Wednesday 15 January 2020

Epätoivoisia yrityksiä

Nyt seuraa älkää tehkö kuten minä teen -materiaalia. Kirsikkapuun ja sen latvaan takkuuntuneen alppikärhön leikkuu on ollut työlistalla jo toissa syksynä ja keikkui työlistalla koko viime syksynkin, ja kas – nyt ollaan jo tammikuussa. Koska talvi ei tämän talvisempi ole, leikin, että on syksy ja leikkasin ne nyt. Toivottavasti ovat elossa vielä keväällä. Tämä voi hyvin myös koitua niiden kohtaloksi.

Kuvassa kirsikkapuu näyttää ihan nysältä, kun sen latvustoa ei kuvasta erota. Leikkasin vain yhden oksan, mutta se olikin melko paksu ja etenkin korkea. Tiheä oksisto alppikärhöineen ulottui talon vintti-ikkunan korkeudelle peittäen ihanan ilta-auringon ja koska meinaan joskus istua tuolla tulevassa tuvassani päätyikkunan edessä olevan keittiönpöydän ääressä, haluan pitää puun maltillisen kokoisena. Tälle puolelle taloa siilautuu ihana vihreä iltavalo saarnirivin lävitse.

Pistin leikkuukohtaan haavasuojaa, vaikka sitä ei nykyään välttämättä suositellakaan. Mutta jos tuleekin pakkanen, ehkä se on parempi, ei ole ihan paljas iho.
Kärhövyyhti ja kirsikan oksia päätyi tontin takakulmaan, josta peurat yhä tulevat riista-aidan yli, ali ja läpikin. Taistelu niiden kanssa on toivotonta, mutta luovuttaminen ei ole vaihtoehto, tai sitten muutan kokonaan peurattomille seuduille.
Aitaan kiinnittämääni kärhövyyhtiä voi erottaa kuvassa pyörremyrskyn muotoisena läikkänä, sitä on myös oikealla romahtaneen risuaidan päällä.

Peurataistoon romumateriaalin voimin osa 2 on tässä. Tontin se pää, johon ajan auton, on ollut vain riistaverkon suojaama, mutta se on liian näkymätön ja peurat juoksevat suoraan päin saaden paljon tuhoa aikaan. Nyt tein romupuusta isomman ajoportin ja pienemmän kulkuportin. Portit ovat kiinni tolpissa ruosteisilla saranoilla ja verkon yläreunassa kulkee vanha köysi.

Aiemmin mainitsemani ruosteinen haka, luultavasti maasta noussut, on niin sympaattinen, etten raaskinut heittää sitä pois. Tässähän se tuli tarpeeseen: mitään ei kannata heittää menemään...

Vintiltä ja verkkovajasta löytyneet lukuisat köydet toimivat aidan jatkeena silloin, kun oksia ei ole riittävästi tai en saa niitä ripustettua riittävän korkealle (peurat hyppivät 180 cm:stä yli).

Jämäpuuta riittää vielä muihinkin projekteihin, Ransu esittelee. Tätä syntyi mm. kun laho kuisti purettiin ja kun molemmat talot sekä venevaja laudoitettiin uudelleen. Todistetta siitä, että jotain joskus tapahtuukin.

Tietenkin rakennan jämäpuusta kaiken, jotta se ei pistä silmään muun rojun joukosta... Ransu esittelee: sahapukki (tehty vuosi sitten eikä sata vuotta sitten, vaikka niin voisi ulkonäöstä olettaa) ja polttopuun kuivaushäkkyrä.

Kuten kuvista voi päätellä, meillä on nautittu parin päivän ajan satumaisen ihanasta auringosta! Viimeiset pari päivää on satanut ja myrskynnyt, mutta pian se aurinko taas tulee, joka päivä edellistä pidemmäksi aikaa. Jee.


Alppikärhö – Clematis alpina
Kirsikka, hapankirsikka – Prunus cerasus

20 comments :

  1. Eiköhän kirsikkapuu ja kärhö kestä leikkaamisen. Keväämmällä olisi saattanut olla pahempi ja voihan olla että puu luulee olevan vieläkin syyskuu.
    Kaikki omasta takaa oleva materiaali pitää käyttää hyödyksi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ainakaan puu ei nyt ryhtynyt vuotamaan lainkaan ja se sentään on hyvä.
      Vanhasta puusta tehdyt asiat sopivat tänne vanhojen rötisköjen keskelle :-D

      Delete
  2. Kunnon kierrätystä! Melkoisia pomppupeuroja..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peuroilla on hurja pomppuvoima, lisäksi ne osaavat taidon juosta järjen hiventä vailla päin aitoja.

      Delete
  3. Oi, miten tunnelmalliset kuvat tästä arkisemmastakin aiheesta. Toivotaan ja uskotaan, ettei leikkauksen ajankohta haitannut yhtään. Käsittämätöntä, jos pikkupeurat hyppäävät 180 cm aidasta yli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuvissa ei näkynyt se, että oli lisäksi LÄMMIN! Parina päivänä oli ihan uskomatonta; sellaista, että nälkä kurni, mutta pihalla teki vain mieli haahuilla valosta ja maan tuoksusta sekä versoista nauttien. Ja sellaista ei ole koskaan ennen tammikuussa tapahtunut :-D
      Kyllä 180 cm jo peurojen kulkua vähentää, mutta ne voivat halutessaan vielä päästä siitä yli. 160 cm:stä ne hyppäävät yli ihan kevyesti, naapurin ja mun välissä on yhdessä paikassa sen korkuinen aita ja siitä kulkee ihan peurojen vakireitti, maassa näkyy suorastaan polku sille kohdalle.

      Delete
  4. Kunnioittaskohan peurat sähköä? jos laittais aitatolppien päähän eristimet https://www.borjeskotimaki.fi/tuote/rengaseristin-varrella-10kpl/15424/
    ja sinne yhden kierroksen sähkölankaa ja joksikin aikaa sähköä päälle. Mulla riittää vuohille jotka on vähän samanlaisia..yli ja ali vaikka mistä..että pidän sähköpaimenta aina sillon tällöin päällä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tällä saarella on monella sähköpaimen kasvimaan ympärillä, mutta niiden sähkönauhojen pitää olla koko aidan korkeudelta 30 cm välein, pelkässä yläreunassa ei riitä. Mulla on se ongelma, että ainoa ulkopistorasiani on talon nurkalla ja sieltä sähkön vetäminen koko tontin ympäri olisi melko työlästä ja johto vaarassa tulla leikatuksi ruohonleikkurilla. Joten olen yrittänyt sitten vain rakentaa tuota aitaa, ja toivon, että sen sisäpuolelle istuttamani puskat kasvavat nopeasti korkeiksi :-D Pitää ottaa se sähkö vielä mietintään.

      Delete
  5. Onpa ihanat sävyt kuvissasi! <3
    Ja minä aina sanon, että mun oma puutarha on kokeilujen kenttä. Kokeilen kaikenlaista, jotta tiedän toimiiko asia myös vähän muulla tavalla kuin yleensä tehdään. Se on meidän puutarhaihmisten velvollisuus suorastaan.
    Luulen, että kirsikkapuusi ja kärhö ei suutu yhtään noista saksimisista. Kerro sitten keväällä meille, miten kävi.
    Voi noita peuroja! Ovat ne aika epeleitä. Jännityksellä odotan, milloin ne löytävät meidän puutarhan. Lähipellossa ne nimittäin jo ruokailevat. Meillä rajaa on niin paljon, etten saa tonttia millään aidattua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti teillä ei olekaan näin tiheä peurakanta, meillä se on kirouksena, vaikka niitä vuosittain metsästetäänkin. Niitä on arvion mukaan tällä muutaman neliökilometrin saarella sata kappaletta ja se on aika paljon. Harvalla seudulla niistä on tässä määrin haittaa kuin täällä, missä ne syövät kaiken ja vierailevat tontilla oikeastaan joka yö ja joskus päivälläkin. Toivon, etteivät tule syömään kaikkia herkkujasi!

      Delete
  6. Mahtaako kärhöä leikkaaminen kovin paljon häiritä. Katkeaahan normitalvenakin niistä versoja. Toivotaan, ettei sen enempää kärhö kuin kirsikkakaan loukkaannu, vaan heräävät kevään tullen innokkaasti uuteen kasvuun.

    Erinomaista kierrätystä käyttää purkulaudatkin. Olisihan se aika hölmöä kiikuttaa niitä kaatikselle tai peräti polttaa kokossa ja tuoda sitten vastaava määrä uutta tavaraa kilometrien takaa. Tuo ruosteinen haka on liikuttavan kaunis. Kuinkahan monta kättä sitäkin on joskus avannut.

    Peurapenteleet ovat ärsyttäviä. Luulin meidän nurkilta peurojen pelästyneen tieremppaa, mutta taas niitä on tännekin ilmestynyt. Naapuri oli iltapimeässä törmännyt peuraan omalla takapihallaan. Kumpikin pelästyi toinen toistaan. Peura seisoi ihan talon vieressä ja oven avautuessa lähti väärään suuntaan törmäten naapuriin. Tänään tein alapihalla kierroksen ja löysin pehmeästä mullasta peuran sorkanjälkiä. Mitään ei ole sentään syöty. Ehkä peura on pelästynyt, kun alapihalta ei ihan helposti enää pääse entistä reittiä pois. Alapihan aidan ja puuvajan väliin virittämäni verkkoaita oli kaatunut ja verkkoa tukenut pensastuki voimakkaasti taipunut. Ihan pikkueläin ei siis aitaa ole runnonut.

    Hyvää viikonloppua ja kissoille rapsutuksia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kärhö ei varmasti tuosta kärsi, enkä poistanut siitä ihan maata myöten kuin pari oksaa. Jonkun oksan jätin yli metrinkin pituiseksi (luin tällaisen neuvon juuri yhdestä ruotsalaislehdestä, että jättää eri pituisia). Kirsikkaa jään kyllä kaipaamaan, jos se tuosta päättää kuolla.
      Purkulautoja ei missään nimessä tulisi kärrättyä kumminkaan mihinkään, paitsi saunaan polttopuiksi ;-) Kaikki, mitä vain polttaa voi, menee uuneihin. Mutta näköjään niistä rakentaminenkin onnistuu, jos ei ole turhan tarkka lopputuloksen ulkonäöstä. Ja suoraan sanottuna minua on aina puhutellut kulunut pinta monin verroin enemmän kuin uusi. Juuri tuokin, että moniko on avannut tuon haan! Uuden esineen kanssa puuttuu tuo aspekti kokonaan.
      Voi ei teidän kulmille palanneita peuroja. Kirkkonummellakin taitaa olla hyvin laaja peura- ja kauriskanta. Kunhan eivät tule keväällä sipulikukkia syömään, sillä se on itkuraivarin paikka.
      Kissat kiittävät ja me kaikki toivotamme sinnekin mukavaa loppuviikkoa!

      Delete
  7. Niin kaunis valo kuvissa! Jämäpuuta on hyvä olla, ei sitten puun hankinta hidasta projekteja. On kyllä hurjia pomppimaan ne peurat, harkitsisin kyllä sitä sähkönkin käyttöä. Koko pihan suojaksi se olisi varmaan liian hankala.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on juuri se ongelma, että minulla ei ole yksittäistä aluetta, esim. kasvimaa, jonka aitaisin, vaan olen istuttanut sipulikukkia ja tärkeitä pensaita, puita ja perennoja koko tontille ja haluan luoda kokonaisen puutarhan, en vain yhtä aluetta. Siksi on koko tontti aidattava. Ja kun on tontin suojaus kunnossa, voi alkaa elää ilman joka toista kasvia suojaavia häkkyröitä! Ne tekevät pihan hoitamisenkin vähän hankalaksi, ulkonäöstä puhumattakaan.

      Delete
  8. Tiedän kaiken epätoivoista peura-aitayrityksistä! Aina ne tulevat jostain yli tai ali ja sitten taas raahaan jotain oksia/tynnyreitä/jämäpuuta ja virittelen pettäneeseen kohtaan vahvistusta. Mieheni kutsuu aitaa Mad Max -vyöhykkeeksi sen elokuvan mukaisesti ja kyllä se alkaa vähän maailmanlopun touhulta näyttää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-DDD Mad Max taitaa täälläkin olla todellisuutta :-D Raivostuttavinta on, että aina pitää hankkia uusia tolpanjalkoja, kun vanhoista pettää hitsaukset, kun painavat peuranpenteleet juoksevat päin aitoja vetäen tolpat vinoon.

      Delete
  9. Voi olla että nyt olikin juuri paras aika kirsikkapuun leikkuulle! Aiemminhan sitä suositeltiin tehtäväksi vain syksyllä tai elokuussa mutta sääntö on kai muuttunut että leikkuu keväällä hyvissä ajoin ennen kuin nestevirtaus alkaa puussa. Loppukesällä voi kai hometaudit ym. pesiytyä haavoihin. Minulla jänis kerran leikkasi alaoksat verkosta huolimatta talven aikana ja ne vaan haarottui mukavasti. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämäpä olikin kannustava tieto, että ei jänön nakerrus häirinnyt. Toki nyt poistin melko kookkaan oksan, josta oli kasvanut puun päälatva. Haittaa kai voi olla, jos tulee paukkupakkanen, mutta sellaisia ei ollut luvassa :-P

      Delete
  10. Taitaa kokonaan peurattomissa seuduissa olla sellainen ongelma kuin liiallinen talvi. Siispä valittava on ruton ja koleran väliltä: joko peurat syövät kasvit tai sitten talvi vie monta kuukautta ja tappaa kasvit... Ehkä saaripalsta on kuitenkin sopivampi paikka teidän tiluksille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin! Kyllä saaripalsta on meille ihan sopiva paikka. Norjalaismanuli saattaisi viihtyä myös jossain Pohjanmeren saarilla, jonne ei tule lunta ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!