Syyskuun kalenteripoika

Syyskuun kalenteripoika on ulkoilmapantteri. Myyrien kauhu. Ihana, lempeä isäntä, jolla on silti mielipiteitä (ja paljon). Se on yhtä aikaa villi ja vapaa ja mamman kultapoika. Se tulee yöksi päälleni nukkumaan omistajan elkein (ja kyllähän se minut omistaakin). Olen siis alkanut sulkea kissat yöksi sisään. Vähän aikaa sitten suljimme portit yöksi ja Musti oli riemuissaan, kun sai minusta pihaseuraa hämärän laskeuduttua.

Myyräpopulaatio kaipaa harvennusta.

Reilua harvennusta.

Musti onkin harventanut niitä oikein urakalla. En pysy enää laskuissa. Ihan kaikkia se ei jaksa syödä, mutta onhan tuore taskulämmin myyrä Mustin lempiruokaa.

Rousk, rousk.
Tämä on kotikissassa kiehtovaa. Niillä on ihan sama asento korvanpäitä myöten kuin savannilla ruokailevilla leijonilla.

Mustin kanssa samoista apajista kilpailee varpushaukka. Ihailin varpushaukkaa tässä samassa männyssä pihabongauksen aikaan tammikuussa, nyt huomasin sen keittiön ikkunasta. Talvella tuossa onkin hyvä paikka tarkkailla lintulaudalla käyviä pikkulintuja. Kesällä varpushaukan näkee useimmiten lentämässä kyläniityn yllä saalista etsien. Sille maistuvat myös pikkujyrsijät.

Itse olen herkutellut Welsh rarebit -leivillä. Se lausutaan ja joskus kirjoitetaankin samoin kuin rabbit, mutta kyseessä ei ole kaniruoka. Opin sen reseptin, kun olin töissä Englannissa puutarhamyymälässä, jossa oli kahvila.
Welsh rarebitiin sekoitetaan pari kananmunaa, raastettua juustoa, loraus soijakastiketta, Worcester-kastiketta ja hieman sinappia. Seos laitetaan leipien päälle, jotka paistetaan tai grillataan uunissa. Nyt laitoin leiville lisäksi olohuoneessa kypsyneitä tomaatteja, mutta yhtä hyvää se on Croque monsieur -tyyppisesti kinkkuviipaleen kanssa tai pelkästään leivän päällä. Welsh rarebit -leivät ovat ihania vaikkapa kasvissosekeiton kyytipoikana ja ne ovat oiva tapa käyttää hieman kuivahtaneen leivän loppu ja jääkaappiin unohtunut juustonpalanen.

Loppuun iloinen uutinen verenpisararintamalta: Kaunis lila-valkoinen 'Carmel Blue' on viimein tehnyt nuppuja ja avasi ensimmäisen kukkansa. Laitoin 'Whiteknight's Pearl' -verenpisaran sen viereen, jotta kukkien kokoero näkyy. 'Carmel Blue' ei edes ole erityisen suurikukkainen, silti sihen verrattuna Whiteknight's Pearlin kukat ovat minipienet!

Viime kesänä 'Carmel Blue' ei suostunut kukkimaan. Vaikka se oli varjossa, se kärvisteli kuivuudessa. Siksipä onkin varmaan ihan hyvä, että yöllä alkaa taas sataa. Tänään oli hieno päivä ja sain nurmikon leikattua, nyt saa puolestani taas puutarha nauttia kunnon sadesäästä. Verenpisarat ovat selvästi nauttineet sateista täysin siemauksin.