Sunday 5 July 2020

Ruusumaratooni

Tästä se lähti. Ajattelin, että en ole vielä kirjoittanut uuden ruusutarhan kuulumisista. Aloitin alueen perustamisen viime kesänä tämän valtavan orjanruusun ympärille. Oikealla näkyy yrttipenkki salvioineen, eli ruusutarha sijaitsee aivan kasvimaan vieressä.

En nyt ole enää varma, mistä ruusutarhan ajatus tuli. Ainakin siitä, että olen miettinyt tuon komean orjanruusun pääsevän paremmin edukseen, jos rakennan sille tukevan pergolan. Sitten viime kesänä näin niin ihanan kuvan ruotsalaislehdessä, kuvassa oli vaaleanpunainen (ehkä kirjava?) ruusu ja jasmike vieretysten. Ne piti tähän ainakin saada! Siirsin ruskopenkistä sinne aivan väärän värisen Rosa Mundin eli kirjoapteekkarinruusun tähän ruusutarhaan. Siirsin sen taakse muualla kituuttaneen kameliajasmikkeen, mutta sepä otti ja kuoli lopullisesti.

Niinpä hankin tilalle uuden, jossa oli nuput jo toukokuussa, kun avasin sen postipaketistaan. Ne tietysti paleltuivat, mutta ilo on suuri, kun puskan alaosaan puhkesi nyt kukat.
Huomasin lisäksi, että tonttini ylälaidan jasmikkeista yksi onkin kameliajasmike, luulin kaikkien olevan Tähtisilmää. Mutta se ei haittaa niin mitenkään, tätä ihanaa puskaa saisi olla vaikka viisikymmentä eikä tekisi tiukkaakaan!

Rosa Mundin mukana tuli ruskopenkistä unikon siemen, joka kukkii nyt – mikä hauska ylläri! Se on ystävältä saatu pehmeänpunainen ja ripsureunainen unikko, joka ei ole mitenkään liikaa siementänyt ruskopenkissä, taimia on tullut joka vuosi vain muutama. Jospa niitä tulisi tässä paremmin.

Ruusutarha on tehty yksinkertaisesti kääntämällä olemassa oleva heinikko, jota saa ensimmäisinä vuosina toistaa ahkerasti. Lisäksi saa kitkeä. Jätän lähes kaikki kitkentäjätteet maahan katteeksi.

Hankin ruusutarhaan viime vuonna ihanaakin ihanamman tarhasormustinkukan. Rakastan sen vanhan roosan väriä enkä tajua, miten minulla kesti näin monta vuotta hankkia se.
Tarhasormustinkukka on rohto- ja keltasormustinkukan risteymä eikä ole niin selvästi kaksivuotinen kuin rohtosormustinkukka, sillä keltasormustinkukka on perenna.

Aivan alueen yläosaan istutin syksyllä pari pionia, sillä ehdin kuin ehdinkin Lidlin pionihuumaan mukaan, tosin kävin aika monessa ennen kuin tärppäsi. Löytyi kaksi 'Wladyslawa' -kiinanpionia, joka on niin kaunis, että vaikka minulla on sitä jo, otin molemmat.

Toinen tuli jo nyt kukkaan ja ilo oli suuri, kun pioni oli juuri sitä lajiketta kuin pitikin.

Tältä näyttää 'Wladyslawa' eli lähes identtiseltä 'Bowl of Beautyn' kanssa. Sävy on hieman viileämmän vaaleanpunainen. Sitäkään ei huomaa, ellei laita molempien kukat vierekkäin.

Ruusutarhan alaosassa on puolestaan viime syksynä hankittu kotimainen 'Syke' -tarhakurtturuusu. Se on erityisen kauniskukkainen, kukat ovat löyhän pallomaisia. Saa nähdä, saammeko nähdä kukkia syksymmällä, ruusutarha oli hieman huonolla hoidolla alkukesän.
Keväällä hihkaisin innosta, kun Viherpeukaloiden valikoimasta löytyi kirjavalehtinen 'Thunder and Lightning' -etelänruusuruoho. Yksi Viherpeukaloiden hyvistä puolista on se, että perennoja myydään useamman kappaleen erissä, jolloin istutusalueeseen saadaan yhtenäisyyttä. Useimmiten kun tulee ostettua vain yksi sitä ja toinen tätä. Joskus välähtää taimikaupassa ja tajuan ostaa kaksi tai kolmekin samaa taimea. Mutta nämä ruusuruohot tulivat automaattisesti kolmen kappaleen paketissa, loistavaa. Ja kaikki ovat hyvin hengissä. Jännittää nähdä, tekevätkö nämä siementaimia ja jos, niin ovatko nekin kirjavalehtisiä.

Ison orjanruusun ympärillä ja toisella puolella riittää vielä raivattavaa. Ruusun alla on olo kuin majassa, tosin hyvin piikkisessä sellaisessa. Orjanruusun piikit kun ovat päästään käyrät, ne tekevät todella kipeästi reikiä nahkaan – ne oikein tarttuvat ja vetävät. Kuvassa näkyykin vähän varsien kokoa, vanhimmat ovat ranteenpaksuisia.
Häkissä on katsura, joka ei ole suostunut kasvamaan miltei lainkaan niinä kymmenenä vuotena, kun se on tuossa ollut. Ehkä jonakin vuonna. Sitä ei tule kasteltua lähes ikinä ja useimmiten havaitsen sen vasta sitten, kun se lurpottaa. Latvat ovat kuivuneet monta kertaa.
Orjanruusun lähellä kasvaa ihastuttava viime kesänä istutettu ranskanruusu 'Charles de Mills', jossa on jo pari nuppua – jännittävää!

Olisi ehkä viisasta lopettaa tähän, mutta nyt on niin paljon ruusu-uutisia, että ei pysty tai kohta on edessä vielä pidempi maratooni. Niinpä jatketaan. Mäntyjen alla metsäpuutarhassa on muutama Päivänpesän Katjan lähettämistä siemenistä kasvatettu punalehtiruusu. Nämä eivät vielä ole kukkineet. Istutin taimia myös tontin reunoille peura-aidan sisäpuolelle aitaa naamioimaan, mutta niitä en tietenkään ole kastellut senkään vertaa ja ne, joita olen heinikon seasta löytänyt, ovat yhä parikymmensenttisiä. Nämä ovat sen sijaan kasvaneet jo metrisiksi ja kukkia voi kenties odottaa jo ensi vuonna!
Väripari ruusujen edessä olevaan pallohopeakuuseen on harkittu, punalehtiruusulla on ihanasti samaa siniharmaata lehdissään.

Sitten pikainen koukkaus muotopuutarhaan. Siellä suuteloivat mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja portlandruusu 'Comte de Chambord', nykyiseltä nimeltään kai 'Madame Boll'.

Kreivi tai Madame on viimein alkanut toipua muutaman vuoden takaisesta siirrosta juuri kesän kuivimman kauden alla, jolloin se todella kärsi. Ikävää, mutta olin istuttanut sen liian lähelle karviaista ja liian kauas penkin takareunasta. Toistaiseksi se ei vielä ole yltämässä samaan kokoon, missä se oli juuri ennen siirtoa. Siirrossa napsahti iso juuri poikki ja ruusulla kuluu aikaa uuden kasvattamiseen.

Kedon laidalla, tien varressa ja edesmenneen rakennuksen kivijalan vierellä kasvaa vanha kirkonruusu. Se on tänä vuonna erityisen loistokas ja levinnyt hyvin, kun olen raivannut vaahteran ja saarnen vesat pois ja ruusu saa valoa.

Samaan tienvierustan penkkiin olen istuttanut valkokukkaisen 'White Grootendorst' -neilikkaruusun, mutta sen kukissa on yllättävän paljon vaaleanpunaisia läiskiä, ihastuttavaa: täydellinen väripari taustan kirkonruusulle.

Kirkonruusua kasvaa jopa syreenipuskan keskellä melko korkeissakin varsissa, mutta erityisen somia kukat ovat vanhan kivijalan vierellä ja vähän villissä heinikossa – vesoja on siellä täällä melko laajalla alalla. Kukat tuoksuvat aivan huumaavasti ihanalta ruusulta.

Lähes yhtä huumaavasti tuoksuu perinteinen apteekkarinruusu, mutta sanoisin, että kirkonruusu vie voiton. Apteekkarinruusu kukkii punaisen villin penkin etummaisena, takana punaisia pioneja ja tarhasarjaliljoja.

Käydäänkö lopuksi läpi Austin-ruusut? Tässä ihanaakin ihanampi Crown Princess Margareta nupun alkaessa avautua.

Avauduttuaan Margaretan oranssi kesyyntyy pehmeämmäksi.

Vielä yksi, anteeksi vain, tämä on liian ihana.

Vanhempi kukka alhaalla, uudempi ylempänä, hienoinen väriero näkyy. Toistaiseksi puska on pysynyt liiankin matalana, mutta tänä vuonna on kasvanut ensimmäinen lähes metrinen oksa, jossa on nuppuja.

Toinen oranssi Austin-ruusuni on Lady of Shalott, jonka kukan muoto on erilainen ja oranssissa on ripaus ruusunpunaista.

Tontin länsilaidalla kasvaa L. D. Braithwaite, joka on ollut liian punainen muualle ja siirsin sen tänne. Ruusuherukoiden vieressä se jatkaa mukavasti niiden toukokuussa aloittamaa punaista teemaa.

Rohanissa kukkivaan Winchester Cathedraliin avautuu yhä uusia kukkia. Ihan tummaan varjoliljaan (Lilium martagon var. cattaniae) odotellaan kukkia.

Neidonruusu 'Félicité Parmentier' availee täydellisiä kukkiaan siinä vieressä.

Nyt päästetään sinut, hyvä lukija, vetämään henkeä ja toipumaan maratoonin rasituksista. Palaamme ruusuihin vielä!


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
David Austin -ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Kameliajasmike – Philadelphus × virginalis
Katsura – Cercidiphyllum japonicum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjoapteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Rosa Mundi'
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tarhasormustinkukka – Digitalis × mertonensis

28 comments :

  1. Huh-huh, kyllä riitti ruusumaratonissa katseltavaa! Hienoja on monet, vaikka en ruusuihminen olekaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ne vain niin ihanan klassisia. Ruusujen kanssa tuntee jatkavansa monituhatvuotista perinnettä, liekö toista yhtä vanhaa puutarhakasvia. Ja se on niin universaalikin, ihan ensimmäisistä Lähi-Idän paratiisipuutarhoista alkaen. Sillä on paljon syvempi merkitys minulle kuin pelkkä kukka.

      Delete
  2. Voi miten paljon erilaisia ruusuja! mahtavaa,

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja tästä vielä puuttuivat Flammentanz ja vaaleanpunainen neilikkaruusu, kun ne eivät ole niitä kaikkein ihanimpia, ja valamonruusuakaan en muistanut käydä kuvaamassa, se kasvaa niin syrjässä. Ja jokunen muukin varmaan. Ja muutamia on vielä tulossa kukkaan!

      Delete
  3. En tiedä miksi nyt viehättää erityisesti oranssit ruusut, selasin niitä jo netistäkin. Ehkä siksi että näin Päivölässä sellaisen ja ihastuin ihan kympillä. Porkkalan kartanolla on tämän viikon ruusuviikot, josko sieltä löytyisi oranssi ruusu. Ja yhdistelmä ruusut ja varjolilat on kaunis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, onko Päivölässä joku oranssikin! Se pitäisi nähdä.
      Etköhän löydä Porkkalalta jonkun ihanan oranssin. Totta puhut muuten, jos vain miettisi oranssia ruusua, ei se kuulostaisi niin kovin ihanalta - enkä tykkää ryhmäruusujen oranssin kukan ja kiiltävien lehtien yhdistelmästä ollenkaan, se on jotenkin törkeä. Mutta näissä pensasmaisissa ja mattalehtisissä pehmeä oranssi onkin aivan ihana, kun kukka on vielä noin äärettömän kerrottu. Nämä kaikki ovat toki makuasioita.

      Delete
  4. No nyt on ihania ruusuja. Tiälläkin alakaa nuo Austinit kuumottoo! Pärjeisköhän ne meijän korkeuksilla! Kaikkii kaunista siellä on kukassa ja tuo tarhasormustinkukkakin on söpö! Hyvä kun ovat peuroilta siästyny!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa varmasti kokeilla! Syvään istuttaminen on se niksi, jota Austineille neuvotaan. Valitettavasti niitä ei saa kai omajuurisina kuin Pohjois-Amerikan markkinoilta, mikä on äärettömän tylsää. Ellei joku kotimainen lisää niitä sitten omajuurisena.
      On ihanaa, kun peurat eivät ole käyneet syömässä ruusunnuppuja!

      Delete
  5. Taas loistava maratooni. Minäkin usein ostan kerrallaan yhden taimen. Joskus ymmärrän ostaa jopa kaksi. Siitä kasvattaen tulee hitaasti tuuheutta.
    Tuon orjanruusun varret ovat uskomattomat. Minä jatkan Austin-ruusujen etsintää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti löydät Austineita! Jonakin vuonna niitä on ollut Viherpeukaloiden valikoimassa. Kerran löysin yhden Prismasta. Ei koskaan tiedä, missä niitä tulee vastaan, kannattaa olla tarkkana.
      Olet todella ihanan reipas maratoonikaveri!
      Olisi hyvä olla fiksu vähän useammin etenkin uusia laajempia alueita perustaessa ja hankkia taimia isompia määriä. Mutta minkäs teet, kukkarokin kun on rajallinen.

      Delete
  6. Oi, miten hengästyttävän ihana ruusumaratooni ❤ Kauniita ja ihanan värisiä ❤ Aurinkoista alkanutta viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti henki taas kulkee! Ruusut ovat ♥ Kiitos, aurinkoa sinunkin viikkoosi!

      Delete
  7. Ihana ruusumaratoni minustakin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinäkin olet ruusuihmisiä ja omaat hyvän maratoonikunnon;-)

      Delete
  8. Oi ihanaa ruusutarha, wow! Ruusuihin ei voi koskaan kyllästyä ja näihin erikoisruusuihin ei varsinkaan, kiitos kun esittelit. Minusta tuo Parmentierin ruusu oli ihanin. Nyt enää penkki tai tuoli tuonne keskelle nautiskelua varten ♥ Pergola on aivan superhyvä idea! Ooh, läkähdyn innostuksesta täällä ruudun toisella puolella...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruusuja on niin loputtomasti, toinen toistaan ihanampia! Parmentier on huippuihana. Viime vuonna se jostain syystä kitui, onneksi on tänä vuonna hyvässä iskussa.
      Tuolla kasvimaan laidalla jo onkin istuinryhmä, siitä voi katsella uutta ruusutarhaa. Vaikka ei siinä vielä hirveästi katsottavaa ole.

      Delete
  9. Kyllähän tällaisen maratonin jaksaa helposti, taas sait esiteltyä paljon aivan uusia ruusuja. Täällä on vaikea löytää näitä erikoisempia ja harvinaisia ruusuja, mutta on kuljettava matkoilla silmät tarkkana. Odotan kovasti keskiviikkoa, sillä pääsen paikallisen puutarhayhdistyksen järjestämälle pihakävelylle ja esittelytietojen mukaan siellä odottaa viehättävä ruusu- ja pionitarha kaikenlaisine herkkuineen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pihakävely kuulostaa erittäin lupaavalta, toivottavasti on hyvä sää! Totta, että ruusuja löytyy parhaiten etelä- ja länsiosien puutarhaliikkeistä. Esimerkiksi Vakka-Taimi on oikea ruusuparatiisi, ja kaikki taimet omajuurisia. Olisi kivaa, että teiltäkin päin löytyisi kokeilunhaluisille myös erikoisempien ruusujen taimia.

      Delete
  10. Maratoni meni ohi yllättävän nopsasti. Kai se puutarhakunto on tässä kesän aikana kasvanut sopivasti maratonikuntoon :D Ihastuttavia ruusuja ja niiden seuralaisia! Mirrinminttu sopii todella kauniisti vaaleanpunaisiin ruusuihin. Ruusuntuoksuista viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai kun hyvä, että olit valmiiksi kunnossa! Tuo mirrinminttu-ruusu-kohta on muuten se, jossa on aiemmin keskustelemamme valkoinen myskimalva vielä vieressä, se ei noihin kuviin vain mahtunut, mutta trio on erittäin onnistunut väriyhdistelmä.
      Kiitos, ruusuntuoksua sinnekin!

      Delete
  11. Ruusumaratonille osallistuu mielellään!
    Toinen toistaan kauniinpaa ruusua sinulta löytyykin, ja nuo Austinit, aah. Saako niitä jostain Suomesta?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavaa, että sain sinustakin maratooniseuraa!
      Olen ostanut kaikki Austinini Suomesta. Niitä on aina Puutrahanikkareiden valikoimissa pääkaupunkiseudulla, Turun suunnassa on Viherlassilalla, lisäksi välillä Viherpeukaloilla ja Plantagenilla. Kerran löysin Austin-ruusun Prismasta. Eli kannattaa olla silmä tarkkana ja nuohota aina kaikki mahdolliset viherosastot - mutta jotenkin arvelen, että teet muutenkin niin ;-)

      Delete
  12. Pitääpä pitää silmänsä vielä tarkemmin auki:)
    Googlasin heti tuon Viherlassilan, kun poika on menossa viikonloppuna Turkuun, mutta olivat kaikki jo loppu. Ehkä ensi vuonna...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi, loppu jo. Minä taas huomasin, kun googletin noita ruusuvalikoimia, että Flörillä (ent. Kauppila) Turussa olisi yksi ruusu, jota olen etsinyt vuosikaudet. Täytynee joskus kurvata sitä kautta, ellei sekin ole jo loppu.

      Delete
  13. Ruusuja, ruusuja! ♥

    Minulla on sekä ruusumysteeri että ruusutarve. Tarve on apteekkarinruusulle. Mysteeri taas on valkoinen ruusu, joka näyttää juhannusruusulta, mutta on paljon korkeampi. Se kasvaa syreenipuskan seassa ja on ainakin miltei kaksimetriä korkea. Tosin voi olla, että sen on pitänyt kasvaa niin korkeaksi, koska muuten se ei näkisi aurinkoa ikinä. Se oli myös tehnyt poikasia lähelleen. Niistä kaksi siirtelin tuossa toisiin paikkoihin ja yksi taimi vielä on kasvanut. Siirretyt eivät kyllä hyvin paljon näyttäneet tykänneen, mutta hengissä ne vielä ovat, ainakin juuri ja juuri...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruusut on niin ihania! Toivottavasti apteekkari löytyy. Kyllä sitä Suomessakin myydään, mutta tuon omani ostin silloin, kun vielä asuin Englannissa eli ajat sitten, sieltä se muutti mukanani ensin Ranskaan ja sitten Suomeen. Mualimaa nähnyt ruusu ;-)
      Juhannusruusu voi ehkä kasvaa korkeaksi valoa etsiessään. Ainakin se tekee todella runsaasti juurivesoja, joten kannattaa vähän miettiä, ettei istuta sitä ihan talon viereen yms, sillä se todellakin pyrkii leviämään. Oma puskani on yli kymmenen neliömetriä, ja ajelen sen juurivesoja ruohonleikkurilla monen metrinkin päässä pensaasta. Juurivesan toki tunnistaa siitä, että se on juurella kiinni, eli niitä kaivaessa joutuu katkaisemaan jonkin emokasvissa kiinni olevan juuren.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!