Monday 27 July 2020

Iloisia uutisia katajan katveesta

Sateiden myötä ovat rotkolemmikit pörhistyneet. Ne ehtivätkin jo maata platkuina maassa, mutta heinäkuun mittaan on tilanne kohentunut. Nyt tämä kaunis 'Hadspen Cream' on rehevämpi kuin konsanaan.

Mennäänpä ajassa taaksepäin, sillä tämä ilouutinen piti raportoida jo kesäkuulta. Siemenestä kasvattamieni englanninsinililjojen ensimmäinen viimein kukki. Tässä on aito englanninsinililja, kukinto nuokkuu somasti. Kaikissa tähän asti sipulista istuttamissani kukinto on epäilyttävän pystyssä, joko täysin, jolloin se on varma espanjansinililja, tai vain päästä, joka saattaa olla risteymä espanjalaisen ja englantilaisen välillä. Kuitenkin halusin puutarhaani nimenomaan aitoa englanninsinililjaa, mutta pusseissa on ollut vähän muuta kuin on luvattu (tai ehkä yhdessä oli aitoa, mutta en ole täysin vakuuttunut siitäkään). Englantilaisessa kukat ovat yhdellä puolella vartta, joka saa sen nuokkumaan.
Tämä on iloinen yllätys ja toivon, että onnistun pitämään tämän aidon kannan puhtaana siitä huolimatta, että pihassani on jo toisia. Nämä nimittäin risteytyvät ja Britanniassa ollaankin jo huolissaan metsien sinililjakannan säilymisestä, kun miljooniin puutarhoihin on istutettu espanjansinililjaa ja lajit risteytyvät helposti.

Edellisessäkin kuvassa näkyi kultatesmaa, se on elämänsä vedossa. Parhaimmillaan se on alkukesällä, nyt alkavat lehtituppaat olla harvempia ja kukinnotkin jo kaatuilevat. Tämä on yksi kauneimpia koristeheiniä, siemenestä nämäkin kasvatin.

Tällä hetkellä katajan alla on pioniunikkoviidakko.

Sekä rikkaporkkanaa. Nämä ovat hauskoja, kun määrät vaihtelevat vuosittain. Jonakin vuonna tässä on ollut sormustinkukkaviidakkokin. Yksi- ja kaksivuotiset sopivat vaihtelunhaluiselle.

'Bluebird' -safiirihortensian siirto kesäkuussa oli hyvä veto. En voinut tietää, että kesän jatkosta tulee näin otollinen. Tähän asti se oli sinnitellyt elossa jo kohta vuosikymmenen mäntyjen alla, mutta vain parin lehden voimin. Paikka oli sille aivan liian kuiva, maakin kovin tiivistä savea. Katajan alla on kuohkea maa ja tässä on mutapuutarha (toisin sanoen tonttini kostein kohta) lähellä: sitten, kun hortensia työntää juurensa riittävän syvälle, löytyy maasta aina kosteutta.
Hortensia on pieni, mutta tuolla metallikartion alla voi nähdä paljon enemmän lehtiä kuin ne tavalliset kaksi! Sillä on kaksi vartta ja mielestäni se on kasvanut jo korkeuttakin sitten siirron.

Toinen onnistunut siirtotapaus on viime vuonna tähän siirretty nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom (virallinen lajikenimi 'NCDX2'). Se oli aiemmassa paikassaan viereisten korkeiden perennojen lähes peittoama, nyt se kukoistaa. Unikoiden ja rikkaporkkanoiden vyöry-yritykset on helppo torjua repimällä liiat pois. Värimätsäys pioniunikoihin on oikein hyvä.

Princess Kate -tarhalyhtykärhö heräsi myös, myöhään tosin, juhannuksen aikaan vasta. Nyt se on jo katajan oksistossa, jonne ohjasin sen kasvamaan suojaan ahnailta turvilta.

Sen juurella kasvaa amurinkärsäkalloja lehtotaponlehtien seassa. Tämä taitaa olla kärsäkalloista luotettavin, viihtyy monenlaisilla paikoilla. Kuvan ottamisen jälkeen on peura tosin verottanut kasvustosta puolet.

Kirjavalehtinen 'Variegatum' -lehtokielo on elänyt tässä vuosikaudet, paikka on hieman liian kuiva sille, mutta kun se kerran on elossa, pysyköön tässä. Kuvasta voi erottaa toisenkin varren vasemmalla.
Lehtokielo on serkkuaan kalliokieloa vaateliaampi ja haluaisi lehtomaisen kasvupaikan. Ehkä jonakin päivänä uskallan irrottaa tästä palan siirrettäväksi todelliseen lehtooni saarnien alle, mutta siellä on niin villi rehotus, että pelkään tämän hukkuvan sinne. Korkeutta pitäisi kyllä suotuisalla kasvupaikalla tulla reilusti, yli muiden kalliokielolaatujen.

Toinen erikoinen herkku tässä penkissä on himalajanjättililja, jota metsästin vuosikaudet. Se on todella jätti, kukkavarsi nousee jopa yli kolmen metrin korkeuteen. Ihan sellaista korkeutta en uskalla odottaa, mutta viime vuoden keväällä istuttamani kookas sipuli tuotti tänä vuonna jo vähän enemmän lehtiä. Se elää aivan mutapuutarhan reunapenkereellä, jossa toivon kosteuden sille riittävän.

On kasveja, joiden toivoisin kovasti menestyvän, mutta ne suostuvat vain sinnittelemään juuri ja juuri elossa, elleivät kuole kokonaan. Ängelmät ovat sellaisia. Kuvassa voi suurennuslasin kanssa erottaa jaloängelmän ('Hewitt's Double'), sen lehdet ovat keskellä kuvaa osittain risun alla. Täällä taitaa olla niille liian tuulista ja kuivaa. Jopa kuistin kulman tavalliset lehtoängelmät alkavat olla menehtyneet, tänä kesänä löysin niistä enää yhden elossa. Näitä pitäisi muistaa kastella. Paljon.
Ihana purppuraorvokki sentään onneksi tässä viihtyy! Niin, ja valvatti.

Katajapenkki saa paahdetta koko aamupäivän ajan, joten toivotaan kosteutta kaipaavien erikoisuuksien pärjäävän. Viereisestä mutapuutarhasta huolimatta paikka on pinnasta usein rutikuiva.
Mutta tämä kesä on huippu kuivan alun jälkeen (johon menetin muutaman pensaan). Nyt näyttää lupaavalta, tällekin päivälle odotellaan kenties pientä tihkua!


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Lehtokielo – Polygonatum multiflorum
Lehtotaponlehti – Asarum europaeum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Safiirihortensia – Hydrangea serrata
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä

24 comments :

  1. Vettä on tullut, täällä saisi jo riittää ja mennä hanat kiinni. Onpa rikkaporkkana ja pioniunikko hyvä yhdistelmä. Kasvatin rikkaporkkanaa ensimmäistä kertaa siemenestä ja päätin jo että ei toista kertaa tule mutta nyt kun se on pioniunikon kanssa niin taidan kääntää ajatukseni suunnan ja säästää sitten siemeniä.
    Ängelmät eivät ole kuivan paikan kasveja, kesäkuussa jouduin kastelemaan niitä kun nuupottivat kaikki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täälläkin tuli pari milliä tänään. Sateiden välissä on aina niin tuulista, että vaikka ei ole kuumakaan, puutarha kuivuu. Nyt on ollut lähes myrskyisää välillä, ihan kuin syysmyräkkää keskellä kesää. Outo heinäkuu.
      Rikkaporkkanat venyvät korkeammiksi kuin unikot, ainakin täällä. Porkkanalla on tavattoman pitkä kukinta-aika, kun se haarautuu ja tekee yhä uusia kukintoja. Myös maljakossa kukat kestävät kauan. Se kyllä tekee reippaasti siementaimia, en usko, että tarvitsee kerätä siemeniä.

      Delete
  2. Onnittelut aidosta englanninsinililjasta! Rikkaporkkana ja unikot kuva on niin unelmaisen hempeä. Ängelmä kituuttaa minullakin. Liian kuiva ja huono maa siis meidän tontilla sille

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Olen todella iloinen tuosta ensimmäisestä kukkivasta sinililjasta, sen pulleat siemenkodat ovat jo painuneet maata vasten tuottaakseen toivottavasti uusia sukupolvia.
      Rannikolla ja saaristossa on kai ängelmille aina huonot olot, ellei ole tavattoman suojainen paikka, ja varjoisakin vielä, jotta kosteus pysyisi kauemmin. Ainoa ängelmä, joka minulla selvästi viihtyy, kasvaa kyllä todella laihassa maassa vanhan talon päädyssä, mutta siinä on lähes sataprosenttinen varjo syreenipuskan takia. Ei sekään korkea ole, mutta ehdottomasti rehevin näistä kaikista.

      Delete
  3. Olisipa hienoa, jos safiirihortensia jaksaisi jossaim vaiheessa vaikka kukkia sinulla. Toivotaan sille pitkää ja runsasta eloa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi upeaa nähdä sen kukat! Onneksi muotopuutarhan samettihortensia on taas tehnyt kukkanuppuja, niitä odotellessa. Safiirihortensia kukki Vakka-Taimessa silloin ajat sitten, kun sen sieltä ostin, siksi sen ostinkin, kun se oli niin kaunis.

      Delete
  4. Onnea englanninsinililjasta. Olisipa hienoa, jos se viihtyisi ja lisääntyisi suomalaisessa saaressa. Eikä risteytyisi muiden kanssa. Voisit vaikka tulevaisuudessa viedä briteille heidän omaa kaunotartaan.
    Istutin viime kesänä safiirihortensian. Keväällä se nousi hitaasti mutta varmasti. Ja hukkui verikurjenpolven ja kevätkaihonkukan uumeniin hentoine oksineen. Kaivoin hortensian pari viikkoa sitten ja laitoin sen purkkiin. Sille pitää keksiä parempi paikka, jossa sen ei tarvitse kilpailla niin kovasti muiden kanssa.
    Huomiseksi on jälleen luvassa vettä. Toivottavasti edes osa siitä sataa kaikkien herkkujesi kastelemiseksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Olisi ihanaa, jos katajan alle tulisi pienoinen englanninsinililjasaareke. Siemenet on kerätty luonnonkannasta Englannissa.
      Ahaa, hyvä tietää, että noinkin voi käydä safiirihortensialle. Mikään varma kasvi se ei taida olla, mutta ihmeesti se on selvinnyt ilman talvisuojia ja kesäistä kastelua todella kauan. Toivottavasti alkaisi nyt viihtyäkin.
      Kiitos, tänne tuli pari milliä, nyt on taas auringon vuoro. Huomiselle onkin tänne luvassa lähes silkkaa aurinkoa, seuraavat sateet ylihuomiselle. Tämä on vähän hankala heinäkuu ikkunoiden korjaamisen ja maalaamisen kannalta, ei voi elellä ikkunat auki kuten normikesänä. Tai voi, silloin kesäkuussa. Onkohan ikinä ennen ollut näin, että kesäkuu oli kuuma ja kuiva, ja heinäkuu sateinen ja kylmä.

      Delete
  5. Onnittelut englanninsinililjasta (vaikka täytyy nöyrästi tunnustaa, ettei minulla ollut mitään käsitystä näistä eri sinililjoista ennen tämän lukemista).
    Minulla kasvavat lehoängelmät niin hurjasti, että niiden valtaama ala lisääntyy kaikenaikaa. Pitäisikin koittaa samalle alueelle jaloängelmää, vai sopivatko mielestäsi lähekkäin?
    Meillä on ollut eilen ja tänään tosi lämmintä ja aurinkoista, viikolle on kyllä luvattu myös epävakaista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän näitä varmaan paljon tunneta, ovat melko uusia puutarhakasveja Suomessa eikä täällä ole käyty sitä keskustelua, mitä Britanniassa, tuosta luonnonkannan vaarantumisesta. Siellä kun englanninsinililjametsät (engl. bluebell) ovat samanlainen ihastuksen aihe kuin meillä sini- ja valkovuokot keväisessä metsässä. Pitääkin skannata joku vanhoista kuvistani sieltä ja laittaa tänne blogiin.
      Varmaan lehto- ja jaloängelmä sopivat hyvin yhteen, eiköhän kasvupaikkavaatimus ole suunnilleen sama. Ne kukkivat sopivasti eri aikaan, lehtoängelmä heti alkukesästä ja jaloängelmät myöhemmin, jotkut niistä aloittavat kukinnan vasta elokuussa. Ainoa vika on, että lehdet ovat samanlaiset, jos kaipaa vaihtelua niiden ulkonäköön. Väliin voisi istuttaa jotain suurilehtisempää.
      Täällä on tänään puolestaan aurinkopäivä, kyllä nyt on ollut harvinaisen vaihteleva heinäkuu.

      Delete
  6. Toivottavasti aito sinililja viihtyy ja runsastuu. Ihastuttavat unikkokasvustot. Minullakin on paljon ”vaihtelunhaluisen” kasveja, digitalikset, tulikukat, unikot... Puutarhan kiertolaiset osaavat yllättää.
    Lehtoängelmä rehottaa täällä, mutta jaloängelmä kituuttaa. Pitäisikin siirtää se parempaan paikkaan, hyvä kun muistutit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti, vaikka minulla ei olekaan tarjota sellaista hienoa pyökkimetsää, joissa ne viihtyvät! Englannissa asuessani mietin, että juuri tällaisesta metsästä löytyy joku ruumis. On ehkä joskus tullut katsottua hieman liikaa brittiläisiä dekkareita ;-) Muutama vuosi sitten Shetlannissa käydessäni tuijotin rantakivikoita sillä silmällä. Shetlannin murhatkin kun kuuluvat lempiohjelmiin.
      On kiva, että on noita vaeltajia pihalla. Jaloängelmät taitavat olla hentoisempia.

      Delete
  7. Ihanaa kukintaa ja voi mikä määrä siinä oli taas uusia tuttavuuksia minulle:)♥ Sinulla on kyllä hurja määrä kaikkea ihanaa siellä kasvamassa! Olen niin surkea kasvientunnistaja, että tunnistan varmaan vain ne yleisimmät:)) Juurikin harmittelin kun keväällä laitoin sellaisen ylimääräisen yrttipenkin, mutta en sitten hoksannut siihen laittaa mitä ovat..nyt sitten tuoksusta yritän tunnistaa mitä sieltä nousee:)) Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi, mutta ehkäpä ne tulee kuitenkin vähitellen kaikki tunnistettua!

      Delete
  8. Oi, miten herkun yhdistelmän pioniunikot ja rikkaporkkanat muodostavatkaan. Aivan unelma!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niistä kasvaa ihana kukkakimppu toistensa lomaan, unikoilla vain niin lyhyt kukinta-aika, mutta rikkaporkkanat kukkivat kauan.

      Delete
  9. Minä voin vain uneksia englanninsinililjoista....Niiden sijasta 'leikin' että siniset scillat ovat sama kuin englanninsinililjat:)

    Meillä sataa tihkuttaa juuri sellaista ihanaa, pehmeää sadetta, jota soisin tulevan useamminkin. Kuivuudesta on tullut liian tavallinen juttu. Ei ennen tällaista...

    ♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voihan englanninsinililja menestyä teilläkin, en tiedä, missä sen vyöhykesuositus menee, mutta kaikkea kannattaa kokeilla! Olen vain huomannut, että jos puutarhaliikkeestä ostaa pussin, jossa lukee Hyacinthoides non-scripta eli englanninsinililja, niin lähes poikkeuksetta tuloksena on Hyacinthoides hispanica eli espanjalainen. On sekin nätti, minulla vain oli tarve saada nimenomaan englantilaista.
      Kesäinen sade on aina lahja, ja puutarha sekä puutarhuri iloitsevat siitä erityisesti.

      Delete
  10. Sinulla on aina kaikkea ihanaa esiteltävänä. Kirjavalehtisenä en tiennyt että on mitään kieloa. Kallio kielo minulla oli mutta oli liian kuivassa paikassa ei ole enää näkynyt. Ihanan kesäistä nuo pyykit narulla, toivottavasti sait ne kuivana sisään 🤗❤.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tavallistakin kieloa kirjavalehtisenä, minulla on sen raitalehtistä 'Albostriata' -lajiketta. Se on hieno, tyylikäs. Myös muita kalliokieloja saa kirjavalehtisenä.
      Yhdet pyykit oli minulla eilen sadepäivän yli ulkona, ovat ne tänään jo kuivat :-) Tuli ylimääräinen huuhtelu.

      Delete
  11. Hienoa, että englannnsinililja kukki ja osoittautui puhtaaksi. Toivottavasti se viihtyy ja lisääntyy rohkeasti (ei espanjalaisten tai muidenkaan kanssa!). Voi miten söpö kukkaniitty pioniunikosta ja rikkaporkkanasta muodostuu yhdessä! Tsempit 'Princess Katelle'! Hänen ylhäisyytensä suvaitsi täälläkin herätä muistaakseni vasta juhannuksen tietämillä. Mielestäni olin kuitenkin jo näkevinäni pienen kukkanupun sen pisimmässä versossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aito englanninsinililja on myös vähän tummempi kuin espanjalainen, siitäkin sen tunnistaa. Alun perin ajattelin, että en orta tänne espanjansinililjaa ollenkaan, ja kun kellään naapureillakaan tai kenties koko saarella ei ole, pysyisi kantani varmasti puhtaana. Mutta sitten jo ekasta sipulipussista tuli espanjansinililjaa, vaikka piti olla englantilaista, ja on sekin niin nätti, ettei niitä nyt vaan voi kaivaa ylös ja hävittää. Eikä sillä täällä ole sellaista alkuperäiskantaa vaarantavan vieraslajin ominaisuutta tietenkään, mutta olisin vain halunnut vaalia omassa puutarhassani tuota englanninsinililjaa.
      Kiitos, kohtalotoveri sielläkin - prinsessa Kate antaa odottaa itseään. Se nousee lähes aina tolkuttoman myöhään. Ooh, kukkanuppu jo!

      Delete
  12. Meillä on muutama poutanen päivä ollu ja marjamehtä on kutsunu. Mustikkoo ja mehtävattuja on runsaasti. Kaunis tuo englanninsinililja, toivotaan kauan elävän ja lissääntyvän! Kaikkia kivoja kasveja siulla siellä onkin. Nuo pioniunikot on kyllä upeita, en alakuun noita rikkaporkkanoita älynnykkään, kun ihastelin tuota unikoiden kaunista väriä! Miulla on kirjavalehtistä, ihan tavallisen kielon lehen näköstä tuolla mehtäalalla, ei vielä oo kukkinu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanasti tulee marjaa. Täällä päin ovat mustikat onnettoman pieniä, kun oli kuivaa niin pitkään. Ja mitä peurat eivät ole syöneet, on aika vähän kerättävissä. Toivottavasti eivät itikat ole olleet kiusanasi.
      Kielojen lehdetkin ovat niin hienot, etenkin nämä raidalliset, ettei kukkia välttämättä tarvitakaan.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!