Saturday 21 September 2019

Sadesää, rehevää

Syyskuu on ollut uskomattoman sateinen, kun vertaa kesään ja muutamaan aiempaan syksyyn. Puutarha näyttää nyt aivan erilaiselta kuin vuoden takaisissa kuvissa, jolloin kaikki kitui. Nyt ne, jotka ovat kesästä hengissä selvinneet, kukoistavat!

Paikka huussin takana ei kuulosta kovin ylevältä, mutta siellä on tonttini lehto. Sinne valuu hyvin kevätkosteutta ja saarnien rivi pitää huolen vuotuisen humuksen lisäyksestä. Lehdossa viihtyvät kevätesikot ja metsäkurjenpolvet itsestään tulleina luonnonkasveina, lisäksi olen istuttanut mm. tarhajouluruusuja ja kuvassa vasemmalla näkyvän ihanan Suvikummusta tulleen 'Sun Power' -kuunliljan.

Ehkäpä sinne voisi kokeilla jotakin hortensiaa, sillä muualla tontillani ne kärvistelevät; en ole löytänyt paikkaa, jossa ne viihtyisivät. Tässä pallohortensia 'Hayes Starburst' näyttää, miten se luikertelee onnettomana lähes maata myöten ja kukinnotkin ovat vuodesta toiseen yhtä harvat. Komeasta puskasta voi vain unelmoida! Valkotäpläimikän lehdet ovat reipastuneet sateista ihanasti.

Ruusuihin satsaaminen kannattaa. Lady of Shalott kukkii yhä vain ja lisää on tulossa.

Tämä on yksi syksyisistä lemppariyhdistelmistä: kallionauhus kukkii lämpimänkeltaisena, sen naapurina kasvaa kellanvihreä palmusara. Yllä kaartuvat japaninlehtikuusen sinervänvihreät oksat.

Sateiden myötä ryhdyin jakamaan joka suuntaan römpsähtänyttä 'Berlin Tiger' -keltakurjenmiekkaa. Sen keskusta oli autio ja kasvusto retkotti reunoilta: aika tarttua lapioon ja kaivaa. Melkoisesti sitä nousikin, ja tässä on vain puolet kasvista, toisen puolen jätin paikoilleen!

Istuttelin jakopalat ojan partaalle ja ojaan, niiden väliin palmusaraa, sillä sitäkin piti raivata: se oli aikeissa jyrätä viereisen päivänliljan. Ransu esittelee työmaata.

Sitten saniaistarhaan, missä saniaiset ovat selvästi ilahtuneet säästä. Jopa kuolleeksi luulemani tarha-adiantumi on noussut maasta yhden verson voimin.
Tämä komistus on kilpihärkylä 'Herrenhausen'. Sekin on jaksanut tehdä vain yhden lehden, mutta hengissä on!

Yritän pysyä näissä kärryillä, sillä taimikylteistä ei enää saa mitään selvää. Tämä on kuitenkin haurasloikko.

Soreahiirenporras 'Frizelliae' on pykännyt yhden tavallisen lehden.

Japaninhiirenporras on pieni, mutta hengissä. Hiirenportaat tuntuvat olevan melko hyviä sietämään kuivuutta. Tämä on jännä, väri muuttui paljon kalpeammaksi, kun siirsin sen toisaalta tähän. Siellä toisaalla tämän kaveri on paljon violetimpi, eikä kyse ole pelkästään lajike-erosta. Siimeksessä väri selvästi hailakoituu.

Saniaistarhassa kasvaa toki muutakin: tässä miekkaimikkä 'Diana Clare' ja kuunlilja 'Stained Glass'. Se oli pakko hankkia kauniin nimen takia: lasimaalaus.

Tänä vuonna tein uuden hankinnan saniaistarhaan: jouluhärkylä! Mikä nimi... jouluvihaajan oli ehkä pakko hankkia tämä. Toivottavasti se viihtyy.

Saniaistarhani ei ole aivan onnistunut, sillä rehevimpiä ovat aina ne, jotka on vastikään istutettu. Pikku hiljaa saniaisraukat näivettyvät ja monet kuolevat. Tänä kesänä kuoli taas kerran ihana helmisaniainen, jo kolmas yritys. Olenkin miettinyt tarhalle parempaa paikkaa kohtaan, jossa on hieman parempi kosteustilanne, eikä ainakaan kuusia imemässä vettä saniaisilta. Mutta se paikka on vielä niin ryteikköä ja nokkosikkoa, ettei sinne voi pieniä saniaisaarteita istuttaa. Se on jonkin tulevan vuoden projekti, yritän nyt saada jotakin projektia ensin loppuun ennen kuin aloitan uutta...

Istutin viime syksynä ihanaakin ihanamman kanelisaniaisen, mutta en uskaltanut laittaa sitä saniaistarhaan, sillä se kaipaa kosteutta. Ulkona tuulee ja sataa ja minä olen pienessä flunssassa, joten en jaksanut mennä ottamaan nyt kuvaa – piti kaivaa kesäkuun kuviin asti ennen kuin löysin tämän kuvan siitä.
Kanelisaniainen, ilmeisesti muiden Osmunda-lajien tapaan, vaatii kosteaa kasvupaikkaa. Se onkin aina jännittävää, miten ne selviävät kosteassa paikassa talvella, kun maa jäätyy. Tämä on kompromissina paikassa, jonka ei pitäisi olla ihan hirveän kuiva kesällä, mutta ei ihan märkäkään. Se vietti ensimmäisen talvensa vanhaan villapaitaan käärittynä. Näyttää toistaiseksi sietävän olosuhteita.

Löysin muuten Mustilan taimipäivästä jonkin aikaa etsimäni 'Sander's Blue' -valkokuusen erittäin kohtuulliseen hintaan! Se päätyi metsäpuutarhaan lähelle mäntyjen alustan muita sinertäviä havupensaita. Ja juuri hain postista Viherpeukaloiden paketin, jossa on mm. ihana söpöläinen siilivalkokuusi. Sille saan seuraavaksi keksiä paikan – epäilemättä jostakin tästä lähistöltä. Minuun on iskenut havumania.

Sitä ennen taidan kuitenkin siirtyä poikien seuraan sänkyyn ja odotella auringon saapumista, taivas on repeillyt jo jonkin aikaa!


Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides
Kallionauhus – Ligularia dentata
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Kuunlilja – Hosta
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Palmusara – Carex muskingumensis
Siilivalkokuusi – Picea glauca 'Echiniformis'
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Valkokuusi – Picea glauca
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

16 comments :

  1. Havumania kuulostaa oikein ihanalta. Saniaisille paikan löytäminen voi tosiaan saaristossa olla haastavaa, onneksi on paikka tulevalle saniaistarhalle tiedossa. Melkoinen määrä myös keltakurjenmiekkaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen, että oikea paikka on se, jota mietin. Siinä on talon pohjoispuolella hyvä kohta - toivottavasti. Toki erilaiset saniaiset viihtyvät eri paikoissa, osa jopa kallion laella. Mutta yhteisiä nimittäjiä on niin paljon, että voi saniastarhan perustaa.

      Delete
  2. Kaunis on tuokin ruusu Lady of Shalot. Mainio idea saniaistarha, sellaista ei joka puutarhurilla olekaan. Olisi kiva saada muutama hyvin viihtyvä saniaiskasvi, kun vain tietäisi, millaiseen paikkaan saniainen tällä tontilla kannattaisi istuttaa. Kerran istutin kolme tainta kuusen alle, ja ne menehtyivät jo heti ensimmäisenä kesänä. Meillä ei varmaan ole läheskään yhtä kuivaa kuin Saaripalstalla, koska hortensiatkin menestyvät erinomaisesti. Ne ovat mielipensaitani. Aika muhkeiksi ovat jo kasvaneet mustilanhortensiat, kaksi syyshortensiaa (Limelight) ja japaninhortensia Vanille Fraise. Muistelen, että Saaripalstallakin olisi joskus ollut joku erityisen kaunis hortensia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saniaistarha on viktoriaanisen ajan villitys :-)
      Sanos muuta, saniaisille täytyisi löytää mieleinen paikka. Joku virtaava puro olisi ihanteellinen, se toisi ilmankosteutta ympäristöönsä. Luulen, että ylipäätään ne viihtyisivät parhaiten rakennusten pohjoispuolilla, sillä niihin niitä näyttää luonnostaan tulevan. Kuusten alustalla ne olisivat kauniita, mutta kuuset taitavat imeä liikaa kosteutta maasta, vaikka tarjoavatkin hyvin varjoa. Ideani saniaistarhasta kuusten alle ei siten ole oikein onnistunut, tai siihen pitäisi rakentaa kohopenkit, se olisikin kiva, ja on ajatuksissa.
      Minulla on samettihortensia, joka on aarteeni, sitä kastelenkin kesäisin.

      Delete
  3. Sade on tehnyt hyvää vaikka se on myös ärsyttävää, onko säiden aina pakko olla jonkin sortin äärimuoto, joko ei sada viikkoihin tai sitten sataa viikkoja. Saniaiset ovat ihastuttavia ja nuo suomalaiset nimet, kukahan ne on keksinyt?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, äärisäitä on pidellyt!
      Nimet ovat hauskoja. Muilla kasveilla ei ole sellaisia kuin haurasloikko ja kilpihärkylä, saniaisilla on mielikuvituksellisempia nimiä. Jouluhärkylän nimi on kotonaan Yhdysvalloissa Christmas fern, ja kanelisaniaisen tieteellisessä nimessä on cinnamomea, en kyllä tiedä miksi. Ehkä sen itiöt muistuttavat kanelia, niin kuin monella muullakin saniaisella.

      Delete
  4. Syyskuussa vettä on tullut usein ja paljon. Siksi uutinen pohjavesien pinnan mataluudesta ja kaivojen kuivumisvaarasta tuntuu vähän oudolta. Kaksi kuivaa kesää on tehnyt tehtävänsä.
    Saniaisillasi on hauskoja nimiä, joiden myötä niihin syntyy ihan omanlainen side. Jouluhärkylä ja kanelisaniainen, aika mausteista.
    Lady of Shalot on oikea kaunotar. Innolla odotan ensi kesää ja Austin-ruusujeni mahdollista kukintaa.
    Menehän nyt sänkyyn karvakaverien kanssa flunssaa parantamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sadevesi ei heti kerry pohjaveteen, onhan se toisaalta ymmärrettävääkin, kuluuhan siinä aikaa, kun vesi kulkeutuu maakerrosten läpi. Jokin aikaa sitten, kun istutin, huomasin, että maa oli lapion syvyydestä vielä rutikuivaa, ei olisi uskonut. Nyt kosteutta lienee vähän syvemmällä, mutta aikaa siihen kuluu.
      Mausteisia saniaisia tosiaan :-D
      Eiköhän Austinisi kuki ensi kesänä, minulla on varmaan aina kukkinut ekana kesänä. Ja tuo Shalott tulikin istutettua tämän vuoden keväänä, ehkä se siksi kukkiikin niin innokkaasti. Olen aiemmin ostanut noita aina syysalennuksesta, mutta nyt luulen, että siirryn kevätasiakkaaksi näin hyvän suorituksen myötä.
      Kiitos, tässä on tullut nukuttua muutaman vuorokauden aikana monen viikon edestä!

      Delete
  5. Paranemisia ♥ Onneksi on kissahoitajat lähellä. Saniaisissasi on ihanan antiikkista fiilistä, vanhanajan tunnelmaa. Ihana sinikartiovalkokuusi, havukuume on oikein hyvä idea. Talvivihreyttä. Voi olin niin odottanut tätä lauantaita ja nyt on satanut taas kokopäivän, hieman pettynyt olin. Pallohortensiat ovat ainakin minulla kestäneet hyvin kuivuutta. Onpa nuo kurjenmiekat hurjan reheviä, miten ihmeessä olet saanut ne nostettua..ihan supernainen! Mukavia puutarhahetkiä toivotellen ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ♥
      Sinikartiovalkokuusi se olikin! Sitä ei vielä ole Viljelykasvien nimistössä. Saniaisissa on niin ihanaa tunnelmaa ja lehtimuotoja.
      Kyllä minullakin pallohortensia sinnittelee hengissä, mutta se selvästi kärsii. Täällä merellä toisaalta tuuleekin vähän eri potenssissa kuin mantereella, se lisää kuivuutta.
      Kiitos, toivon, että pääsisin istuttamaan kukkasipuleita jo lähipäivinä! Voimat vain valuivat sängyn pohjalle, täytyy alkaa kerryttää niitä ensin, kunhan tervehdyn.

      Delete
  6. Havumania iskee sillointällöin, varsinkin siihen aikaan kun puutarhassa kukinta hiipuu:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on hyvä aika, vaikka minä ostin yhden kartiokuusen keskellä kesääkin, pitäisikö huolestua :-D Brittiystäväni ainakin huolestui kääpiöhavuinnostuksestani. Se lienee selvä mummoutumisen merkki.

      Delete
  7. No jopas on keltakurjenmiekkaa..:) Ruusut ovat ihania, eivät pienestä pakkasistakaan säikähdä..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keltakurjenmiekka oli kasvanut muutamassa vuodessa ällistyttäviin mittoihin. No se kasvaakin kosteassa ojan pohjalla, varmasti tykkää.
      Ruusut ovat ihania. Kuura-aamuna ne ovat sokerikuorrutettuja :-)

      Delete
  8. Ihania nuo saniaiset, melkein yhtä ihania kuin kissapojat. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D ♥
      Saniaiset on kyllä persoonallisia!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!