet toki syödä pois syksyllä ja heittää sipuli menemään, mutta minulle tuo on koristekasvi.

Toinen ihana löytö tältä kesältä, jota en suin surminkaan meinaa heittää pois, on liuskalehtinen muratti. Olen etsinyt tällaista oikein liuskaista kaunotarta jo jonkin aikaa. Joulun alla melkein ostin yhden jouluasetelman kukkakaupasta vain siinä olevan muratin vuoksi, mutta tulin sitten järkiini. Nyt löytyi tällainen namupala. Tämä muuttaa viimeistään syksyllä maahan, kunhan keksin oikein hyvän paikan.
Lajiketta en lähde arvailemaan – tiesitkö, että murattilajikkeita on satoja, tällaisia liuskaisiakin kymmenittäin?

Isossa ruukussa kasvaneet, pari vuotta sitten kylvetyt paatsamat (Rhamnus schneideri var. manshurica) ovat kasvaneet valtavan hyvin ja myös talvehtineet valtavan hyvin. Istutin niistä ensimmäisen nyt maahan. Loput kolme odottavat inspiraatiota siitä, mihin laittaisin pienen paatsamalan.
Potassa kukkii heidinkämmekkä (Calanthe Takane Lemon Line), sen talvielämästä en tiedä vielä mitään. Sen pitäisi periaatteessa sietää –10 ja jopa –15 asteen pakkasia, mutta enpä ole varma, lähdenkö testaamaan vai otanko sen suosiolla sisään. Minulla vain on hirmu vähän tilaa uusille kasveille, kun emme meinaa vanhojenkaan kanssa mahtua talvella asumaan pienissä huoneissani. Ehkä tuo voi viettää talven kylmässä eteisessäni, tai vintin rapuilla, mutta niistäkin pitäisi mahtua kulkemaan – rappuasukkeja on jo melkoinen liuta.

Osa ruukkukasveista viettää kesän kuistin varjoisilla rappusilla. Ransu ei ollut mielissään, kun olin nostanut ruukut saamaan sadetta niin, että sen vesikippo jäi yhden kasvin taakse.
Eilen illalla myöhään jossain jyrisi ukkonen ja saimme yön aikana 2 mm sadetta, ihanaa.

Toinen juoma-astia, laakea vati, on kylläkin ihan lähellä. Sinisessä ruukussa on verenpisara, jonka latvat on peura syönyt, kukkia on vähään aikaan turha odottaa. Matalammassa ruukussa elävät murattisyklaamit, ne ovat jo lähes kesälevossa.

Osa kasveista viettää kesän sisällä. Pelargonium sidoides viihtyy amppelissaan niin hyvin tuossa olohuoneen nurkassa, että olkoon siinä. Maljaköynnös on jo kiivennyt verhotankoihin, joista en lähde sitä irrottamaan.

Taimikasvatusiloa tuottavat tarhasalkoruusun taimet ja ihana tummanpuhuva niittykarhunputki 'Ebony', jonka itämisestä olen niin iloinen! Yritin muutama vuosi sitten 'Vicar's Mead' -lajiketta, mutta siitä kylvöksestä ei noussut mitään. Nämä kylvin syksyllä, taimikennosto vietti talven ulkona.

Onnistuin katkaisemaan yhden Lady of Shalott -ruusun alaoksista ja siinä oli kukka. Se ilahduttaa nyt leikkokukkana ja koko keittiö tuoksuu ruusulta. Värisointuvuus taustan nektariinin kanssa on melko hyvä.


Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Kuvernöörinkukka – Tulbaghia violacea
Maljaköynnös – Mandevilla
Muratti – Hedera
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Niittykarhunputki – Angelica sylvestris
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Verenpisara – Fuchsia