Päheet värit

Istuin päivänä eräänä tuossa kasvimaan penkillä Mustin kanssa ja katselin värejä. Lahonneiden hirsien takana on kuiva paikka koivun alla. Siinä on kuivan paikan heinikkoa ja kasveja, joille en ole keksinyt muutakaan paikkaa sekä etenkin kasveja, jotka ovat tehneet runsaasti siementaimia. Inspiroiduin aikanaan, kun näin Raakkilassa tontin reunamilla juuri tällaista heinikkoa, jossa oli runsaasti kestäviä perennoja seassa: idänunikkoa sun muuta, ylijäämäkasveja kukkapenkeistä.

Niinpä olen siirtänyt kohtaan harmaakäenkukkaa, joka on ollut vähän vaikea sijoittaa muualle, kun tämä on minulle liian neonpinkki. Mutta heinikossa se onkin todella kiva! Etenkin, kun tässä kasvaa luonnostaan keltamataraa, jonka keltaisuus korostaa hyvin tuota pinkkiä, jota muuten vihaisin, ellei se olisi tässä niin nappi. Totesin, että näyttää aika päheeltä.
Samanväristä liian räikeän pinkkiä harjaneilikkaakin olen tähän siirtänyt. Sitten tässä on pari pionia, joiden pinkeistä sävyistä en niin välitä. Hempeämpää sävyä löytyy aprikooseista ja valkoisista sormustinkukista, marjapuuron sävyisestä idänunikosta ja jostakin muustakin, jota nyt en muista.
Pari tummalehtistä pensasta: kirsikkaluumu 'Nigra' ja purppuraheisiangervo 'Diabolo', joka on vasta mini, kun se on oma pistokaskasvatus, tuovat hyvää vastapainoa shokkipinkille.

Eipä siinä vielä kaikki. Kasvimaan toisella laidalla uudessa ruusutarhassakin pinkittää kovasti. Viime vuonna hankittu ranskanruusu 'Charles de Mills' teki kaksi kukkaa, vaikka se on vasta hyvin matala – kuvassa edessä. Kauempana 'Rosa Mundi', välissä harmaakäenkukkaa tässäkin. Paikka oli niin heinittynyt, ja se on loistava kasvi auttamaan uusien alueiden valloituksessa. Saa se puolestani tähän jäädäkin, tästä tulee pinkkikeskittymä.

'Charles de Mills' lähikuvassa.

Iso vanha orjanruusu on joutunut saksien uhriksi, mutta se ei näy juuri missään. Leikkasin puskasta oikealle suuntaavat kaksi isoa oksaa, jotta sain siirrettyä keväällä istuttamani kameliajasmikkeen lähemmäs sitä. Sehän kasvaa todella kookkaaksi eikä voi olla ruusujen keskellä, sillä se peittäisi ne ennen pitkää (toiveajattelua, sillä peurat latvovat jasmikkeita ahkeraan). Jätin ruusun leikkuujätteen tähän piikkisiksi suojahäkkyröiksi, sillä peurat olivat käyneet syömässä pensaita. Vaikka juuri ruusun leikkuujätettä ei suositella jätettävän maahan sen alle, sillä mahdolliset kasvitaudit leviävät siitä takaisin ruusuun. Lisäksi en halua kissojeni astuvan ruusun piikkiin. Mutta kun on riittävästi ruusun oksaryteikköä, eivät ne edes yritä sekaan.

Näkymä on sekava, mutta kyllä se tästä muutamassa vuodessa selkenee, vaikka istutustyylini onkin villinpuoleinen. Ruusujen alle levittäytyy muuallakin mainioksi ruusun aluskasviksi toteamani keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' ja muualle liian shokkipinkki koristemansikka Lipstick. Oikealla jo toisen kukkavanan tehnyt ihanan sävyinen tarhasormustinkukka.

Romppalan Lindan lähettämistä aprikoosinvärisistä rohtosormustinkukista keräämistään siemenistä tuli ensimmäinen taimi kukkaan. Tämä on hyvin tumma punainen, tämän sävyistä minulla ei vielä ollutkaan, varmaan siksi, että en ole kylvänyt punaista sormustinkukkaa, vain valkoisia ja aprikoosisia. Mietin vähän, pitäisikö tämän kukkavarsi leikata ennen kuin siemeniä alkaa kehittyä, vaikka hieno onkin.
Taustalla näkyy lankoja: karhunvattujen köynnöskartiot ovat kaatuneet tuulessa niin monta kertaa, eivätkä telttakoukutkaan niitä pitele. Nyt sidoin tämän kartion yhteen vähän matkan päässä olevan katsuran suojaverkon tukitolppaan. Saaristossa ei pitäisi mitään köynnöskartioita harrastaa, ellei pulttaa niitä betoniin, ne ovat tuhoon tuomittuja, täällä tuulee aina ja kaikki lentää kumoon säännöllisesti.

On tällainen tumma punainen toisaalta valtavan hieno.

Näyttävän punainen on myös kasvimaalla kukkiva maloppi, kahden pussin siemenkylvön ainoa enää elossa oleva taimi. Ne itivät kyllä valtavan hyvin, mutta vuorottainen kylvöksen kastelun unohtaminen ja sitten hukuttaminen veteen ei hirveästi auttanut asiaa. Lisäksi tämän ainokaisen latvoi peura, mutta kuin ihmeen kaupalla se ei ole maistanut tätä hetkeen uudestaan, ja nyt saamme nauttia kukista.

Ihana väri!

Hajuherneet ja kehäkukat kukkivat toisessa laatikossa värien sekamelskana. Tällainen kasvimaatyyli on niin kiva, kaikki sekaisin. Maahan syksyllä jääneistä pikkuperunoista on muutama versonut, ja korianteri kylväytyy aina itse, kääpiösamettikukkakin ilahduttaa parilla itsekseen nousseella taimella. Kamomillasaunio kukkii siellä täällä. Tykkään kovasti siitä, että kasvit keksivät itse paikkansa, vaikka tässä ruutukaava onkin. Se on tehty rikottavaksi.

Yrttipenkissä kukkii kirjavalehtinen timjami monta viikkoa myöhemmin kuin tavallisempi vierustoverinsa. Mukavaa, että tyypit ovat porrastaneet näytäntönsä.

Karhunvatuista on korkeammat versot syöty, mutta ihan matalalta ei peura ole vaivautunut ja saan toivottavasti kerätä ensimmäisen pienen sadon. Tämä on 'Loch Ness', toinen on 'Tayberry' ja se ei kukkinut vielä tänä vuonna.


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Karhunvattu – Rubus Karhunvattu-Ryhmä
Keltamatara – Galium verum
Koristemansikka – Fragaria × rosea 
Maloppi – Malope trifida
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Orjanruusu – Rosa dumalis
Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tarhasormustinkukka – Digitalis × mertonensis
Timjami – Thymus vulgaris