Hajuherneet kukkivat täyttä häkää ja mikä ihaninta ja ihmeellisintä, näitä ei vieläkään ole syöty! Tämä sekoitus 'Almost Black' ja 'Wiltshire Ripple', jonka kukassa yhdistyy viininpunainen ja valkoinen, on silmää miellyttävä.
Luin vastikään sitaatin kirjasta vuodelta 1921: "Hajuherneen suosiminen osoittaa hienostunutta kauneusaistia...". Kirjan mukaan sen käyttäminen olisi enemmän toivottavaa. Kirja on Jenny Elfvingin
Kukkaviljelys avomaalla. Ehkä kirjahyllystä voisi ottaa jonkin vanhan puutarhakirjan huviksi ja hyödyksi klo 19–20 lukutunnin ajaksi. Tänään on YK:n lukutaidon päivä.
Toisen penkin hajuherneseos on vähintään yhtä ihastuttava Mulberry Mix, jossa on valkoisia, luumuntummia ja valko-luumu-kaksivärisiä. Kaiken huomion vie nyt kylläkin kääpiösamettikukka 'Ursula', joka alkoi viimein loppukesällä kukkia ja sitten se onkin mahtava kukkapilvi pitkälle syksyyn.
Koukataan alppipenkin kautta. Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' on uusintakierroksella, samoin kääpiöneilikka. Kumpikin kukki jo kevätkesällä, ja niissä näkyy joskus yksittäisiä kukkia pitkin kesää ja sitten vähän enemmän taas näin syyskesällä.
Pulskaneilikalla on
bad hair day kaiken sateen jälkeen.
Horsman serkku etelänmaitohorsma on niin onnistunut kylvös, että voisin vähitellen siirtää näitä muuallekin. Miten kaunis! Tämä on pieni ja siro eikä leviä juuristollaan yhtään. Edessä kukkii maljalaukkaneilikka 'Ballerina Red'.
Hempeily jatkuu muotopuutarhassa. Syysleimu 'Crème de Menthe' ei ole aiemmin ollut näin rehevä, että siinä olisi enemmän kuin viisi kukkavartta. Ihanaa, että olemme saaneet sateita!
Unkarinikiviuhko aloittaa kukinnan, taustalla kukkii yhä hopeapiiska 'Little Spire', sillä on pitkä kukinta-aika.
Hajuherne 'Mammoth Blue' tuottaa ravintoa kauneusaistille etenkin, kun se sointuu taustan 'Little Carlow' -asteriin täydellisesti. Pikkuinen asteri on kohta täynnä vaaleansinisiä kukkia.
Polun nurkassa kukkii syysvuokko 'September Charm', taustalla täpläpunalatva 'Atropurpureum'.
Kuistin edustan levennetyssä penkissä ovat tämän vuoden hankinnat imikkä 'Majesté' ja rusokurjenpolvi 'Katherine Adele', joka on kukkinut oikeastaan koko kesän.
Kuistin rappusilla kukkii ihanaakin ihanampi siroverenpisararisteymä 'Whiteknight's Pearl', ehkä kaikkien aikojen kaunein verenpisara ikinä. Tai otetaan se "ehkä" pois.
Mennään lopuksi tontin länsilaidalle, missä Lady of Shalott on viettänyt aikaa verkon suojissa. Otin kuvien ajaksi verkkosuojan pois ja siten se meni kiiruusti takaisin. Sama verkko suojaa myös viereistä kolmiokaa, josta ei ehkä ikinä kasva puuta, mutta toivoisin silti, ettei sitä latvottaisi niin ahkerasti.
Vielä toinen kuva Lady of Shalottin ihastuttavista kukista. Mikä väri, mikä muoto – tosin se on hieman kärsinyt verkkoa vasten nojailusta. Taattua David Austin -laatua. Monessa Austinissa on vielä lisää nuppuja; jos vain niitä ei syödä, kukinta jatkuu.
Asteri – Symphyotrichum
Etelänmaitohorsma – Chamaenerion dodonaei (ent. Epilobium)
Hajuherne – Lathyrus odoratus
Hopeapiiska – Perovskia
Imikkä – Pulmonaria
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Syysleimu – Phlox paniculata
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Täpläpunalatva – Eutrochium maculatum (ent. Eupatorium)
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii
.JPEG)
.jpg)
Ihana Austin-ruusu. Ovat kyllä ruusujen aatelia. Kauniita ja erikoisia kukkia joka lähtöön.
ReplyDeleteAustineissa on paljon hyviä ominaisuuksia :-)
DeleteMinä (tai äiti) olimme saaneet minun ristiäis"lahjaksi" "kimpun kauniita ja hyväntuoksuisia hajuherneitä",näin muistaakseni äitini oli kirjoittanut vauva-kirjaani :)
ReplyDeleteIlmankos sinusta tuli niin kauneusaistinen :-)
DeleteEnsi keväänä on aloitettava muutaman Austinin metsästys omaan puutarhaan, on ne vaan ihastuttavia ruusuja. ostin keväällä punaimikän mutta se menehtyi kuivuuteen, kyllä harmitti. Tuoksuherneet on kyllä kesäkukkien aatelia, sateet sai ne virkistymään ja aloittamaan uuden kukinnan.
ReplyDeleteEn tiedä, ovatko Austin-ruusut niin ylivertaisia, onhan niitä ihania ruusuja vaikka kuinka. Plussana on kuitenkin kukan kaunis muoto lähes kaikissa lajikkeissa ja jatkuvakukintaisuus... mikä sitten puolestaan heikentää talvenkestoa. Kun talvi alkaa, ei ruusu enää saisi olla kasvussa. Toisaalta täällä talvi alkaa useinkin ihan lumettomana ja joissakin ruusuissa on nuppuja, silti ne ovat talvehtineet hyvin. Kannattaa istuttaa syvään.
DeleteNe ovat pienempikasvuisia kuin sellaiset pensasruusut, joita sinulla taitaa olla suurin osa. Ehkä enemmän kukkapenkkiruusuja, tai jotakin ryhmäruusun ja pensasruusun väliltä.
Voi itku, että punaimikkäsi häipyi. Minäkin muuten istutin sellaisen viime syksynä, ja jossakin vaiheessa kesää sen yhtäkkiä muistin. Onneksi se kasvaa melko varjossa ja oli joten kuten hengissä. Sitten muistin jo kastellakin sitä.
Tosiaan on varmasti niin, että sade laukaisi hajuherneiden kukinnan, kun tuollainen kukkaryöppy yhtäkkiä puhkesi.
Onneksi löytyy Oravankesäpesästäkin hajuhernettä, voin siis todeta omaavani hienostunutta kauneusaistia. Mitä ihania kaunottaria sinulta taas löytyykään... Syvä huokaus.
ReplyDeleteHienostunut kauneusaisti on onneksi kai nykyään aika yleistä ainakin puutarhabloggaajien keskuudessa ;-) Onneksi on kukkia syyskuussakin. Ja aika paljonkin.
DeleteKukillakin voi olla bad hair day. Keväälle on tiedossa Austinien etsimistä. Hajuherneet ovat kyllä ihastuttavia. Niiden tuoksu tuntuu kauas.
ReplyDeleteNyt en tajua, enkö haista hajuherneitä vai miksi en niiden luona noteeraa mitään tuoksua. Huomenna täytyy käydä nuuhkimassa. Yleensä tunnen tuoksun vain pistämällä nenän kiinni kukkaan. Ehkä nenästäni puuttuu hienostunut hajuaisti.
DeleteLady of Shalott vei nyt kyllä pisteet, vaikka verenpisarasi on suloisista suloisin! Minulla ei ole hajuhernepeukaloa, sillä en saa niitä kukkimaan niin runsaana kuin haluaisin ja muutaman vuoden olen jo jättänyt hajuherneet kylvämättä. Mutta niiden tuoksua kaipaan... Hyvää viikon alkua!
ReplyDeleteVoi ei hajuhernepeukalon puutteelle! Se taitaa kyllä riippua paikasta. Kylvän niitä aina eri penkkeihin kasvimaalle, mutta yrttipenkistä nousee vain 20-senttisiä versoja, on kai liian kuiva ja laihamultainen paikka. Paremmassa mullassa ne ovat ihan eri kokoluokkaa, kuten kuvasta näkyy.
DeleteKiitos, hyvää uutta viikkoa sinullekin!
Niin paljon, niin kauniita kukkijoita vielä riittää. Ihanat kuvat!
ReplyDeleteOnneksi on paljon kukkijoita vielä.
DeleteKauniita kukkia siellä kukassa. Monet miulle aiemmin tuntemattomia. Kylläpä on kaunis ruusu!
ReplyDeleteTuo ruusu on ihana, ja se tekee koko ajan vain uusia nuppuja. Täytyy vähän vahtia, että se osaa lopettaa ennen kuin syksy muuttuu talveksi.
DeleteOi miten ihana ruusu... sen värikin on niin sykähdyttävän kaunis. Ja kuvat aivan upeat!
ReplyDeleteSamoin ihailin tuota verenpisaraa, sillä on hauskan pitkät heteet. Meillä on vanha isokukkainen verenpisara, ja jotenkin olen alkanut viehättyä pienikukallisista. Saas nähdä, onko meillä ensi kesänä vanhan tilalla uusia... :)
Pienikukkaiset verenpisarat ovat niin herkkiä, ihan muuta kuin ne valtavakukkaiset jalosteet. Toinen sirokukkainen, en tiedä lajia tai lajiketta, alkaa nyt kukkia, on täynnä nuppuja. Se näyttääkin kukkivan paremmin talvikaudella kuin kesällä. Toisaalta, syksyllä juuri olenkin nähnyt siroverenpisara-pensasaidat kukassa Irlannissa ja Skotlannissa, se taitaa olla niille luontainen kukkimisaika.
DeleteIhania hempeitä kukkia!
ReplyDeleteJa tuo ruusu on todella herkullisen ja ihanan lämpimän sävyinen.
Paljon oli hempeitä tässä postauksessa :-)
DeleteOlet osannut tehdä uutarhan jossa aina joku kasvi on kukassa...:)
ReplyDelete:-D No ei sentään tammikuussa! Tai se riippuu tammikuusta... voi silloin joku voikukka olla kukassa ;-)
DeleteLasketaankohan blogien lukeminen mukaan lukutaidon päivään? Kirjaa nimittäin en enää ala tähän aikaan illasta etsimään eikä päivällä joutanut lukemaan :D Minä meinasin melkein pettyä omiin tuoksuherneisiini, sillä ne vain jurottivat puolet kesästä. Onneksi ottivat sitten loppukesällä hirmuisen kasvuspurtin ja alkoivat kukkiakin. Ihmettelin tosin, mikseivät ne tuoksu millekään, kunnes tajusin, että niiden tuoksu tuntuukin vasta parin metrin päässä ja iltaisin voimistuvana. Kukkien vieressä on ihan turha nuuhkia. Kummallista! Ehkä kokeilen niiden suorakylvöä ensi keväänä. Eivät ne nyt ainakaan hitaampia voi olla kuin tämän vuoden esikasvattelut! Syysleimu 'Crème de Menthe' on kerrassaan ihastuttava! 'Lady of Shalottilla' on kieltämättä kauniin malliset kukat, vaikkei väri omiin suosikkeihini kuulukaan. Kivaa viikkoa!
ReplyDeleteKyllä blogit voi ilman muuta laskea lukutunnin ohjelmaksi, ainakin näin tähdellisten asioiden blogien ;-)
DeleteVai niin, no nyt uteliaisuuteni heräsi, täytyy huomenna illansuussa käydä nuuskuttelemassa kahden metrin päässä!
Mä aina suorakylvän hajuherneet, kukkivat sitten kun kukkivat, mutta kun esikasvatustilaa tai -järkeä ei oikein ole.
samaa mietin kuin Minnakin, luin nimittäin blogeja lukutuntina kun olisi pitänyt tarttua kirjaan;)
ReplyDeletehajuherneet ihastuttavat, tuo kevyt ranka-aita on niille täydellinen tausta! itse kerään hajuherneitä paljon maljakoihin, nytkin tuossa vieressä kimppu eri värisiä korkeassa viinilasissa. meillä kun viinilasit eivät kulu alkuperäisessä tarkoituksessaan, niin joutavat palvelemaan kukkamaljakkoina;)
olen etsinyt valkotäpläisen imikän taimia, turhaan. eilen sitten ostin Riihimäen reissulla vaalealehtisen rotkolemmikin. tuollaisen 'Majesté' imikän kyl olisin halunnut sammalpölkkyjen taakse kasvamaan. no, hankkimani rotkolemmikki myös kaunis, siinä on vaan hivenen liian isot lehdet, imikkä olisi ollut sirokasvuisempana sopivampi.
Ihana idea ottaa hajuherneitä maljakkoon, voisinkin kerätä niitä taas huussikukiksi. Sisällä talossa minulla ei maljakoita ole, kun ei sellainen mahtuisi mihinkään, vapaata pöytätilaa ei ole.
DeleteHeh, vai ei viinilasit kulu, vaikka nimimerkissäsikin on viini ;-)
Näitä lähes valkolehtisiä imiköitä on yllättävän vaikea löytää. Viime vuonna taisin löytää Plantagenista Diana Clare -lajikkeen ja tänä kesänä tuo Majesté taisi löytyä Paratiisin taimitarhalta Porista. Ne ovat ainoat kaksi, joita on vuosikausiin tullut vastaan.
Hienoja kukkia, moni entuudestaan tuttuja, osaa löytyy omalta pihaltakin ja sitten muutamia ihan uusia. Esim imikästä en ole tiennyt, että niillä voi olla noin kivan näköiset lehdet.
ReplyDeleteEtsin itsekin tällaisia lähes kokonaan harmaalehtisiä monta vuotta, ei niihin usein törmää.
DeleteTosi paljon kauniita kukkijoita! Tuo imikkä on kyllä todella hieno löytö. Minulla on vain niitä perinteisiä pilkkulehtisiä. Kauniita syyspäiviä!
ReplyDeleteImiköitä on paljon, monenlaisia ihania, jos niitä vain löytyisi taimimyymälöistä suurempi valikoima. Toivottavasti sekä ne että moni muu ihana kasvi saavat enemmän sijaa taimistoilla. Toisin sanoen taimimyymälöiden pitäisi laajentua ;-)
Delete