Saniaistarhan selviytyjät

Heippa!

Seuraa villahousuja. Mennään tutkimaan saniaistarhaa.

Saniaistarha voi paremmin kuin pariin vuoteen, kiitos pienen sadekauden keskellä kesää. Pieniähän nämä ovat kuusten alla. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen' hopeatäpläpeipin kainalossa.

Soreahiirenporras, jonka ostin 'Lady in Red' -lajikkeena, voi hyvin. Se on loistava kuivan varjon kasvi. Taustalla pantterililja, joka selviää vuodesta toiseen, mutta ei kuki. Minulle selviäminen riittää, ja ehkä saan joskus tehtyä saniaistarhalle paremmat olot. Ja pihan peurattomaksi myös, sitä ennen on vähän turha kasvatellakaan liljoja korkeiksi ja kukkiviksi.

Japaninhiirenporras 'Pictum' on aivan minipieni, mutta sekin on pärjännyt tässä alusta asti. Pari kertaa kesässä muistan kantaa saniaistarhaan pari kastelukannullista vettä, eivät nämä sen enempää keinokastelua saa.

Tämäkin soreahiirenporras voi erinomaisesti, vaikka kasvaa aivan suuren kuusen juurten välissä. Todiste niiden kuivuudensiedosta! Lajike on 'Frizelliae'; kauniin kapealehdykkäinen.

Frizelliaen vieressä kasvaa kasvitupas, jonka siirsin metsästä oravanmarjan takia. Se on niin äärettömän kaunis kasvi. Oravan kylkiäisenä tuli heinä, joka osoittautui kevätpiipoksi. Se on kaunis mätäsmäinen heinä, kukkii nimen mukaisesti keväällä.

Saniaistarhan alaosassa, multavammassa maassa, elää hentoinen alvejuuri Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'. Tämä kuihduttaa osan lehdistä joka kesä – kaipaisi selvästi kosteampaa maata. Täysin toista maata kuin kivikkoalvejuuri, joka on pomminvarma kuivan paikan saniainen.

– Tässä välissä täytyi pitää kastelutauko, sillä en voinut jatkaa kirjoittamista ajattelematta saniaispolojani kuivuudessa. On aika kuumaa, lisäksi tuulista, eli kasveja kuivattava sää. –

Akileijoja ei ihan vielä voi kitkeä, sillä en tiedä, onko tuo jonkin matkan päästä tullutta lehtoakileijaa vai mantšurianakileijaa, jota kasvaa saniaistarhassa vähän ylempänä. Se on tosin kukkinut äärimmäisen harvoin.

Tässä saniaistarhan yläosaa, jossa juuri ja juuri voi erottaa mantšurianakileijan vaaleanvihreitä lehtiä suojarisun takana. Isommat lehdet sen edessä kuuluvat vaahtera-angervolle. On taas nimellä kasvia viskattu, kyseessä ei ole vaahtera eikä angervo.
Hiukan alempana voi erottaa tähtirotkokieloa, se viihtyy tässä ihan hyvin. Sekään ei muuten ole kielo, eikä enää rotkokielokaan, vaan oravanmarjan serkku.

Paria pientä ilonaihetta täytyy kurkkia muiden kasvien lomasta. Käenkaali on viimeinkin suostunut asettumaan taloksi, monta kertaa sitä metsästä siirsinkin.

Tähtirotkokielosta oikealle on haurasloikko; mielettömän kaunis, sirokasvuinen ja menestyy kuivassa varjossa näemmä.

Polygonatum roseumin juurella on mikroskooppisen pieni tarha-adiantumi. Tämä on pärjännyt tässä jo monta vuotta vastoin kaikkia odotuksia, mutta pysyttelee hyvin pienenä.

Yhden kaadetun kuusen kannon vieressä kasvaa imikkä 'Blue Ensign'. En muista nähneeni tämän kukkia tänä vuonna, mutta ehkä se kukki salaa.

Alimmassa osassa on alppivarjohiippa, oikealla ihana hailean vaaleansinikukkainen imikkä, oikeastaan lähes valkoiset kukat. Taustalla hopeatäpläpeippi. Asettelin tähän keväällä risuja suojaamaan lumikelloa ja muita pikku herkkuja.

Pienen polun toisella puolella on ihana hyvin vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diane Clare'. Sen edestä voi erottaa tellimaa, taustalla vasemmalla Polygonatum lasianthum.

Tämän puolen yläosassa, paksun saarnipöllin edessä, on viime elokuun Mustilan taimipäivästä hankittuja herkkuja: soreahiirenporras 'Percristatum'...

... ja toinenkin soreahiirenporras, tämä on 'Victoriae', vuosikausia tätä etsinkin. Kerran jo tilasin Englannista, mutta juuri tämän taimi jäi puuttumaan kuormasta.

Niiden lähellä asustaa myös viime syksyinen löytö: jouluhärkylä! Siis joulu! Jouluvihaajan puutarhassa kasvaa nyt joulu, ei voi mitään.

Ruskokärsäkalla viihtyy saniaistarhan yläosan toisella puolella, takanaan Polygonatum prattii. Näiden lähellä on elossa myös ruska-alvejuuri 'Prolifica', mutta siitä en ottanut kuvaa, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi!

Saniaistarha olisi liian kuiva ihanaakin ihanammalle kanelisaniaiselle, joka vaatii tasaisen kosteaa maata, niinpä istutin sen pieneen notkelmaan, jossa toivoin, että ei ole liian märkää kuitenkaan, talvella siis. Suojasin tämän talveksi vanhalla villapuserolla.
Kanelisaniainen piti minua jännityksessä pitkään, vasta kesäkuun ollessa pitkällä alkoi maasta nousta lehtiä.

Kiitos kun jaksoit saniaismaratoonin. Nyt on vuorossa villapöksyjen kesähuolto.

Alppivarjohiippa – Epimedium alpinum
Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Imikkä – Pulmonaria
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Käenkaali – Oxalis acetosella
Mantšurianakileija – Aquilegia oxysepala
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Ruskokärsäkalla – Arisaema triphyllum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tellima – Tellima grandiflora

Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo – Mukdenia rossii