Sunday 12 July 2020

Hempeysmaratooni

Kesän paluun kunniaksi laitetaan kuvakattaus vaaleanpunaisen ystäville. Eilen tuli ruhtinaalliset 20 mm vettä, mutta toissapäivä oli silkkaa aurinkoa ja tänään aurinkosää jatkuu. Ennusteessa näyttääkin olevan seuraavat 10 vuorokautta lähes pelkkää aurinkoa; sateen todennäköisyysprosentti on sen verran pieni, että noilla prosenteilla tänne ei yleensä sada, hyvä kun edes pilveä näkee.
Ruskopenkkiin istuttamani nimettömät vaaleanpunaiset siankärsämöt kukkivat kauniisti ojakärsämön kanssa. En ole varma, ovatko viimeksimainitut itsekseen tulleet vai siemenestä kasvattamiani, joiden pitäisi olla vienosti kerrannaisia, mutta ihania ne ovat, olivat kumpia vain.
Erikoisväriset siankärsämöt ovat valitettavasti ihan hirveän lyhytikäisiä ainakin minun puutarhassani, parin vuoden jälkeen on parhaan värinen emokasvi kuollut. Sieltä täältä pompsahtelee sitten hempeän vaaleanpunaisia, mutta voimakkaan punaisia on enää turha odottaa. Voi olla, että nämäkin ovat risteymiä valkoisen luonnon siankärsämön kanssa.
Taustalla väriminttu 'Melissa' juuri aloittamassa kukinnan.

Edellisessä kuvassa pienenä vaaleanpunaisena pisteenä näkyy Austin-ruusu William Morris, jonka pitäisi pitkäversoisena pystyä toimimaan köynnösruusuna portinpielessä. Kunhan tuosta hieman ensin kasvaa. Sen ensimmäinen kukka avautuu varmaan suotuisassa säässä ihan pian, onneksi kukka nuokkuu, niin sade ei ole päässyt sen sisään terälehtiä pilaamaan. Seurana silläkin on ojakärsämö ja varsankello, joita olen kitkenyt tuosta kukkapenkistä, mutta yksi ovelus kasvaa sen ja vieläpä portin ulkopuolella.

Alempana aidan edessä ruusunätkelmät.

Kuistin kulmalla pikkujasmikkeen viimeiset kukat ja 'Hagley Hybrid' -kärhö.

Niiden edessä rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' hempeilee haalean vaaleanpunakukkaisena. Sen takana on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on säästynyt syömiseltä, kun se kasvaa lähes vesitynnyrin takana ja hyvin matalana myös. Vaikka eilen satoi koko päivän, ei tähän kuistin eteen kosteutta kerry ja sainkin tyhjentää muutaman kastelukannullisen näille viereisistä vesitynnyröistä, jotka olivat aivan kukkuroillaan. Adelesta vasemmalle oli imikkä aivan lurpallaan koko päivän sateesta huolimatta!

Nostin kuistilta verenpisarat saamaan sadetta ja se kostautui, sillä korkeammista syötiin latvat ja nuput. Onneksi pikkuinen 'Whiteknights Pearl' on niin matala, että sitä ei napsittu.

Nyt pikkuinen helmi on taas turvassa kuistin pöydällä, siitä ei minulta ole ikinä mitään syöty, vaikka ystävien taloon kurkistikin joskus peura kuistin ovesta sisään! Taustalla näkyy ruusunätkelmiä vaaleanpunaisena. Kottikärryt suojaavat paria ruusua tulemasta syödyksi, toivottavasti.

Kasvimaalla on taas viime yönä syöty valitettavasti lisää perunanvarsia, nyt olen jo niin monen peräkkäisen yön jälkeen löytänyt jälkiä peuran vierailuista, että pahalta näyttää. Onneksi lukuisista daalioista kaikkia ei ole löydetty. Tummalehtinen 'Bishop of Oxford' näyttää hyvältä hempeän pioniunikon terälehtisateessa.

Kasvimaan ja Rohanin välissä olevaa 'Duchesse de Rohan' -portlandruusua ei, ihme ja kumma, myöskään ole parturoitu, vielä.  Ehkä sen juurella olevat maanpeittopahvit ja -matot ovat häirinneet peuraa. Taustalla maitokärry on parkkeerattu Rohanissa neidonruusun eteen, jotta sen nuppuja ei syötäisi.

Tässä realismikuvaa toisesta suunnasta eli Rohanista käsin, nokkosheinikko peittyi helpoimmin kattohuovan, roskiksilta dyykattujen mattojen ja pahvien alle. Tähän kohtaan olen viimeksi miettinyt minipähkinälehtoa, mutta se on edelleen mietinnässä. Paikka on juuri hitusen liian mini.

Ihana, ihana 'Duchesse de Rohan'. Vedän takaisin kaikki sanani sen kukkien rumasta väristä, onhan näissä hyvänen aika kauneutta. Tykkään myös kukkien sävystä yhdessä noiden raikkaanvihreiden lehtien kanssa. Ruusuilla on monenvärisiä lehtiä, jotka joko korostavat, kehystävät tai rumentavat kukkia – niillä on suuri merkitys.

Rohanista kasvimaalle johtavien rappujen toisella puolella, kivipengermän juurella, alkaa ruusu-heinätarha, joka on valitettavasti saanut parturikäsittelyn. Siinä menivät ruusujen latvat, nappileinikki, asterit ja siemenestä kasvatettu erikoisempi lupiini, josta en vielä ollenkaan tiedä lajiketta enkä tällä menolla tulekaan tietämään. Inshallah – jos peura suo, pitäisi täällä sanoa.
Sammalruusun pari alinta kukkaa on tallella, se syötiin 60 cm korkeudelta, sen vieressä kasvava kivikkotörmäkukka on onnekseen niin matala, että se on vielä kokonainen.

Törmäkukan vierestä ovat heinät joko laonneet tai lähes kuivuneet, mutta törmäkukka sen kun porskuttaa, tosin lähes maata pitkin. Onneksi perhoset löytävät sen sieltäkin.

Lisää ruusuaihetta: vielä kerran tonttini alkuperäisasukas, vanha kirkonruusu – kookkaampana kasvustona kuin koskaan (kenties kiitos viereisen aidanpätkän, joka valmistui syksyllä) ja taivaallisen tuoksuisena.

Käväistäänkö välillä sisällä? Makuuhuoneessa kukkivat tähtipelargoni 'Bev Foster' ja ystävältä saatu vanha vaaleanpunainen hempukka, aivan ihana. Amppelissa asustava Pelargonium reniforme × abrotanifolium on jo muuttanut ulos ja näen ikkunasta sen siron vaaleanpunaisen kukinnon heiluvan tuulessa – täytyykin käydä kuvaamassa se.

Olohuoneessa kukkii ensimmäistä kertaa toselta ystävältä saatu limenvihreälehtinen pelargoni, jonka piti olla 'April Snow' mutta onkin joku muu, sillä tässä on valkoiset kukat. Kerrankin muistin lannoittaa näitä keväällä, ainakin kerran, ellen peräti kaksi kertaa ja tässä tulos! Taustalla kolmannelta ystävältä saatu maljaköynnös, näin ne ystävät asustavat luonani.

Ystävältä on tämäkin tullut, nimittäin Samettihortensian siemenestä kasvattama 'Rosa Juwel' -jalokallioinen. Aivan ihana ja hyvin kuivuutta sietävä selvästi! Pörriäisetkin tykkäävät.

Lähellä on kosteampaa saunan päädyssä; siinä kukkivat vaaleanpunaiset mesiangervot niin kauniisti, näitä ei vielä ole käyty syömässä, ihanaa. Näissä on vähintään kahta laatua, ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo nyt ainakin.

Katajan katveessa kukkii nietospensas Yuki Cherry Blossom niin matalana ja minipienin kukin, että hyvä kun sitä erottaa. Viimevuotinen siirto oli silti selvästi hyvä asia, sillä edellisessä paikassaan se jäi kokonaan naapureidensa uumeniin. En ollut tajunnut tämän lajikkeen mataluutta, tämä on käytännössä maanpeitepensas. Tässä voin riipiä pioniunikoita ja rikkaporkkanoita huoletta pensasta häiritsemästä.

Ahtausvaivasta kärsii myös idänmiekkalilja siniheinän katveessa, mutta olen kokeillut tätä pari kertaa aiemmin eri paikkoihin, ja kun tämä on nyt suostunut elämään tässä jo monta vuotta, pysykööt siinä. Pitää vain muistaa repiä lehtoakileijoja pois, siniheinä ei tuosta niin leviä.
Toisaalta ohikukkineiden akileijojen ja tummakurjenpolvien kitkeminen tai leikkuu on kaksipiippuista hommaa. Poistin niitä juuri metsäpuutarhapenkistä saaden tähtiputket paremmin esiin – mutta peurat pitävät tähtiputkista(kin), joten voi olla, että samalla tuhosin niiden kukinnan. Viereisten ohikukkineiden varsien suojissa ne olisivat paremmin turvassa.

Vielä kurkkaus muotopuutarhaan, jossa olen jo suorittanut akileijaraivauksen. Nyt vuorossa ovat harjaneilikat ja kyläkurjenpolvi.

Ihana David Austin -ruusu The Pilgrim on kohta täydessä kukassa, kiinanpioni 'Wladyslawa' vielä sinnittelee viimeisillä kukillaan.

Apteekkarinruusu kukoistaa. Aurinkoisia kesäpäiviä!


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Jalokallioinen – Erigeron Speciosus-Ryhmä
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Kivikkotörmäkukka – Scabiosa columbaria
Kuunlilja – Hosta
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Maljaköynnös – Mandevilla
Nietospensas – Deutzia
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sammalruusu – Rosa centifolia Muscosa-Ryhmä
Siankärsämö – Achillea millefolium
Varsankello – Campanula trachelium
Väriminttu – Monarda

26 comments :

  1. Ihania ruusuja, kiva saada näitä esittelyjä ruusukuumeeseen. Mutta peurat ovat selvästi uhmanneet aitaasi, tulevatko yli vai ali? Saa kierrokset nousemaan täälläkin ihan myötätunnosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisikin kiva tietää, mistä ja miten tulevat, niin osaisin tukkia paikan. Se auttaa aina joksikin aikaa. Mutta en ole löytänyt merkkejä paikasta. Olen koettanut virittää aidan ylimpänä kulkevaa köyttä aiempaa ylemmäs useasta kohdasta, joissa se oli turhan matalalla, mutta se ei ole auttanut. Toki peura voi loikata myös jommankumman ajoporttini yli niin tosissaan halutessaan, kun ne ovat vain 170-senttisiä. Pitäisikin ruuvata niihin korkeampia pystypuita.
      Pari ruusua on vielä tulossa kukkaan, toivottavasti pääsen esittelemään niitä tuotapikaa!

      Delete
  2. Aika hempeää, sanoisin;) Vaan niin ihanan hempeää! Onneksi sinulla on niin paljon ja monenlaista kukkijaa ja vielä piiloteltunakin ties minkä kärryn ja nokkospuskan taakse, niin eivät sentään kaikkea ehdi peuratkaan löytää. Vaan on niissä harmia kerrakseen!! Onneksi vanha kirkonruusu saa kukkia rauhassa ja upealta näyttävät muutkin hempeät kasvisi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanan hempeää on! Vaikka tykkään kyllä monenlaisista väreistä. Mutta puutarhassa on hempeys enemmän kuin paikallaan.
      Tuo vanha kirkonruusu on aivan upea, pihani hienoimpia kasveja. Sillä on hyvä paikka tuossa, missä se saa levitä - ja tien vieressä ilahduttaa toivottavasti ohikulkijoitakin voimakkaalla ruusuntuoksullaan.

      Delete
  3. Hempeää, kuin vaaleanpunaista pumpulia, kelpaa katsella. Toivottavasti kotti- ja maitokärryt suojaavat peuroilta, ainakin niitä voi siirrellä eri paikkoihin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kärryjä pitäisi olla kolmekymmentä, että saisi kaiken suojattua, mutta jospa nämä nyt auttaisivat noilla kohdilla. Siirto ainakin on todella helppoa :-D

      Delete
  4. Ihania hempukoota, harvennuksesta hualimata!
    Ny munon pakko yrittää kylyvää punaasta ruusunätkelmää. Valakoosen ostin vuasi sitte taimena. Hengis o, mutta vasta n.20cm korkiana. Ei köynnöskaari palio vihota.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siemenkasvatus oli todella helppoa. Olisin toivonut, että pussista olisi tullut muunkin värisiä, mutta kaikki ovat tätä pinkkiä. Silti, ihan kiva se on, kun on perenna. Kyllä se kasvaa minusta kesän mittaan jo aika paljon. Ja ensi vuonna sitten vielä enemmän.

      Delete
  5. Kyllä on hempeetä! Ihania kukkijia siulla siellä. Miulla ei tuota siankärsämöö ookkaan, oon vähän pelänny sitä kulukemaan lähtemistä. Turhaanko! Kylyvin nyt kesäkukaks leikkokärsämöö ja kohta ensimmäiset kukat aukivaa. Ruusunätkelmä vaaleanpunasena on kasvamassa, ei vielä kuki. Toivottavasti saisit varjeltuu noita kaunokaisii peuroilta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi olla, että punakukkainen siankärsämö käyttäytyisi ihan eri tavalla esimerkiksi hiekkamaalla kuin täällä savimaassani. Täällä ne ovat harmittavan lyhytikäisiä, mutta luonnon siankärsämö kyllä viihtyy. Toki hempeämmän värisiä siementaimia sitten ilmestyy milloin mihinkin, mutta en voi mitenkään sanoa, että riesaksi asti.

      Delete
  6. Suloista hempeyttä. Toivottavasti löydät paikan, mistä peura vierailee ja saat tukittua sen kulkureitin. On ollit niin hienoa nähdä blogissasi tänä vuonna paljon kukkijoita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kiva tietää, minkä reitin se on keksinyt. Toisaalta olen nähnyt peuran joskus loikkaavan naapurin ja minun välisen riista-aidan yli, jonka päällä on vielä se valkoinen nauha, että kyllä ne halutessaan pääsevät lähes mistä vain.

      Delete
  7. Hempeitä vaaleanpunaista sillä kaunistaa pihaasi.
    Vaaleanpunainen sienkärsämä ei meillä vielä kuki.
    Täällä ollaan kyllä satu nyt vettä että kyllä nyt saisi aurinko taas paistella

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vettä tuli täällä lauantaina kunnolla, mutta nyt näyttää aurinkoiselta jatkossa. Toivottavasti sielläkin!

      Delete
  8. Ihanaa hempeyttä! Toivottavasti saat peura-aukon pikaisesti tukittua.

    ReplyDelete
  9. Kyllä onkin ihanan hempeää ja kukkaisaa peuravierailusta huolimatta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On aivan ihanaa. Aamulla en huomannut mitään jälkiä siitä, että peura olisi viime yönä käynyt, ja taivaskin oli pilvetön - ihan paras alku päivälle.

      Delete
  10. Ihanaa hempeyttä! <3
    Onneksi peurat ovat jättäneet jotain kasveja rauhaan.
    Mä oon viime aikoina ihastunut todella paljon kärsämöihin. Ihan luonnonlajeihin ja jalostettuihin. Tosin meillä ei kasva vielä kuin valkoista ja vaaleanpunaista luonnostaan. Ystävälläni Eijalla on ihania ja monenlaisia kärsämöitä. Niitä pääsin onneksi ihailemaan.

    Jännä, miten nämä säät ovat taas kerran niin paikallisia. Täällä on tullut vettä oikeastaan joka päivä, vaikka säätiedotus olisi sanonut mitä. Olenkin nykyään varautunut siihen, että joka päivä on kaikenlaista säätä. Se ennustus pitääkin hyvin paikkansa.

    Mukavaa alkanutta viikkoa ja sopivasti sadetta sekä paistetta! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta, joka päivä on nyt kaikkea. Alkupäivä näytti siltä, ettei pilvenhattaraa tule, mutta äsken satoi pienen kuuron verran ja ukkonenkin jyrisi jossain.
      Kärsämöt ovat ihania! Olen alkanut tykätä hirmuisesti ojakärsämöstä, sitä mulla on myös kerrottuna koreakärsämönä, mutta se ihan tavallinenkin yksinkertainen on mahtavan kaunis, niin kuin just tuossa ekassa kuvassa.

      Delete
  11. On nuo peurat kyllä ikäviä vieraita..:(
    Tytärkin keväällä lähetti haltioissaan kuvia peurapariskunnasta, joka käyskenteli naapuripellolla. Sanoin silloin, että katsotaampa kesällä, kuinka mukavia ovat.
    No hänellä on piha aidattu kahdelta sivulta ja yhdellä sivulla on joki. Yksi sivu on aidatta, mutta ei ole peuroja pihalla näkynyt..:))

    ReplyDelete
  12. Ihania hempeilijöitä! Pioniunikko ja tummalehtinen daalia ovat upea pari. Minulla kukkii nyt 'Yuki Snowflake' ja tulin itsekin siihen tulokseen, että taitaa olla ennemminkin maanpeittokasvi kuin pystykasvuinen pensas. Sopii minulle hyvin; saapahan normaalitalvina lumesta suojaa. Toivottavasti perennojen makuun päässyt peura saisi sellaiset mahanpurut puutarhastasi, ettei tulisi toiste. Peräti raivostuttavaa tuollainen kukkien rosvoaminen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On hämäävää, kun taas Strawberry Fields on aivan pysty. Ja vaikka jostain luin, että Yuki on lamoava, en tajunnut, että se tosiaan pysyy (mulla ainakin) vain 30 cm:n korkuisena! Lumisuoja on tosiaan hyvä varmistus talvenkestoon.
      Eilen illalla näin ikkunasta, kun peura oli ojassa ihan Flammentanz-ruusuni vieressä aidan ulkopuolella. Juoksin huutaen ajamaan sen pois, mutta se siirtyi vain 10 metriä naapurin kallion päälle ja jäi sinne tuijottamaan. Piti juosta portin kautta edelleen ajamaan se kauemmas. Nämä eivät juuri ihmistä hätkähdä. Se on aina tämä samannäköinen yksin kulkija, luulen, että juuri tämä tyyppi on kaikki nämä tuhotkin tehnyt, kun se selvästi hengailee täällä kylässä.

      Delete
  13. Voi ihanuus miten suloista hempeyttä♥ Kiitos tästä "maratoonista", tällä lenkillä sai kyllä silmät levätä:) Harmistus noita metsän eläimiä, kumpa niille riittäisi luonnonantimet eikä tarvitsisi tulla pihoihin kiusaa tekemään:( Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanasti kaikkea vaaleanpunaista on nyt kukassa. Kiitos, hyvää viikkoa sinullekin!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!