Nurmeksen ihanassa kauppalassa oli lauantaina avointen ovien päivä. Minua oli pyydetty sinne luennoimaan – tehtävä, jonka otan aina vastaan ilomielin. Päivä alkoi upeana, mikä mahtava sää juuri tällaiseen tapahtumaan!
Nurmeksen kauppala sijaitsee järveen työntyvällä harjulla ja järvinäkymiä on siten harjun molemmin puolin. En tiedä, tunnenko toista kaupunkia, jossa lähes jokaisesta talosta on järvinäköala. Rinnepihoja onkin sitten melkoinen määrä. Nurmeksessa kaupunkipihat ovat lisäksi melko isoja.
Koen vahvasti tämän näkymän, jossa ollaan kaupungissa ja heti järven toisella puolella avautuu erämaa-vaaramaisema. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Se koskettaa sisintä, jopa kuvaa katsoessa. Ehkä 25 prosentin pohjoiskarjalaisosani silloin aktivoituu, mutta luulen, että tällainen näkymä sykähdyttää ketä hyvänsä.
Ehdin kierrellä muutaman pihan ennen päivän ensimmäistä luentoa, jonka halusin kuulla. Syysleimut ovat loistossaan joka puolella. Voi, jospa saisin oman syysleimuni näin reheväksi! Tässä on vasemmalla jotakin vanhaa kantaa ja oikealla uudempaa, nämä vanhat tuntuvat olevan korkeita ja komeita.
Viihtyisä kasvihuone-puutarhamaja.
Tutkin aina kiinnostuneena kasveja, en ollut käynyt Nurmeksessa elokuussa aiemmin. Kultapalloja näkyy monella pihalla. Tässä on mahtavat värit. Pyöryläpenkissä kukkii kanna samettikukkien ja tsinnioiden keskellä.
Monella pihalla on viljelylaatikoita. Ja katso, miten kaunis humalamaja!
Tuoksuva suopayrttikasvusto pihassa harjun juurella. Alhaalla rannassa kulkee rautatie. Muuten tästäkin pihasta avautuisi järvimaisema. Henkilöliikenne päättyy Nurmekseen, mutta puujunia kulkee tästä ohi.
Aseman lähellä on hieno veturitalli ja upeita vanhoja vetureita ja kunnostettuja sekä kunnostettavia vaunuja. Tällä kertaa en tutustunut niihin tarkemmin, sillä sain pari vuotta sitten näihin niin kattavan yksityisesittelyn, että olin vähällä myöhästyä junasta. Näitä olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan! Mikähän noissa vanhoissa laitteissa kiehtoo. Ymmärrän hyvin miestä, joka näitä kunnostaa.
Tuttavani ostivat rapistuneen rautatieläisten rivitalon reilu kymmenen vuotta sitten ja ovat kunnostaneet koko rakennuksen viihtyisiksi asunnoiksi. Tapahtuman aikaan yhdessä asunnoista oli kahvila.
Näkymä kiskojen yli järvelle.
Harjun päällä näyttää puolestaan tältä. Alamäki lähtee joka suuntaan.
Nurmeksen kauppala on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Ensimmäinen luento käsittelikin sitä. Sen jälkeen ja ennen omaa esitystäni tein lisää täsmäiskuja avoimiin taloihin ja pihoihin, onneksi päivän päätteeksi ehdin vielä pinkoa loputkin kohteet läpi.
Ooh, mikä syyshohdekukkien loisto! Kunpa saisin omani tällaisiksi, tai edes pysymään hengissä. Kasvuvyöhykekateus toimii toisinkin päin. Vaikka en pidä lumitöistä sitten yhtään, ottaisin mieluusti metrisen hangen suojaamaan kasvejani talvella. Harjulla ei myöskään ole talvimärkyysongelmia.
Pääsin myös tutustumaan Valtimoon elämäni ensimmäistä kertaa. Kirkko on harjulla komealla paikalla. Tämäkin kaupunki sijaitsee harjulla kahden järven välissä.
Valtimon vanhan koulun luokkahuoneista on niin hieno näkymä järvelle, että en tiedä, miten oppilaat ovat voineet keskittyä opetukseen!
Yövyin ystävän luona Petäiskylässä. Sain vielä tutustua pariin ihanaan pihaan lähiseudulla. Kyllä huomaa, ettei täällä ole valkohäntäpeuroja. Tuollaisia liljoja ja syysleimuja ei muuten olisi.
Kasvuvyöhykekateus...
Metsäkorte on satumaisen kaunista.
Saniaisfanille löytyy pohjoiskarjalaisessa metsässä paljon ihasteltavaa. Luulen, että tämä on metsäimarretta.
Mikä parasta, en joutunut viettämään viikonloppua ilman kissaa, siitä piti ystäväni Viiru huolen.
Suurkiitos ystävilleni Nurmeksessa ihanasta viikonlopusta!
Kultapallo – Rudbeckia laciniata 'Goldball'
Metsäimarre – Gymnocarpium dryopteris
Rohtosuopayrtti – Saponaria officinalis
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Syysleimu – Phlox paniculata
.JPEG)
.jpg)
On kyllä kaunis paikka! Järvimaisemalla kelpaisi koti minullekkin ..:)
ReplyDeleteNo ihan takuulla!
DeleteOn mahtava, kun pääsee tutustumaan eri paikkoihin, varsinkin eri paikkakuntien puutarhoihin.
ReplyDeleteMyös puutarhaihmisten tapaamiset ovat aina antoisia.
Nauratti tuo kasvuvyöhykekateus noin päin... Aina me kuolataan, kun sulla menestyy kaikenmaailman arat kasvit. Mutta tosiaan noita valkohäntäpeuroja ei varmasti kukaan puutarhuri kadehdi.
Ihana, että sait rapsuteltavaksi varakissan.
Pohjois-Karjalassa matkustelu on kuin ulkomaille menisi, siellä on niin erilaiset maisemat ja ihmisetkin vähän erilaisia, todella ihania ja sydämellisiä ja heillä on aina aikaa jutella hetki. Ruokakulttuurikin on erilaista. Maistoin elämäni ensimmäistä kertaa perunavelliä ja teinikin oli ihan äimänä, että enkö ole sitä syönyt, kun heillä sitä on kouluruokanakin. Se oli todella hyvää ja täyteläistä, vaikka nimen perusteella en olisi odottanut :-D
DeleteEi minulla suinkaan kaikki menesty... voisikin tehdä postauksen kaikista, jotka ovat kuolleet, villapajusta lähtien, jos vain muistaisi! Lumettomat, tuuliset ja märät talvet ja kuivat, tuuliset kesät ovat haastavia kasveille.
Kiva vierailu näin kuvakerronnankin kautta. Nurmeksen käynnistäni on aikaa yli 30 vuotta, joten mukava katsella taloja ja maisemia. Olisi hienoa asua rinteessä järvinäköalalla.
ReplyDeleteKuten Riina tuossa sanoi, on jännä kuulla sinun kasvuvyöhykekateudestasi. Aika usein ajattelen, miten hieno ilamsto sinulla siellä saarivaltakunnassa onkaan. Mutta toki ymmärrän nuo peuraongelmat ja kuivuuden. Kävin tänään kampaajalla, joka kertoi peurojen syöneen viime kuussa terassilla olleen ruukkutomaatin. Vain ruukku jäi. Talvella napsivat kaksi isoa tuijaa ympäriinsä kaljuksi.
Aivan ihanan satumaiset metsänäkymät saniaisineen. Ja mikäs sen kotoisampaa, kuin rapsutella varakissoja reissussa.
Nurmeksessa on komeita maisemia vaikka muille jakaa, ihanaa, että sinäkin olet päässyt niitä näkemään.
DeletePeurat syövät tosiaan kaikenlaista ja tulevat varmaan ovestakin sisälle ennen pitkää ja avaavat jääkaapin.
Itsellä on 100 % juuret Pohjois-Karjalasta, Kun molemmat vanhempani ovat sieltä kotoisin :)
ReplyDeleteMietinkin sinua junassa, kun näkyi sentyyppisiä paikkoja, jota olen nähnyt jossakin lapsuudenkoti-postauksessasi :-) Mutta en tiennyt, että olet ihan sataprosenttinen! Minulla oli mummi sieltä, hän muutti etelään ja tapasi miehensä kirkkokuorossa. Ukki sanoikin, että kirkkokuorot on vaarallisia :-D
DeleteMonista kasveista voi olla kateellinen. Hienoja maisemia ja puutarhoja.
ReplyDeleteSyyshohdekukissa on niin hienoja sävyjä, että niiden kanssa epäonnistumiset ovat todella kirpaisseet.
DeleteTuolla päin on niin upeita vaaramaisemia, sinisenä häämöttävät kaukaisimmat vaarat ja lähemmät monissa sinivihreän sävyissä, aaltoilevina raitoina.
Jahas... me naapurikaupunkilaiset sanoimme (kateellisena?) ennen, että Nurmes on Herrojen kaupunki :) Ehkä sitäkin, mutta puutalot eivät ole palaneet, hieno se harju on.
ReplyDeleteVai semmoista :-D Kyllähän Nurmeksessa on komeaa, kun on tuollainen ruutukaavaan puistokaduin toteutettu kauppala. Toisaalta eihän sitä olisi, ellei Porokyllä olisi palanut. Puukaupungit ovat harvinaisia, ja tällainen harjupaikka vielä superhieno.
DeleteMukava kun kävit tiällä Pohjois-Karjalassa. Empä oo Nurmeksessa ja Valtimolla käyny, muuta kuin ohiajanut. Paljon ois sielläkin näkemistä. Suunnitelmissa ois kiertee Pielinen, Lieksa, Nurmes, Juuka. Joensuusta lähtö ja paluu. En tiiä toteutuuko milloinkaan. Bomballa ois lokosoo yöpyy! Kehutun oon kuullu Nurmesta. Luntahan siellä, niinkuin tiällä muakunnan eteläpuolellakin on jokatalavi kasvien suojana.
ReplyDeletePohjois-Karjalassa on aina mukava käydä.
DeletePielisen kierros olisi varmasti hieno!
Sinulla onkin ollut mukava työmatka, ei varmaan edes tuntunut työltä! juuri tuolla harjulla ajelimme viime kesänä. samalla tavalla ihastelin kauniita pihoja ja harjulta avautuvia upeita maisemia. käymme joka kesä Pielisen rannoilla, niihin maisemiin ei kyllästy koskaan. kuten totesit, ihmiset ovat todella mukavia ja juttu luistaa;)
ReplyDeleteVau, jokakesäinen Pielisen reissu on varmasti upea! Minulta meni vuosikausia, etten välillä käynyt siellä, no, asuinhan ulkomailla ja sitten ystävilläni oli vauvakiireitä ja itsellä omat menot. Nyt viime vuosina olemme taas nähneet useammin.
DeleteTyö on minulla tosiaan sellaista, ettei se aina edes tunnu työltä, mutta toisaalta olen vähän niin kuin aina töissä, heti aamusta herättyä illalla siihen asti, kun nukahdan. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Maiseman vaihtaminen on aina mukavaa, mutta omia poikia on toki hirveä ikävä, vaikka miten ihana karvapoika olisi rapsutetavana :-)
Ystäväni sanoi hyvin, että pohjoiskarjalaiset osaavat smalltalkin jalon taidon. He juttelevat, kun tapaavat muita ihmisiä, vieraitakin, mutta pitävät keskustelun kevyenä. Ei tunkeilla, yksityisyyttä kunnioitetaan.
Nurmeksessa asuu siskoni miehensä kaa, ja ovat töissä siellä myös,kesäisin tulee käytyä heillä,sieltä päin itsekkin olen lähtöisin. Nurmes on nyttemmin kaupunki, pielinen kulkee koko matkan joensuuhun ja siitä eteenpäin pääsee saimaalle asti,aikoinaan pikajuna kulki sinne joensuusta, mutta nyt vain kiskobussi, siellä on myös hieno Bompan talo karjalais tyylinen, sellainen kuin Aira Samuliinillakin on hyrsylänmutkassa.Lieksastahan lähtee kantosiipialus, joka menee kolille, koli kun on näkemisen arvoinen paikka.
ReplyDeleteAhaa, olet pohjoiskarlajainen! Pielinen on tosiaan syy siihen, miksi Nurmes on kaupunki siellä korvessa, missä se on. Veden kautta oli kulkuyhteydet hyvät. Olen käynyt Bomballa vain kerran, 90-luvulla, pitäisiköhän päivittää tiedot. Muistin nimittäin, että se on jossain kaukana Nurmeksesta, mutta sehän onkin siinä lähes keskustassa. Kolilla en ole ikinä käynyt! Ajanut joskus bussilla ohi Joensuusta Nurmekseen.
DeleteMukavan näköistä seutua. Minäkin pidän metsäkortteesta. En ehkä kaipaa sitä omalle pihalle mutta jos olisi metsäpuutarha niin sitten ehdottomasti! Metsissä sitä on mukava nytkin ihastella.
ReplyDeleteKortteet ovat kauniita, metsäkorte erityisesti, se on kuin unelmahöyheniä, ihania vihreitä. Pihassani kasvaa peltokortetta, mutta en jaksa sen kanssa stressaantua, se on ihan turhaa, kun ei siitä eroon pääse kumminkaan. Sehän sitä paitsi tuo maan pinnalle paljon mineraaleja syvillä juurillaan, siis niin, että kuivuneet varret kannattaa jättää kukkapenkkiin hivenaineita tuomaan. Kunnioitan lisäksi kasvia, joka eli jo satoja miljoonia vuosia sitten.
DeleteVoi miten kaunista ja inspiroivaa! Kiitos tästä retkestä ja kauniista kuvista. Mukavaa viikonloppua :)
ReplyDelete♥
DeleteKiitos samoin!
Hii, oletpa ollut osuvaan aikaan tutustumassa Valtimoon. Kunnan keskustaa on viime vuosina siivoiltu melkoisesti pusikoista ja sen ansiosta vanhan koulun ympäristö järvinäköaloineenkin on niin huikea kuin totesit. Unnan kansalainen nro. 2 on sieltä syntyjään, joten alueella kasvaa myös hyviä kissansilittäjiä :)
ReplyDeleteVoi, sepä hauska kuulla, ja hauska kuulla teistä ylipäätään! Pohjoiskarjalaiset ovat kyllä ihan ihmiskunnan parhaimmistoa :-)
DeleteTosiaan, vanhan koulun viereen oli rakennettu myös lava, jossa oli maakuntapäivänä ohjelmaakin. Tosin juuri samana päivänä oli ohjelmat Nurmeksessakin, harmillisesti kaikki samaan aikaan.